| Syyskuu |
| Biskaja – A Coruña – Las Camariñas – Fisterra – Baiona – Viana do Castelo – Porto – Aveiro – Figueira da Foz – Nazaré – Cascais – Sesimbra – Sines – Cabo de Sao Vicente – Lagos – Isla Graciosa |
Nyt tarvitaan auttavaa kättä!
Merimyyrästä puuttuu ARC:n miehityksestä (voi olla naisistokin) purjehtija, joka on tottunut asumaan veneessä ja pärjää muiden ja itsensä kanssa. Osaa jo valmiiiksi purjehtia ja taitaa myös normaalit kotiaskareet.
Lähtö on Las Palmasista 23.11. ja St. Lucian saarella ollaan n. 3 viikkoa myöhemmin.
Haluat myös osallistua veneen kuluihin. Ota kiireesti yhteyttä: vene@myyrat.net. Puhelimeen voit lähettää tekstiviestin numeroon 0500 505 420 (ajalla 26.-30.9. ei ehkä kenttää).
___________________________________________________________________________________
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
___________________________________________________________________________________
Maanantai 1.9. Biskajalla 44°09,0 P, 07°45,09′ L
Aurinkoinen aamu, tuuli tyyntyy ja elämä alkaa hymyillä. Puuron ja metsämiehen aamiaisen jälkeen reivit puretaan ja fokka pakataan pussiinsa. Tilalle nousee isojenni, joka oli korjaamossa. Vauhti nousee ajoittain jopa 6 kn.
Evalla on lukuloma. Hänen kirjastaan on lukematta n. 200 sivua, jotka aikoo nyt urakoida loppuun. Messipoika joutuu siis koville: ohjaus, tähystys, taloustyöt. Ei puhettakaan nokosista, vaikka TES-sopimuksessa on siitä ehto!
Taakse tulee valkoinen purje, joka alkaa saavuttaa meitä. Messipoika säätää ja säätää, purje saavuttaa… Tulee takaa, laskee alapuolelta ohitse, vilkuttaa ja katoaa eteen. Taisi olla joku punainen raaseri. Kulki nätisti ja kovaa. Parin tunnin jälkeen näemme heidät jälleen – ovat matkalla pohjoiseen, jossa on tummia pilviä, hakevat tuulta. Kun mikään vauhti ei riitä!
Ilta hiipii kohti ja matkaa jäljellä n. 70 mpk: – Eva! Äkkiä ulos!
Styyran puolella noin kaapelin päässä merestä nousee suihku. Ja toinenkin! Se ei ole sukellusveneen mustaa rautaa, vaan elävää kudosta päätellen evistä, jotka mustaa kudosta seuraavat. Messipoika ei tahdo, että ne tulevat enää yhtään lähemmäs ja käynnistää koneen. Vielä yksi suihku näkyy perän puolella ja Merimyyräx ottaa etäisyyttä. Jälkeenpäin keskusteltiin siitä, pitääkö niitä pelätä vaiko vain ihailla? Iltapalan jälkeen päätetään, että koska matkaa on niin vähän enää, valvotaan se yhdessä. Tyhmä päätös! Mannerta näkyy ja satamaan matkaa vielä 40 mpk. Valot loistavat rannikolla. Vene kulkee etelää kohti n. 5 kn. Keskiyö alkaa.
Tiistai 2.9. Biskajalla, Espanjan rannikon tuntumassa
Aamuyöllä rannikolla menee jälleen rahtilaivoja, fiskareita ja natolaisia. Silmä alkavat nähdä jo vaikka mitä ja satamaa ei vain kuulu. Vielä pitää ottaa venda länteen ja sitten koneella auttaen kohti etelää ja satamalahtea.
Aallokko on korkea ja pitkä. Kylien valot häviävät välillä näkyvistä. Edessä on purjevene, jonka takavalo näkyy vain joka kolmannella aallolla, kun olemme yhtä aikaa aallon päällä. Sytytän mastovalon, jotta edes joku valo on näkyvissä meistäkin.
Viiden tunnin jälkeen sataman suuaukko on edessä. Kello on kahdeksan. Laitamme lepuuttimet ja köydet odottamaan ja ajamme aallonmurtajan sisäpuolelle. Mainostettu uusi satama onkin projekti! Saamme veneen laituriin kylkikiinnitykseen, olemme jo melkein unessa.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Tiistai 2.9. A Coruña, 43°21,990′ P, 08°23,245′ L
Vene kymmenellä köydellä laiturissa klo 8.30. Biskajan ylitys vei aikaa tuntia vaille kolme vuorokautta. Messi sulkeutui, kun koko veneen väki meni unten maille.
Herääminen klo 13.00: ympäriltä kuuluu paalutuskoneen ääni, katupora jytisee lähistöllä ja viereisen veneen tuuligeneraattori hyrisee. Eipä häiritse Erottajalla syntynyttä ja meluun tottunutta messipoikaa! Ankkurissa on kaksimastoinen s/y Mustamaija tai vastaava Suomen lipun alla oleva purkkari. Nimestä en ole oikein varma, piti tarkastaa, mutta olivat jo matkaansa jatkaneet.
Satamakonttori on rakennustyömaan parakissa. Yön hinta 20 e. Suihkut ja wc (mallia reikä lattiassa ja silleen!) ovat 300 metrin päässä satama-altaan toisella puolella, toisissa parakeissa.
Nyt lähdetään kaupungille ja katsotaan, miten messipojan espanja sujuu. Se täytyy mainita messipojan kunniaksi, että kaikki kielitaidot ovat samaa luokkaa.
