Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.
Yöpaikkamme on Klintholmin satama, mikä sekin on tarkoitettu niin matkaveneille kuin kalastusaluksille. Sataman palvelut toimivat ruokakauppa mukaan lukien, mutta mitään erityisen hehkutettavaa tai sykähdyttävää siinä ei ole.
Koska saavuimme jo puolen päivän tietämissä, löysimme helposti oman pilttuun. Perän köysien paalut ovat tässä kohdin satamaa niin etäällä toisistaan, että väliin mahtuu kaksikin venettä. Molempien köysien kiinnittäminen ei siis ole ihan helppo juttu, etenkin jos tuulee kovaa. Saapuessamme oli kuitenkin satamassa tyyntä, joten kiinnityimme vain toiseen tolppaan. Samalla avasimme mahdollisuuden toiselle veneelle tulla viereemme.
Saammekin naapuriin hollantilaispariskunnan, joka on ollut liikkeellä jo pari kuukautta, heti toukokuun alusta. He kiinnittyvät toiseen tolppaan ja meidän veneeseemme, joten paikalla pysytään. Lähtöajaksi aamulla sovimme kello seitsemän.
Toisella puolellamme on saksalaispariskunta, joka on aikoinaan hakenut veneensä Suomesta. He kutsuvat veneeseensä istumaan ja antavat hyviä vinkkejä.
Kyselemme mielipiteitä saarista ja satamista myös muilta alueen hyvin tuntevilta. Annamme kaikille saman kartan, jossa näkyvät Tanskan satamat ja pyydämme merkitsemään omat suosikkinsa. Muutaman sataman ruksaavat kaikki, mutta osin mieltymykset menevät ristiin.
Näiden keskustelujen sekä netin ja satamakirjojen lukemisen myötä reittisuunnitelmamme täsmentyy.
Jos lähdet veneilemään Tanskaan, katso tämä ohje
Klintholmin kylän keskuksena sykkivät kalasatama ja sen vieressä oleva vierassatama. Kylä on mainio välietappi matkatessa Kööpenhaminasta Fehmarniin tai Rügeniin Saksaan. Ruotsin Ystadiin, komisario Wallanderin kotikaupunkiin, on sinnekin vain runsaat 50 mailia.
Klintholmin sisäänajo on ahdas. Aallonmurtaja on kuristettu tiukaksi kuin merimiessäkin suu, sillä Itämeren ulappa huuhtoo kylän rantoja. Kovilla idänpuoleisilla tuulilla saa ruoria pyörittää varmasti tosissaan. Satama aukeaa kolmeksi tilavaksi altaaksi, joista itäisin on huviveneiltä kielletty kalasatama.
Kamariherra C. S. Scavenius perusti Klintholmin sataman jo vuonna 1878. Kalastuksen vähentyessä huviveneet ovat vallanneet yhä suuremman osan satamasta ja vieraspaikkoja on nykyisin tarjolla peräti 250. Laitureita reunustavat viihtyisät, modernit rivitalot, jotka on vuokrattu lomaosakkeiksi.
Kalasataman silakan tuoksu tuntuu laiturille saakka, mutta kesäillan hämyssä nenäni tavoittaa myös hienostuneen savukalan aromin. Se leijailee savustamosta, joka tarjoaa herkkuja joko paikan päällä syötäväksi tai veneeseen ostettavaksi.
Kylänraitti on sunnuntai-iltana hiljainen. Lomaosakkeiden viikonlopunviettäjät pakkailevat autojansa kotimatkaa varten. Italialaisravintola Portofinon terassilla purjehtijaporukka nautiskelee lasagnea, kylän toinen ravintola on suljettu. Pääkatua reunustavat vielä kauppa, pankki ja pari vauraan näköistä huvilaa. Kaikkialla on siistiä ja puleerattua; roskiin tai roinaan ei Klintholmin raitilla kompastu.
Vetäydymme iltapalalle laiturin viereiselle grillipaikalle sulassa sovussa tanskalaisten karavaanareiden kanssa. Laskeva aurinko purppuroi taivaanrannan ja grillissä tirisevät rasvaiset pölserit, joiksi makkaroita paikallisella murteella kutsutaan. Bornholmista ostettu vahva sinappi nostaa vedet silmiin, mutta jääkaappiviileä Carlsberg helpottaa. Mitäpä sitä veneilijä Tanskanmaalla muuta kuin tällaisia iltahetkiä…
(Huom. polttoaine = vain dieseliä)