Arkistosta:

Saaristomuseo vaalii perinteitä

Espoon Suvisaariston Pentalassa avattiin kesäkuussa 2018 viehättävä saaristomuseo. Purjehdusperinteiltään rikas saari on erinomainen päiväretken kohde pääkaupunkiseudun veneilijöille.

Kuten kalamiehet, veneilijätkin lähtevät joskus merta edemmäs kalaan. Helsinkiläisten ja espoolaisten ei tarvitse seilata kotivesiä kauemmas nauttiakseen aidosta saaristolaismiljööstä.
Pentalan saari museoineen vetää vertoja parhaille Saaristomeren perinnekohteille.

Pentala on Espoonlahdelle vievän väylän länsipuolella. Saaren itäpuolen satamaa isännöi Esbo Segelförening. Sen klubiravintolan Pavenin edessä olevat laiturit on tarkoitettu seuran jäsenille ja ravintolan asiakkaille.

Kaapelinmitan päässä odottaa Saaristomuseon upouusi puulta tuoksuva laituri. Sen pääty on varattu yhteysalukselle, mutta pitkällä sivulla on 10 vieraspaikkaa. Kovin isolla veneellä paikalle ei pääse, sillä aisojen leveys on 2,50 m. Kiinnittyä saa kolmeksi tunniksi, mikä riittää erinomaisesti museo­aluee­seen tutustumiseen, ravintolassa syömiseen ja pieneen saarikierrokseen.

Laiturilta voi astua keskelle viehättävää saaristolaismaisemaa: siellä täällä on punaiseksi maalattuja vajoja ja taloja. Ne kuuluvat kaikki Saaristomuseolle. Opasteet ja viitat ovat selkeitä. Ensiksi kannattaa suunnistaa Villa Rosengårdiin. Siellä on museon toimisto, josta saa erinomaisen kartan. Rakennuksessa voi tutustua espoolaiseen vanhaan saaristo- ja kalastajakulttuuriin ja ostaa museokaupan tuotteita.

Yhtä lukuun ottamatta kaikkiin rakennuksiin pääsee omin päin tutustumaan. Ruohontuoksuisella alueella on mukava tallustella. Kaikki on siistiä ja hyvin hoidettua. Kohteita riittää; kalastajamökki, ranta-aitta, verkkovaja, navetta, lammasaitaus…

Café Lillstuganissa voi nauttia leivonnaisista, kuten suussa sulavasta, kosteasta ja kreemillä koristellusta mustikkamuffinista. Lilla Villanissa saa syödä omia eväitään.

GURLIN KOTONA

Saaristomuseon ydin on ns. Gurlin talo. Sinne pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Talo on saarella aina vuoteen 1986 asuneen Gurli Nyholmin ja hänen kalastajamiehensä Arvid Nyholmin entinen kotitalo. Pariskunta oli lapseton ja monien vaiheiden jälkeen Espoon kaupunki osti koko tilan yksityiseltä säätiöltä, jolle leskeksi jäänyt Gurli testamenttasi omaisuutensa. Talon esineet ja huonekalut talletettiin Espoon kaupunginmuseoon, josta ne siirrettiin takaisin rakennukseen, kun museo vuosien rakentamisen jälkeen vihdoin avattiin.

Gurlin talo on elämys. Tuntuu kuin olisi siirtynyt ajassa viitisenkymmentä vuotta taaksepäin. Seinäkello raksuttaa, kukalliset verhot lepattavat suvituulessa ja radiossa soi Merisää. Gurlin neulomat värikkäät patalaput ja keittiöpyyhkeet ovat kuin eiliseltä päivältä. Nurkassa kököttää mustavalkoinen tv ja piirongin päällä kunniapaikalla on nostalginen putkiradio. Pöydällä on ruotsinkielisiä hartauskirjoja ja lehtiä. Kaikkein liikuttavinta on Gurlin sängyn yläpuolella oleva ilmapuntari: mitäpä muutakaan saarelaisnainen olisi tehnyt ensitöikseen herätessään kuin tarkistanut ilmanpaineen muutokset!

Leskenä pitkään elellyt Gurli Nyholm oli sosiaalinen ihminen ja hän nautti saarella kävijöiden seurasta. Tavan takaa hän kutsui kahville tai syömään Pentalassa käyskenteleviä pursiseuralaisia ja kesäasukkaita. Hän vuokrasi itsekin talonsa yläkerran huoneita kesävieraille. On helppo uskoa opasta, joka vakuuttaa, että Gurli olisi iloinen, jos tietäisi kotinsa päätyneen kaikille avoimeksi museoksi.

HERKKUJA PAVENILLA

Saaristomuseon vieressä on Sigurd Frosteruksen piirtämä saaristolais­ravintola Paven. Se on toiminut yhtäjaksoisesti Esbo Segelföreningin purjehduspaviljonkina jo 1900-luvun alusta. Paviljonki henkii menneitten vuosien herrasmiesmäistä purjehduskulttuuria, aikaa, jolloin purjehtijat sonnustautuivat tyylikkäisiin valkoisiin pukuihin ja lakkeihin.

Pavenin saliin mahtuu 150 asiakasta ja isolle terassille vielä lisää. Ison salin vitriinit ovat täynnä palkintopokaaleja ja vanhoja valokuvia. Ruokailijoita hemmotellaan merelle ja hiekkarannalle avautuvalla näköalalla. Terassilta on mukava seurata jolliensa parissa puuhaavia junnupurjehtijoita ja katsella vilkasta vesiliikennettä saaren ohittavalla väylällä.

Pavenissa on tarjolla arkisin lounas. Sinä aikana à la carte -lista on rajoitettu. Käyntimme aikana heinäkuussa se käsitti valikoiman pizzaa muistuttavia plåtbrödejä erilaisilla päällysteillä. Herkulliselta vaikuttavalle ruokalistalle kuuluvat muun muassa lohikeitto, kuhaa valkoviinikastikkeessa ja karitsaa vadelmakastikkeessa. Annosten hinnat vaihtelevat 10–30 euron välillä.

Liikuntaa kaipaavalle Pentalassa on tarjolla runsaan parin kilometrin mittainen luontopolku. Saari on osin luonnonsuojelualuetta ja myös kesäasuntoja on runsaasti. Siksi luontopolku on paras tapa tutustua saareen. Polun tunnistaa keltaisista puihin maalatuista merkeistä. Tulevaisuudessa luontopolun varrelle on tarkoitus asentaa infotauluja. Reitin varrella on monia kiinnostavia kohtia, kuten Diksandin luonnonvarainen hiekkaranta ja ennen kaikkea Pentalan erikoisuus, yllättävän iso sisäjärvi.

Pentalasta on kätevä siirtyä yöpymään eteläpuolella sijaitsevaan Stora Herrön saareen.

Risto Nordell
VENE 8/2018