Keskiviikko 3.9. A Coruña
Kuten meille normaalia: sataa. Alkoi jo aamuyöllä. Sumu ja tihkusade on kietonut sataman vaippaansa, vain poravasaran äänet tulevat jytisten työmaalta. Pojat alkoivat työnsä aamuseiskalta, mutta myyräx-turistit päättivät nukkua vielä tovin.
Ysiltä ylös ja toimintaan. Ensin yhteys Furunoon (saisiko sähköpostin jo kuntoon? Lupasivat auttaa, ehkä torstaina toimii. Odotamme kiltisti!)
Sataman edestä lähtee vuonna 1919 avattu raitiovaunulinja, joka kulkee kaupungin rantoja pitkin. Lähdemme ajelulle ja kuski heittää perillä ulos. Sulkee ovat ja avaa ne uudelleen. Näin saadaan maksu myös takaisinpäin. Raitiovaunussa on samanlainen ohjaustanko kuin Stadin ratikoissa viiskytluvulla (toiset vielä muistaa – heh heh!)
Ajelun jälkeen kaupunkikierros ja uusi havainto: kaupunki on siisti, ei kasoja ovien pielissä eikä haisevia astioita. Hyvä kaupunki!
Ostetaan reppu kiinalaiskaupasta, joudutaan pitkän väitteyn jälkeen maksamaan 13 euroa, vaikka messipojan tarjous oli kymppi. Siirrytään ruokaostoksille paikalliseen kauppaan, josta kuvat kertovat enemmän. Siis: poimi itse vihannnekset, sen jälkeen tyttö punnitsee ne ja laittaa hinnan. Eipä ole työttömyyyttä! Ostettiin kalaa, sitä saa samalla rahalla lihaan verrattuna kolminkertaisen määrän.
Kannetaan kamat veneseen ja aletaan ruokahommiin. Messistä tulee paistuvan kalan tuoksua ja rohkenen avata 1,34 e maksaneen valkkaripullon.
Vielä iltasuihku ja säiden luku. Sitten unten maille.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Torstai 4.9. Las Camariñas, 43°07,5′ P, 09°10,9′ L
Merimyyräx päätti jättää kaupungin ja yrittää ehtiä perille seuraavaan satamaa ennen galea. Ei onnistunut. Tästä syystä messipoika pitää illan matalaa profiilia.
Päivän sää oli pilvinen ja sysyinen. Ei nähty liikenteessä muita veneitä.
Nyt ollaan laiturissa viidellä köydellä kiinni. Tuuli ulvoo mastoissa ja vanteissa. Satamassa on parikymmentä venettä. Ostimme Las Camariñaksesta kahden yön tiketin, koska on luvattu etelämyräkkää 8-9 b.
Perjantai 5.9.
Hyvin nukutun yön jälkeen aurinko yrittää esiin. Yöllä tuuli 20-24 m/s ja messipoika pakotettiin kalsareissa sateeseen tarkistamaan köydet. Jatkettiin nukkumista kymppiin.
Lämmin suihku nosti mielialan ylös – sekä loistava aamiainen. Maksettiin seuraavakin yö tänne ja lähdetään ulkoilemaan. Eva ehdotti, että mennään katsomaan aaltoja…
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Lauantai 6.9. Fisterra
Kalastajasataman aallonmurtajan takana tyvenessä ankkurissa. Tehtiin 20 mpk jättimatka ja nyt nautitaan kiireettömästä olemisesta.
Ilma on lämmin ja tuulta 0,7 ms. Emme jaksa alkaa vehdata, että päästäisiin maihin, nautimme nyt vain tästä rauhasta.
Iltaruoaksi on kynttilöiden loisteen lisäksi kalaa, katkarapuja ja isompiakin paistinpannulla ja valkkaria nassuun. Tätä kutsutaan elämäksi.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Sunnuntai 7.9. Puerto Deportivo Baiona, 42°07,2′ P, 08°50,6′ L
Aamulla varhain, kun messipoika oli koko yön ollut ankkurivahdissa, jatkettiin matkaa. Loistava sunnuntaiaamu, kaffintuoksu nousi pentteristä ja sai elämän tuntumaan elämältä.
Maininki oli laantunut n. 2-3 m, tuuli nousi 1-2 b takaa. alettiin edetä purjeilla. Siitä saatiinkin sitten nauttia parit tunnit, aurinko nousi yhä korkeammalle ja tappoi tuulen. Nyt pääsi Volvo Penta ja autopilotti Robertson hommiin. Aaltoa alas ja ylös, matka kuin Hki-Tallinna. MerimyyräX onkin ehkä moottorivene.
Siinä sitä sitten koko päivä päristeltiin ja huollettiin venettä. Eva kuvasi delfiinejä, joka sukelsivat keulan editse ja alitse tunnin ajan. Kivoja vesseleitä, sulavia ja nopeita. Pari venettä tuli koneella vastaan ja yksi ohitti meidät moottori savuten.
Illansuussa alkoi näkyä Baionan linnoitus, jonka takana odotti kaupunki ja pursiseuran satama. Kirjan mukaan siellä olisi parit laiturit ja wc. No, kuten kuvasta näkyy, vähän isompi oli mesta.
Perillä oltiin klo 20.00 ja maksukin hoidettiin (20 e). Sillä pääsi mm. konttisuihkuun, Eva kylmälle vedelle ja messipoika kuumalle.
Ilta päättyi illalliseen kapteenin pöydässä! Lihavarrasta, salaattia ja valkkaria.
Maanantai 8.9. Baionassa
Noustaan myöhään ja ollaan ruokakaupoilla vasta lounasaikaan. Messipoika etsii vuotoa koneen akselin tiivisteestä. Kun kone käy, ei vuoda, mutta laitapa veto päälle, niin johan vuotaa. Talitiiviste on uusittu viime vuonna, enkä ymmärrä, miten se nyt voi vuotaa.
