Tuskin on Suomessa yhtään rannikolla vaikuttavaa purjehtijaa, jonka mielessä ei olisi käynyt ajatus kaiken jättämisestä ja purjehtimisesta omalla veneellä kauas suolaisemmille vesille. Sama kaipuu horisontin taakse on vaivannut ihmiskuntaa iäti.
Mutta ei se nyt niin yksinkertaista ole. Metsäläiskansana suomalaiset ovat aina tienneet, että jos pöpelikköön tai paljakalle lähtee noin vain hortoilemaan, seurauksena on alta aikayksikön nenän osoittaminen takaisin tulosuuntaan.
Nykyisin kello on statussymboli, designer-esine tai verenpaineen, sydämen sykkeen ja sokeritasojen kontrolloimiseen kehitetty pragmaattinen työkalu. Hyvin harva sitä vilkuilee ajan määrittämisen vuoksi. Näin ei ole ollut kuitenkaan aina – ja modernin kellon keksimiseen tarvittiin sitä kaukaisuuteen purjehtivaa intomieltä.
Kellon historia ulottuu vähintään 600-luvulle ennen ajanlaskun alkua, jolloin aurinkokellon idea saapui Etu-Aasiasta Kreikkaan.
Tarkan paikan mittaamiseen taito kehittyi vasta 1700-luvulla, kun kello keksittiin apuvälineeksi purjehtimiseen.
Suurten löytöretkeilijöiden aikaan Euroopassa janottiin tietoa huhutuista kaukokohteista. James Cook oli jo käynyt tutkimassa käsikopelolla, että Uusi-Seelanti oli saari, mutta jossain piti olla vielä isompi vaurauden lähde, Terra Australis. Cook lähti etsimään sitä 1772, jolloin hänellä oli mukanaan ensimmäinen purjehdukseen suunniteltu kello.
Englannin hallitus oli julistanut kilpailun merellä käytettävän pituusasteen määritelmän keksimiseksi. Ensimmäisen palkinnon voitti kelloseppä John Harrison, jonka valmistaman H4-laivakronometrin virhe 161 päivää kestävän matkan jälkeen oli vain viisi sekuntia. (Kello oli kallis, joten Cookilla oli mukanaan Larcum Kendallin tarkka halpiskopio, K1.)
Cookin retkikunta kiersi maapallon äärimmäisellä eteläisellä leveyspiirillä. Lokikirjoitukset ovat täynnä kiitosta uudesta lahjasta, jonka avulla Cook piirsi eteläisen Tyynenmeren karttoja. Ne olivat niin tarkkoja, että kopioita kartoista käytettiin vielä 1900-vuosisadalla.
Tyyliesikuva
Nykyajan purjehtija tarvitsee lähinnä kännykkäkameran ja plotterin, mutta ei siitä kellosta haittaakaan ole. Joissakin kelloissa on lisäominaisuuksia, jotka on suunniteltu erityisesti purjehtijoita varten: vuorovesikaaviot, regatta-ajastimet ja tuulen suunnan ilmaisimet näkyvät näytöllä ajan (ja eittämättä verenpaineen) kanssa. Suomalainen luottaa yhä, vaikka omistus Kiinassa onkin, Suuntoon.
Alkavan juhlakauden lahjapaketteja mietittäessä katse kääntyy Suunto Elementum Ventukseen, joka on suunniteltu veneilijän lisävarusteeksi. Ominaisuuksiin kuuluu muun muassa säänmuutosten ennakointi, laadukas kompassi sekä purjehdusajastin. Sen ajan näyttämisen lisäksi. Esikuvaksi voikin ottaa vaikka Kenneth Thelenin, jonka kipparoima Team Suunto dominoi eurooppalaisia purjehduskilpailuita 2000-luvun alussa.
