Rødvig

Arkistosta:

Kalmarista Ærøn kautta Kööpenhaminaan 4: Sjællandin ja Mønin huikeat kalliojyrkänteet

Kurvaamme lähellä Stevns Klintiä sijaitsevaan Rødvigin satamaan jo puolen päivän aikoihin ajettuamme Ruotsista 21 meripeninkulmaa.

Tolppien välisissä pilttuissa on hyvin paikkoja, joista valita. Keitämme kahvit ja seuraamme, kun masto toisensa jälkeen lipuu aallonmurtajan aukosta sisään satamaan.

Pienehkö vierassatama täyttyy nopeasti, mutta viereisestä kalastusalusten satama-altaasta löytyy paikka myös kymmenille ja kymmenille purjeveneille.

Kalasatama on paljon suurempi kuin vierasvenepuolelta katsoen osaa kuvitella. Siellä on useita suurehkoja kalastusaluksia laiturissa ja useita myös ylhäällä telakalla korjattavana. Oman viehättävän lisänsä tuo aallonmurtajaa mukaileva punaisten pikkumökkien rivi. Jokaisen edessä on laiturissa oma kalavene, josta on helppo nostaa saalis mökin seinustalla odottavalle pöydälle perattavaksi.

Rødvigin satamassa on tietenkin hyvä kalakauppa, josta saa myös simpukoita ja muita mereneläviä. Rannan baarien ruokatarjonta on muutoin pizza-tyylistä, mutta kävelymatkan päässä on kunnon ravintoloita ja ruokakauppakin.

Veneilijöiden palveluista pitää todeta, että vierassataman wc- ja suihkutiloissa haisi melkoisen pahalle. Kalasataman puolella vastaava palvelupiste oli todella hyvä.

Satama-alueelta löytyy myös laivamoottorimuseo, jossa on yli 300 moottoria, vanhin vuodelta 1903. Mutta varsinaiset nähtävyydet ovat muutaman kilometrin päässä. Satamasta voi vuokrata fillarin tai skootterin, ja bussillakin pääsee harvakseltaan.

Neljännes kirkosta putosi mereen

Fillaroimme viitisen kilometriä unikoiden reunustamien viljapeltojen halki Stevns Klintille. Siellä jököttää Højerupin kirkko, jonka näimme jo mereltä, mutta se on niin erikoinen tapaus, että kirkossa on pakko käydä myös sisällä.

1200-luvulla tehdystä rakennuksesta molskahti neljännes mereen vuonna 1928. Seuraavana sunnuntaina jumalanpalveluksessa oli tarinasta riippuen kymmenen tai kaksikymmentä tuhatta ihmistä ihmettelemässä. Turisteja kirkko on vetänyt aina siitä lähtien.

Kirkkoon pääsee sisään ja sieltä ulos ”parvekkeelle” kurkistamaan alaspäin jyrkänteen kohtaan, johon osa kirkosta vajosi. Näkymä on vaikuttava. Korkealla ollaan!

Läheltä kirkkoa laskeutuu alas rantaan portaat, ja täytyy sanoa, että näkymä sieltä ylöspäin on myös mahtava. Kouluikäisiä lapsia tuntuu tosin kiinnostavan enemmän fossiilien etsiminen, mikä on sallittua, kunhan ei hakkaa irti mitään. Tarina dinosaurusten tuhosta kuuluu selvästi olevan tiedossa.

Jatkamme fillarointia vielä puolitoista kilometriä eteenpäin ja käymme katsastamassa Stevnsin majakan. Vastatuuleen polkeminen ja portaiden käveleminen kirkolla kävi sen verran voimille, että emme kapua ylös majakkaan, vaan tyydymme ihailemaan 27 metriä korkeaa, vuonna 1878 valmistunutta majakkaa alhaalta.

Kylmän sodan salaisuudet

Paluumatkalla kurvaamme sotamuseoon, joka esittelee Tanskan sotasalaisuuksia kylmän sodan ajoilta. Tykkien, panssarivaunujen ja ohjusten lisäksi voi nähdä kallion uumeniin louhitut käytävät, joita riittää lähes kaksi kilometriä. Maan alle pääsee vain opastetuille kierroksille, joille voi varata paikan etukäteen museon verkkosivuilta kalklandet.dk.

Stevnsfortin lisäksi Tanskan ja Naton varautuminen kylmän sodan aikaan on esillä muuallakin strategisesti merkittävällä Stevns Klintin alueella. Majakan pihapiirissä on torni, josta raportoitiin varotoimena aikanaan joka ainoa nähty alus, joka kulki kapealla Juutinraumalla.

Majakalta vähän pohjoiseen, Mandehovissa, voi nousta kahteen entiseen tutkatorniin, jotka nykyisin ovat lintubongareiden ja turistien käytössä.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 1/2019

Jos lähdet veneilemään Tanskaan, katso tämä ohje