Lounaan jälkeen käydään linnassa, jonne on maksettava sisäänpääsymaksua 1 euroa/henki. Kävellään muureilla ja otellaan kuvia. Piipahdetaan myös viiden tähden hotellissa sisällä. Komiaa on, sanois pohjalainen. Antoivat meidän ymmärtää, että ulos ja hopi hopi. Myöhän mentiin.
Rautakaupasta ostettiin vesiletku (18 euroa, kun samasta pyydettiin parit satamat aiemmin 40 euroa). Tämä myös tiedoksi Oulun pojille!
Illalla mennään rantakuppilaan drinkille ja etsimään nettiä. Huomenna matka jatkuu etelään….
Tiistai 9.9. lähtö Espanjasta kohti Portugalia
Lähtö ei tahtonut onnistua millään: sataman konttorirotta tuli töihin vasta kympiltä ja meillä oli saamisia sähköjohdon pantista 20 euroa. No, päästiin viimein matkaan ja jopa purjeilla. Tuuli etelää joka kääntyy sitten lounaaseen. Tulipa luovittua puolille päivin. Monet ajoivat koneella ohitse matkallaan etelään.
Aurinko armas tuli pilven takaa ja käänsi tuulen. Voi poijaat! Reivit isosta auki ja jenni levälleen, antaa palaa, Frank! Matka alkoi taittua. Konekeppiveneet alkoivat taas olla lähellä, olimme jo noin parin kaapelin päässä, kun piti lopettaa purkkailu. Ilta oli tullut ja sataman suuaukko häämötti edessä. Purjeet rullalle ja satama-altaaseen sisään.
Hyvältä näytti tämä Portugali! Satamaan oli kääntösilta, joka onneksi näytti vihreää. Kun tulimme sisälle, siellä ei ollut yhtään paikkaa. Reipas, ei lipevä satamakapteeni, huuteli rannalta: Senjores, oottakaa viis minsaa, haen vain tämän tässä olevan veneen avaimet ja teen teille paikan tähän. Olimme ällikällä lyötyjä, mikä palvelu!
Satamaan kirjautuminen sitten kestikin noin tunnin, kun kaikki tiedot tavattiin tietokoneelle ja melkein myös kalsarin numerot.
Pimeys oli jo laskeutunut, mutta lähdimme silti kadulle. Kävelimme pimeitä kujia, kunnes edessä oli ruokakauppa – ja mikä kauppa! Lattiat kiilsivät kuin leikkaussalissa, myyjät latasivat huomisen kamoja hyllyyn ja pyyhkivät samalla joka tuotteen. Ostimme aamun eväät. Vielä kun tunnin harhailimme, niin paikallistimme nettikahvion. Suljettu! Kaikki kaupat ja suurin osa kaupungista oli nukkumassa yhdeltätoista. Löntystelimme satamaan ja petiin.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Keskiviikko 10.9. Viana do Castelo, 41°41,6′ P, 08°49,3′ L
Aamulla kauhea sumu, sataman siltaa ei näy. Eva pyykillä ja messipoika miettii sohvalla maailman menoa.
.jpg)
Lähdetään nettikahvioon ja kaupoille. Jos alkaa tuulla ja sumu hälvenee, niin ehkä päästään matkaan.
.jpg)
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
______________________________________________________________________________________
Torstai 11.9. Porto
Klasu soitti klo 12:30 ja kertoi, että juuri ovat lähdössä jatkamaan matkaa Portosta. Raportoivat lähemmin, kunhan lähtötohinat ovat ohi.
Klasu valisti, että kirkaansinisellä taivaalla paistaa pistävänkuuma aurinko ja shortsikeliä eletään. Esitti myötätuntonsa Suomen syksyssä tallaaville lähimmäisilleen (olivat eilen nettikahvilassa tutkineet Suomen säätietoja).
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Perjantai 12.9. Aveiro, Jacinto
Satamassa ei laitureita, ankkuripaikka.
Aamulla tuulee edelleen ja ankkurissa on kaksi svenssonia ja yksi enkku. Sataman pilotti kielsi lähtemästä, koska sataman lähtökynnys on 4 m ja aallokko ulkona on 4-6 m. Enkut lähtivät, mutta Merimyyräx ja svenssonit jäivät.
Päätettiin lähteä yhdessä stadille. Ensin kumiveneellä ja sitten lautalla, sen jälkeen bussilla kaupunkiin. Oltiin vähän ihmeissämme! Oliko Venetsia siirretty tänne? Keskellä kaupunkia oli kanavat ja niiden varsilla gondoliveneet. Kuskit huutelivat kuin Italiassa, tässä paras kanavakyyti tai jotain sinnepäin. Me kuitenkin marssimme turistiofficeen, josta saatiin kartat.
Yllätys: kun olimme lähdössä ulos, tarjosivat svenssonit meille kahvit. Repusta termospullo ja paakelsit handuun. Siinä byroo ihmetteli, kun käytiin heidän sohvalleen kahville.
Kartan mukaan kierrettiin kirkot ja muut mielenkiintoiset kujat ja solat. Nälkäkin ilmoitti olemassaolostaan ja mentiin työmaakuppilaan syömään. Tavisten safkaa napaan 5 e/nassu. Vielä ruokakaupan kautta, takaisin venttailemaan dösää satamaan. Bussi tulikin ja me sekä sata koululaista sisään. Huh, mikä hajujen kakofonia. Onneksi matka laivarantaan kesti vain puoli tuntia. Laivalla saareen ja siellä bisset ennen veneelle menoa. Ruottalaisfröökynät meni kampaajalle, permanentti maksoi kuulemma 25 e. Se ei kyllä auttanut mitään hiusten alapuoliselle näkymälle.
