Kyrkbacken

Arkistosta:

Kalmarista Ærøn kautta Kööpenhaminaan 8: Juutinrauman mahtavat saaret

Purjehdimme tänään lyhyemmän päivän keskellä salmea sijaitsevaan Veniin. Neljä purjevenettä työntyy kanssamme sisään aallonmurtajasta lasten hyppiessä veteen sen päässä jököttävästä loistosta. Uimareita näkyy sankoin joukoin rannalla sataman molemmin puolin.

Satama-allas ei ole suuri, mutta selvästi isompi kuin muistamme viime kerralta vuosien takaa. Silloin satamissa pyörimistä vaikeutti se, että pitkäkölistä venettämme ei ollut kovin helppo käännellä. Nyt meillä on keulapotkuri ja vene kääntyy aivan toisella tavalla.

Ruuhkan vuoksi puolisen tusinaa purtta on valinnut ankkuroinnin sataman ulkopuolella. Vesi niiden ympärillä on Karibian vihreää. Läheltä nousee saaren keltaruskea seinämä jyrkkänä ylöspäin. Päällä loistaa valkoiseksi kalkittu kirkko. Tämän Kyrkbackenin lisäksi on saaressa satama kaakkoisrannalla Norreborgissa ja koillisessa Bäckvikenissä.

Venepakka kasaan, auki, kasaan

Kaikki perätolppapaikat ovat täynnä ja veneitä on kylkikiinnityksessäkin jo useampana ryppäänä. Juuri ennen meitä saapunut saksalaisvene on saanut kylkipaikan aallonmurtajalta. Heidän kylkeensä kiinnittyy toinen saksalainen, näyttävät tuntevan toisensa. Menemme kolmanneksi ja saman tien meidän kylkeemme tulee tanskalaisvene. Kun olemme kaikki valmiissa pakassa, saksalaiset alkavat miettiä, että josko sittenkään jäävät yöksi. Puoli tuntia pohdittuaan he päättävät käydä vain ostamassa rannan kioskista vettä. Sekin kestää. Tanskalaiset eivät jää odottamaan, vaan lähtevät omille asioilleen rantaan. Kun saksalaiset viimein palaavat, odotamme kaikki tanskalaisia takaisin. Koko ajan hätistelemme uusia tulijoita, jotta ne eivät kiinnity turhaan pakettiimme.

Odottaessa huomaamme, että emme mahdu samaan rakoon, mistä lyhyempi saksalaisvene on lähdössä. Saamme puhuttua erään moottoriveneen kipparin vaihtamaan paikkaa aallonmurtajan kyljestä meidän purjeveneidemme kylkeen. Nuori mies ei ole aluksi kovin innoissaan, mikä on ymmärrettävää: hän on tänään vaihtanut paikkaa jo kahdesti.

Sitten alkaa toiminta. Tanskalaisvene ajaa pyörimään keskemmälle satamaa ja me perässä. Saksalaiset poistuvat ja moottorivene tulee sekin pörräämään altaaseen. Ajamme kyljen kiinni aallonmurtajaan ja ennen kuin lankut on nostettu suojaamaan veneen kylkeä ja lepuuttimia mustilta autonrenkailta, tanskalaisvene on jo meissä kiinni ja työntää tuulen vuoksi meitä aallonmurtajan seinään. Moottoriveneen edestä riviin kiilaa vielä operaatiomme aikana saapuneet kolme purjevenettä. Säännöt ovat selvät: isommat veneet ensin ja kaikki halukkaat mahtuvat satamaan.

Moottoriveneen porukka päätyy satama-altaan toiselle puolelle. Käymme pahoittelemassa ja selittämässä, että tämä ei kyllä ollut tarkoitus. Lupaamme tarjota oluetkin. Mutta he ovat hyvillä mielin: uusi paikka on keula laiturissa ja peräköydet takatolpissa — ja siitä ei takuuvarmasti tarvitse siirtyä mihinkään.

Kävelyretki kirkolle

Satamasta saa vuokrata hauskoja tandemeita, jollaisella ajoimme joskus viljelysten halki ja vauhdilla alas jyrkkää kirkonmäkeä. Fillarilenkin sijaan käymme kalakaupassa tarkistamassa valikoiman ja juomassa oluet. Kunnon ravintola sekä kioskikin satamassa on. Suorittaessamme satamamaksua utelee puhelias satamakapteeni huomasimmeko Suomen lipun salossa. Toki huomasimme!

Kirkko jyrkän mäen laella on ehditty sulkea. Mutta pelkkä maisemakin palkitsee: upea näkymä Juutinraumaan — ja Kööpenhaminakin näkyy. Kirjoitimme kauan sitten Vene-lehteen paikasta otsikolla ”Taivaallinen Ven”. Siltä tuntuu edelleen.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 5/2019

Jos lähdet veneilemään Tanskaan, katso tämä ohje.