Lapskoussi, siitä Juha Ruusuvuoren kirja Kampelaa ja kadonneita luumuja oikeastaan alkaa.

Aivan kaikki kirjan käteensä ottavat eivät ensimmäiseksi ymmärrä, mistä on kyse kun puhutaan lapskoussista. Merenmiehille ja -naisille se on tuttu termi, vaikka kaikki eivät siitä pidäkään.

Aivan oikein, kyse on ruuasta, merimiesten ruuasta ja vielä erityisesti raumalaisten merimiesten ruuasta.

Kampelaa ja kadonneita luumuja kertoo ruuasta ja syömisestä merellä.

Juha Ruusuvuori vie lukijat aikamatkalle, joka alkaa 1300-luvulta, Etelä-Itämereltä liikkeelle lähtenei-den vitaaliveljien – merirosvojen – aluksella. Matka suuntautuu pohjoiseen, ja matkalla syödään.

Ruusuvuoren yhdeksän luvun aikana Turun ja Tukholman väliä liikennöivälle Viking Gracelle päätyvä matka kiertyy ruuan ja ruuasta puhumisen ympärille. Kirja antaa hyvän käsityksen merenkulkijoiden ruokavalion muuttumisesta vuosisatojen aikana, ja myös eroista ruuassa päällystö- ja miehistömessin välillä.

Aivan kaikkea ei lukijan tarvitse uskoa. Vaikka kirjan henkilöt ovat todellisia ja laivat kyntäneet meriä, keskustelut ja tapahtumat ovat suoraan kirjailijan vilkkaasta mielikuvituksesta. Kirja onkin erinomainen esimerkki toden ja tarun yhdistämisestä, missä Juha Ruusuvuori on mielestäni onnistunut erinomaisesti.

Omassa mielessä kirjan keskusteluja ja tapahtumia on helppo kuvitella todellisiksi.

Ja mikä ruokakirja Kampelaa ja kadonneita luumuja olisikaan, jos se ei sisältäisi ruokaohjeita?

Kirjassa on, ehkä hieman modernissa muodossa, myös muutama resepti. Mukana on, tietysti, lapskoussi.