Siirryimme omiin veneisiin. Tuuli jaksoi soittaa vanteissa, nukahdimme siihen ulinaan (katso www.rotadaluz.pt)
Lauantai 13.9. Aveiro – Figueira, 40°08,8′ P, 08°51,5′ L
Lähdettiin yhtä aikaa, mutta ei sopimuksesta. Merimyyräx kyllä vähän myöhästyi: ankkuri ei tahtonut irrota pohjasta. Lopulta se irtosi messipojan saatua uudet peräpukamat moisesta ponnistuksesta.
Yritettiin purjehtia eli kankaat ylös ja keula kohti etelää. Vanha aallokko väänsi ja käänsi venettä. Piti laittaa kone pitämään suuntaa. Iltapäivällä siintää edessä hotelleilla lastattu niemi: Figueira da Foz! Lasketaan kankaat ja mennään diesel-asemalle.
Se onkin samalla tulliasema. Emme saa ostaa löpöä ennen kuin olemme kirjautuneet sisään. Passit, venepaperit ja kaikki vessapaperia myöten mukaan ja kirjaamoon. Sama tullimies näytti meille paikan, minne parkata satamassa. Kun menimme papereiden kanssa pursiseuralle, sama jätkä oli siellä. Hän kirjasi meidät satamaan ja rosvosi 32 e. Perskule! Päätettiin olla vain yksi yö.
Siitä sitten kaupungille ja ruokakauppaan sekä iltaa varten tutkimusretki. Illasta emme kerro mitään, aikuisten lauantain vietto ei kuulu muille!
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Sunnuntai 14.9. Figueira – Nazaré, 39°35,0′ P, 09°04,5′ L
Sunnuntaiaamu koitti sumuisena muuallakin kuin päässä. Satama oli kietoutunut sumuvaippaan ja sataman ulkopuolella huusi yksinäinen sumupoiju.
Ruåttalaiset olivat olleet ylhällä seitsemästä asti ja olivat lähdössä kerrankin ajoissa, mutta joutuivat tyytymään meidän unikekojen seuraan aina ysiin asti. Myyyrän kone lähti käymään kympiltä ja sataman ulkopuolella se sammui. Purjeet nousivat ylös. Delfiiniparvi saatteli meitä matkalla etelään. Ensin mentiin jennillä ja keskusteltiin spinnusta. Evan mielestä pitää olla spinnulisenssi. Mulla kyllä on ennen ollut sellainen ja sen pitäsi olla vieläkin voimassa. Tuntia ennen lähteneet ruottaiset ja yksi enkku nostivat myös rahisevat värikankaat ylös. Silloin messipoikakin juoksi kaapilleen ja yksikaksi meilläkin oli spinnu vetämässä. Siinä sitten spinnuiltiin ja sovittiin että nyt kyllä otetaan ajoissa se myös pois. Lupasin, että juu juu.
Edessä menevien etumatkaa ei saatu kiinni, mutta ei haitannut, sainpa spinnuilla. Lounaaksi syötiin turvotetut ryynit (puuro) ja mehut.
Illan tullen kaikki loppuu, myös spinnuilla ajo. Nazarén satama edessä ja loput 10 mailia jennillä sataman eteen. Pieni mukava satama, jonne svennsonit olivat myös pujahtaneet.
Satamassa huutaa joku selvää härmälandiaa, meidän isoveliveneemme Xia on satamassa. Me kun luulimme, että he ovat meitä parit viikot edellä. Heillä kuulemma on pieni huoltotauko tässä satamassa.
Juteltiin niitä näitä ja lappeenrantalaisina olivat tietenkin iloisia siitä, että voittivat päivän lätkämatsin, rankkareilla tosin.
Sataman hoitaja ja vaimo olivat erittäin ystävällisiä. Satamamaksu 25 e, avainportin pantti 20 e. Iloinen yllätys:satamakapteeni ja hänen vaimonsa toivottivat meidät tervetulleiksi ja löivät kouraan infopaketin satamasta, bussiaikataulun ja tietoja kaupungin palveluista aidolla suomenkielellä!!
Tullissa normaalit kuviot: passit ja hammasharjat. Luulin, että EU:ssa näitä ei näytellä joka satamassa, mutta näin väärässä voin olla.
Illan tullen pihvit ja salaatti sekä valkkari. Kaiken kruunaa lämmin suihku ja mukava oma punkka.
Maanantai 15.9. Nazaré
Eipä lähdettykään aamulla. Seuraava satama, johon olimme ajatelleet mennä, oli täynnä. Matkaa olisi ollut n. 20 mpk. Päätettiin pestä pykit ja kuivattaa venettä sekä sisustusta.
Kävelimme hommien jälkeen kaupunkiin parit kilsat ja tulimme harjanteen alle. Harjun päällä kirkko ja jotain muutakin. Sinne vei kiskoilla toimiva gondolihissi. Hinta 1 e/jalkapari. En saannut alennusta, vaikka istuimet olivat niin ahtaat, että istuin kuin spagaatissa. Matka ylös kesti viitisen minuuttia. Korkeuseroa ehkä 200 m.
Koko rinteen reunaa kiersi näköalatasanne. Sieltä oli huikeat näkymät, tallensin ne filmille (valitan, filmi ei ohessa!).
Alaspäin tultiin teitä ja kujia pitkin, syötiin matkalla kalat ja salaatit (16 e/kahdelta ruokailijalta). Messipoika ei saanut mahaansa täyteen, joten päätti syödä vielä illalla uudelleen.
Löydettiin viimein saalinkiin Portugalin lippu, edullisesti 2 e.
Iltaruokailun jälkeen suihku ja vesidrinkki. Olut oli loppu, enkä jaksanut enää dallata kauppaan. Ehkä kestän illan ja huomisen.
Sovittiin svenssonien ja parin norjalaisen kanssa, että seiskalta mennään ja suunta on etelä, Cascais. Tuulen suunnaksi on luvattu luode ja aallokko 2-3 m. Yhteislähdössä kaikki keinot sallituja (saa siis ajaa myös spinnulla, heh!). Kun he kuulivat, että Eva on laittanut messipojan licenssin kuivumaan, oli kavereilla hymy herkässä.
Messipoika vaihtoi kuitenkin eteen light-jennin. Kävin myös neuvottelun paikallisen merivirtojen virtuoosin kanssa, miten kannattaa ___________________________________________________________________________________ajaa. Pienen jännityksen vallassa nukkumaan.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Tiistai 16.9. kohti etelää
Volvo kävi yhtä mittaa ja matka taittui. Tyyntä oli eli rasvatyyni Atlantti, pienet mainingit tulivat lännestä (pienet on alle 2 m).
Matkan aikana pestiin ja vahattiin venettä. Syötiin ja torkuttiin. Ruåttalaiset edessä ja tanskalainen takana. Ainoa valopilkku oli, että saimme svenssonit kiinni juuri ennen satamaa. He ajoivat rantaa pitkin ja saivat siis n. 1 kn vastavirran.
Satamassa olimmme juuri auringon laskiessa ja jäimme suosiolla porttien ulkopuolelle ankkuriin. Ankkurissa oli n. 20 venettä. Sinne sekaan rohkeasti ja ankkuri: plomps! Iltaruoka ja unta kuulaan n. klo 22.30.
Keskiviikko 17.9. Cascais, 38°41.4′ P, 09°25.1′ L
Pienen aamusateen jälkeen alettiin katsella, mihin olimme tulleet. Valtava satama, iso beach vieressä ja ostoscenterit näkyivät rantaan asti. Juna kulkee rannassa ja hotellien fasaadit kiiltää aamuauringossa. Hyvältä näyttää.
Nyt tiedän, missä ollaan. Kun olin pieni, niin niitä oli Erottajan apteekin vieressä, Espan puistossa, vanhassa Forumissa sekä rautatieasemalla. Oli puinen tuoli, jossa oli punaista ja keltaista sekä tarvikelaatikko sen alla. Kaskas-kengänkiillottajat olivat hommissa noissa pisteissä. Ne hävisivät yhtäkkiä ja stadilaisten kengät eivät enää kiiltänneet. Kaskas-kiillottajat ovat muuttaneet tänne! Viettävät täällä hyvin ansaittuja eläkepäiviään, laittoivat kaupungin salanimeksi Cascais, (lausutaan ”Kaskas”).
Käytiin antamassa satamassa 32 euroa per yö, näytettiin passit, veneen paperit sekä vakuutustodistus. Sitten vasta saatiin lupa lähteä kaupungille.
Ulkonäkö ei pettänyt! Oli kuin olisi Monte Carlossa, kävellään varattomina kadulla ja ihmetellään, miten joillakin voi olla niin paljon tolloa taskussa. Tosin tälläkin paikalla on takapihansa. Meidän siistit vaatteemme saivat kerjäläiset luulemaan, että kuulumme paikalliseen turistiväestöön. Oikaisin heitä.
Puistobaarissa tamperelaiset automatkailijat bongasivat paitani. Siinä pidettiin pieni torikokous ,jossa selvisi, että viime vuonna tamperelaisen ARC:n veneessä oli mukana heidän poikansa.
Ostettiin paikallisesta Jumbosta (shoppingcenter) safkatarpeet ja lähdettiin veneelle lounaan tekoon.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Lauantai 20.9. Cascais – Sesimbra, 38°26,114 P, 09°06,821 L
Vietettiin tavalliset turistipäivät ja syötiin ulkona (siis) ravitsemusliikkeessä. Kun meidän piti lähteä ankkurista, jonne olimme siirtyneet, ei ankkuri tahtonutkaan jatkaa matkaa.
Koko iltapäivä suoritettiin ankkurin nostoyritystä. Ajeltiin koneella sinne sun tänne. Ei tulosta. Messipoika yritti myös sukeltaa, mutta veneestä olivat lasit poistuneet. Naapurelita lasit lainaksi ja sinne. Mitään ei näkynyt! Tummaa vettä jo neljässä metrissä ja ankkuri oli gsp:n mukaan kuuden tietämissä.
Käytiin rannassa tilaamassa dyykkari,joka tuli ja sukelteli tunnin verran. Ei irronut. Lupasi tulla lauantaina uudelleen, kun ovat menossa aamulla sukeltamaan joukolla ulos.
Tulivatkin ja kaksi ukkoa veden alle. Puolen tunnin hääräys. Ei tulosta. Ankkuri on kietotunut satamassa olevaan vanhaan rautaromuun ja vanhaan poijun roinaan.
Ei auttanut kuin panna köysi poikki ja sinne jäi meidän CQR, kettinki ja lyijyköyttä puolet.
Sen verran sapetti, että nostin rätit ja poistuin paikalta hatutuksen vallassa. Purkkailtiin muutama tunti ja tultiin Sesimbraan. siivottiin vene ja käytiin suihkussa kaikkien paperimuodollisuuksien jälkeen. Ei jaksa lähteä kylille, heitetään vain lauantai-illan spagetti ja oluet nassuun. Ehkä uni tulee meille – ja sinne kylmään jääneelle ankkurillemme myös.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
alkuun
______________________________________________________________________________________
Sunnuntai 21.9. Sesimbra – Sines, 37°57,0′ P, 08°51,9′ L
Aamulla aina kaikki on toisin. Eilispäivän epäonnistumiset painetaan taka-alalle ja uusia seutuja kohti matka vie.
Haettiin laiturin avainpantti takaisin ja lähdettiin uinuvasta satamasta koneella kohti etelää. Tuuli n. 1 b nenään ja kone vetää! Sataman jäädessä taakse se peittyi sumuvaippaan, kuten myös meri ympärillä. No, eipä hätää: tutka peliin ja matka jatkuu. Mitään ei näy, eikä onneksi kuulu.
Lounaspuuron aikoihin alkaa tuulla lännestä. Siunattu hiljaisuus, kone sammuu. Tuulee mukavasti, purjeet pullistuu ja matka taittuu oikeaan suuntaan.
Virka-ajan puitteissa tullaan satamaan, siis klo 16.05. Sen verran sumussa nähtiin, että sataman suuaukko löytyi. Satamaan osuu kivasti kaikki tuulet etelän ja lännen välistä. Veneet keikkuvat kuin kekkulissa aisoissaan. Satamassa on kolmet pariskunnat Tanskasta ja tietysti yksi enkku ja saku. Satamaa hoitavat marinerot, joten hinta on edullinen (20 e).
Iltapuuhien jälkeen lähdimme kylille. Mitään ei oikein nähty, sumu oli edelleen sakeaa ja teki kaikesta vähän epätodellista. Emme saaneet oikein käsitystä kylästä. Yhdet portaan ylös ja toiset alas. Välissä kirkko, muutama kulmakapakka. Kaikki liikkeet tietysti suljettuja, koska on sunnuntai.
Kirjasto oli auki. Siellä luimme erkot ja hbl:n sekä tietysi Vene-lehden juttuja. Sen jälkeen haparoimme sumussa takaisin veneelle ja ilta-askareiden pariin. Vielä ennen unta lyhyt lukuhetki.
Maanantai 22.9. Sines
Joskus käy näin! Aamiasvarasto oli tyhjä. Ei kaffetta, ei pullaa, leivästä puhumattakaan. Myös jogurtti oli empty ja lainatakseni Turhapuron sanoja: Silloin kun jääkaappi on tyhjä, on taloudenhoitajan lähtö lähellä! Päätin lähteä auttamaan taloudenhoitajaa ruoan etsinnässä. Satamasta ylös suorat portaat sekä muutamat mutkat. Johan löytyi. Pelastaja oli saksalainen siniväritteinen elintarvikeliike. Kaiken ostoshuuman jälkeen kamat reppuun ja veneelle, uudelle aamiaiselle.
Satamasta löytyivät myös pesukoneet ja loistavan siisti suihku. Messipoika meni marninerojen puheille ja selitti: tarvitsen teidän työpajaa, koska haluan korjata ankkurin nostorullan. Olen itsekin marinero ja muutenkin mukava, jees? Sillähän ovet aukes ja kaikki työkalut ja tilat olivat käytössä. Antoivat vielä apupojankin, mutta en hennonnut ottaa kaikkea apua vastaan. Kyllä kielitaito on ihmellinen asia, helppottaa kummasti elämistä. Metallihommien jälkeen asennus veneeseen ja palkaksi olut päälle.
Tästä satamasta ei löytynyt sopivaa ankkuria, joten ollaan toistaiseksi vara-ankkurin varassa.
Kauppareissulla tavattiin kanadalainen pariskunta aamulenkillä. Olivat kuulemma kotona käymässä, lomalla. Heistä on mukava käydä täällä ja nähdä se kaikki kehitys, joka heidän kyläänsä on kohdannut. Muutamassa vuodessa väkiluku on kasvanut 100 000 hengellä. Tietysti se on tuonut ongelmia kunnanisille: uudet koulut, sairaalat, vanhukset ja sataman parantaminen jne.
Iltapäivällä uusi kyläkävely ja tutustuminen. Huomenna jälleen etelään…
Tiistai 23.9. Cabo de Sao Vicente, 37°00,00′ P, 09°00,00 L
Lähdimme aamulla kohti etelää ja kohti maailman lopun kalliota, Cabo de Sao Vicenteä. Sieltä ovat monet immeiset tuijotelleet länteen ja miettineet, mitähän siellä on ja onko mitään. Tuijottelijoista mainittakoon mm. Kolumbus.
Kun Merimyyräx ohitti kallion siinä työpäivän päättymisen aikoihin, oli kallio sakeena ihmisiä. Messipojan kaivettua kiikarit esiin paljastui, että kallion laelle oli parkkeerattu asuntoautoja, turistibusseja sekä muitakin kulkupelejä. Ihmiset vilkuttelivat meille niin iloisesti, että päätimme jäädä lähistölle ankkuriin. Tuulikin sammui ja aurinko laski punaisena pallona mereen.
Ankkuriksi laskimme vara-ankkurin ja sille seuraksi eli köyden lisäpainoksi pöytähopiat. Kyllä nyt tuli uni helposti, kun tiesi, että rosmot eivät ainakaan älyä etsiä suvun aarteita pohjasta.
Vatsan viereen maate ja jälleen yksi purkkailupäivä oli takana.
Keskiviikko 24.9. Lagos, 37°06,54′ P, 08°40,442′ L
Aamulla nostimme hopiat pohjasta (ankkuri tuli myös) ja pikakiillotuksen jälkeen suunnistimmme itään ja kohti Lagosta.
Jo Lagosin niemessä oli vastassa turistiveneet. Turistit olivat katsomassa niemessä olevia kallioluolia, joihin pystyi ajamaan sisään veneillä. Myös sukeltajat olivat kivikoiden tuntumassa. Rypäle kanoottiretkeläisiä meloi myös kivikoiden sokkeloissa. Merimyyräx ohitti heidät hitaasti ja arvokkaasti, samalla tervehtien mastoaan heiluttemalla.
Satamaan oli pitempi kivikuja, jonka päässä silta. Silta aukeaa, kunhan pyytää nätisti vhf:llä. Avaamista nopeuttaa se, että pysäköi veneen sillan viereen ja käy sataman vastaanotossa kirjoittamassa itsensä sisään. Näin myös me teimme.
Koska satama oli valtaisa, kyselimme alkuasukkaalta parit neuvot ja vinkit. Miten ja missä ja minne mennä. Alkuasukas seurasi meitä veneelle ja pienen rupattelun jälkeen meillä oli opas. Oppaamme nouti autonsa ja kiertoajelu alkoi. Yleiskuva kaupungista, kaupunki kiertäen. Yksityiskohdat erikseen, linnan muurit kiertäen ja kävelykatua pitkin autolla (elämys). Paikka, jossa ensimmäinen orja myytiin valkoiselle miehelle ja parit kirkonkuvatukset. Rantapaikat ja ruokapaikat, erityisesti sataman työmaaruokala: syö niin paljon kuin tahdot, hinta on aina 10 euroa. Venetarvikeliikkeet ja ruokakaupat.
Parissa tunnissa saimme historian ja nykypäivän tiedot Lagosista. Vielä vinkki: asunnot on nyt edullisia, myyjät eivät saa mitään kaupaksi. Tämä kuulostaa tutulta, laman oireilta…
Tultiin veneelle ja ryhdyttiin tekemään ostoslistaa ruoka- ja venetarvikekappoihin. Otetaan tämä ilta iisisti ja huomenna sitten näytetään.
Torstai 25.9. Lagos
Paluu arkeen ja hirvittävä työlista esiin. Aamulla stadille tyhjä reppu selässä, noin mailin päähän veneestä. Täältä löytyi halvin tarjous kettingistä ja ankkurista. Eikun kaupat lukkoon. Kymmenen metriä kettinkiä reppuun, ankkuri syliin ja hölkäten takaisin veneelle. Puolimatkassa pohkeet huutaa painon alla ja äly (ei ole) käskee tiputtaa repun ja mennä bisselle. Perille tultiin kuitenkin yhdessä, reppu ja reissumies.
Messipoika vääntää lyijyköyteen koussin ja pleissin sekä liittää siihen kettingin ja ankkurin. Taas on jotain, minkä voi laskea mereen.
Nyt on jo sen verran tulossa aurinkoa, että ison vaihto on edessä. Vanha iso tangolle ja uudempi takavarastoon (ei mahtunut, piti ottaa vierihoitoon). Veneen pesu ja vesitankit täyteen.
Lounas kalastajien kuppilassa, hopeakala upposi massuihin. Lounaan jälkeen ei tullutkaan ruokalepoa, vaan uudelleen stadille safkaostoksille. Aluksi viiden päivän safkat. Sitten uudelleen ja varastojen täydennyskeikka. Vielä kolmas keikka, ne unhoittuneet kamat (kynttilät sitten kuitenkin jäivät kauppaan!).
Ilta meni veneessä kamoja jemmailessa välillä valkkaria nautiskellen. Saatiin myös edellispäivän opas visiitille, aamun tullen päästiin nukkumaan.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
___________________________________________________________________________________
Perjantai 26.9. Lagos-Isla Graciosa
Otteita laivapäiväkirjasta:
Päätettiin lähteä Lanzarotelle, koska Madeiran vieressä oli myrsky ja mylväys. Se kuulemma liikkuu pohjoiseen. Eipä siis haittaa meitä. Puolilta päivin ulos satamasta tankit täynnä vettä ja dieseliä.
Tuulee 2,7 kn ja vene kulkee hienosti light-purjeella 4,2 kn. Illan tullen tuuli alkaa tyyntyä. Evan lukuhetki alkaa päättyä, koska taivaan iso kynttilä sammuu. Matkaa lohdulliset 95 h ja 54 min. Jee!
Tuuli nousee yöllä lehmänhenkäyksen tasolle ja Merimyyräx yrittää ottaa siitä vauhtia, ja saikin jopa 3 kn. Laivoja nähtiin kolmet eri kappaleet ja muuten oli musta ja syvän äänetön elementti.
Loppuyö ja aamu meni torkkuessa sitloorassa.
Lauantai 27.9. kohti Lanzarotea
klo 02.00-10.30 Volvo vetää ja Robertson ohjaa, ei tapahtumia. Pilvet alhaalla, ei tuulta, pläkä.
Lounaan jälkeen astui voimaan spinnnulicence ja Merimyyräx alkoi taittaa matkaa kohdasta 35°34,05 P, 09°36,9 L vauhdilla 4,4 kn., matkaa 423 mpk.
Klo 16.00 tuuli nolla, sataa .. ja sataa… taivas tummana. Ukkonen tulossa. Spinnu alas, reivit isoon ja odotellaan, mitä tulee.
Linnut lentävät ukkosta pakoon ja ensin kiertelee pulun kokoinen otus parit kerrat, kunnes istuu jennin skuutille ja huilaa. Siitä se siirtyy sitten keula kehikolle. Vettä sataa… Pikkulintu ressukka tuli peräkannelle ja tutki koko veneen, kunnes valitsi nukkumispaikakseen köysivyyhtipesän. Ukkonen jatkuu ja otellaan siitä filmille pätkiä. Valot on kuin Aleksilla joulukadun aikaan. Ukkostuuli tyyntyy ja kone alkaa vetää klo 23.00. Salamointi ja jyrinä jatkuu klo 02.00 asti.
Perskule minkä teki! Alkaa tuulla ja tuulla. Hetkessä on meri vaahtopäissä. Viiden boforin voimalla tulee energiaa suunnasta SSW. Suomeksi nenätuuli. Lähdetään siis kryssille. Paikasta 34°45,3 P, 10°29,4 L suuntaan 310.
Klo 08.00 tuulee edelleen enemmän, kuusi pallia on tosiasia. Käytiin aamu-uinnilla. Kun koko henkilökunta on purjeenvaihtohommissa, eivät keulakannella olijat voi välttää kastumista. Vedetään keulapurje alas, sidotaan kaiteeseen kiinni ja maistellaan suolavettä, jota tulee paloletkun voimalla. Raahataan uusi purje eteen ja nostetaan se ylös. Pakataan vanha jotenkin pussiin ja raahataan peräosaan venettä. Kaiken tämän palkaksi saa aamupuuron, joka korvaa kyllä kaiken!
Yö oli epämiellyttävä, tuulen vuoksi ja petoksen. Meitä oli sumutettu, uskoimme jälleen säähuru-ukkoihin. Tällä alueella enintään 1-3 boforia tuulta, joka kääntyy länteen.
Koko päivän tuulee samalla voimalla ja suunnasta. Aallokko on sen mukaista. Eipä näy merellä muita kulkijoita. Syödään muhennosta ja juodaan vettä. Ilta alkaa tulla, tuuli ei tyynny. Sama meno jatkuu…
Sunnuntai 28.9. klo 03.15, 33°13,9 P, 10°30,8 L
Tuuli 6 b (puuskissa enemmän), matkaa 281 mpk. Matka ei oikein etene. Messipoika joutui peräsinakselin ylähelan kiinnityshommiin. Ruuvit/pultit löystyneet ja Hra Robertson ei saanut oikein pidettyä suuntaansa tarkasti. Perävarasto tyhjäksi ja pää edellä laatikoon. Sinne komensin Evan, joka on pienempi. Kaikki ruuvit nyt kiristetty ja taas pelittää. Messipoika kuitenkin piti päänsä sen verran pitkään alaviritteisenä, että alkoi myös laattahommiin. Laatoitus sitten kestikin täyden työpäivän.
Lounaaksi vettä, leipää ja lihalientä, nam nam. Lounaan jälkeen pääsi rahtilaiva yllättämään parin kaapelin päähän. Väistimme sen.
Illan tullen sama meno jatkuu klo 17.56, 32°03,2 P, 10°54,7 L, suunta 238 ja vauhtia 3,8 kn.
Klo 20.53, 31°52,6 P, 11°09,6 L, suunta 237 ja vauhtia 5,8 kn. Aallokko haittaa edelleen liikkumista sekä veneen sisällä että ulkopuolella. Tuuli laskenut 4 boforiin ja suunta kääntynyt meille otollisemmaksi. Henkilökunta alkaa nuutua, väsymys painaa käpälän lisäksi koko kehoa.
Nukutaan kahden tunnin pätkiä. Yöllä messipoika nukkuu sitloorassa, jotta Evalla on lyhyempi matka herättää.
Tiistai 30.9. klo 03.15 (sama kuin kotibussimme numero!) 31°26,3 P, 11°46,6 L
Suunta 233, vauhti 7 kn, matkaa 157 mpk. Tuulee edelleen 4 boforia ja aaltojen päällä on valkoiset huurrereunat.
Klo 07.08, 31°08,43 P, 12°09,7 L, suunta 230, vauhtia 6,6 kn. Tuulee sitä samaa. Synkät pilvet, joiden raosta joskus pilkistää aurinko tovin. Matkaa 131 mpk. Eva herää ja alkaa laskea tunteja ja vauhteja. Klo 17.08 matkaa jäljellä enää 58 mpk ja pitkä odotus on alkanut. Tuuli kääntyy NWW ja lasketaan loppupätkä myötäiseen kasia ja välillä enemmänkin.
Tumma möhkö näkyy klo 23. Kone käyntiin ja virtaa karttakoneisiin. Ensimmäinen vilkkuvalo näkyy, plotteri ei kerro kuin että isompi saari on Lanzarote ja pienempi se, minne olemme menossa. Ei satamatietoja eikä syvyyksiä. Ei siis mitään, perskule. Tullaan saarten väliin täyttä hönkää ja katsellaan taivaalle. Siinä on vaaleampi väli eli olemme siis oikeassa kohdassa. Tutka kertoo, että kallioita on molemmin puolin. Näkyy vihreä vilkkuvalo, satamako? Kyllä ja sen vihreän vierestä sisään. Punainen valo varmaan laitetaan jouluksi. Ketään ei näy, emmekä mekään oikein näe mitään, pimeässä satamassa.
Eka yritys parkata meni puihin, köysi sulki tiemme. Onneksi Eva etukannelta hokasi sen. Seuraava pilttuu oli vapaana ja siihen. Ajoin vähän vinoon ja hupsista aisan ylitse (koripallotermi: pallo koriin seinän kautta, huom. tuulee edelleen ja kovaa). Kymmenen narua kiinni.
Olemme Isla Graciosan satamassa klo 02.20, huomenna kerromme, minkälaisella paikalla olemme. Jos joku insinööri käyttää aikaansa näitä juttuja lukemalla, niin hokaa, minkälaisen ympyrän myräkkä pakotti tekemään keskellä merta. Siksi tarkat sijaintitiedot.
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
