Ristiriita on ilmeinen. Samaan aikaan kun veneiden koko suurenee ja varustelutaso paranee, yhä useampi haluaa käyttää maista löytyviä palveluita. Esimerkiksi keittiöt ovat monesti uudemmissa veneissä hienoja, mutta niissä keitetään vain kahvit ja paistetaan kenties muna pannulla aamiaiseksi.
Matkaveneilyssä vierassatama valitaan monesti nykyisin ravintolan laadun perusteella. Vielä 2000-luvun alussa sai olla iloinen, jos tarjolla oli mitään.
Houtskarin Näsbyn vierassataman ravintola oli kenties saariston paikoista ensimmäinen, joka otti listoille hampurilaiset. Suosio oli valtava ja maine kantaa edelleen: Skageniin tullaan yhä syömään, mutta nyt siellä ei enää syödä hampurilaisia, vaan burgereita.
Samalla Skagenin on enää vaikea erottua, sillä burgereista on tullut monen mielestä saariston vitsaus. Se on kuin lasten 1980-lukulainen kanakori tai nakkikori, mutta vain aikuisille tarjottuna: helppo myydä ja helppo valmistaa. Ja sen ylivallasta nuristaan jo – eikö muuta ole?
Saariston ruokavallankumous alkoi Nauvon L’Escalesta 1980-luvun lopussa. Perhe sai ravintolaa nykyisin toisessa polvessa vetävän Richard Smedsin mukaan runsaasti naureskelua osakseen – kuka nyt saaristoon tulisi ranskalaiseen ravintolaan syömään? Kyllä se paistettuja ahvenia ja perunaa olla pitää, alkuun silakkakeitto.
Nyt burgereiden vallattua listat yhä useampi haluaisi nimenomaan niitä perinteisiä kalaruokia – niitä kun ei tahdo löytää enää oikein mistään.
Samalla laitureilla samanmielisten kesken toki supatellaan niistä vaihtoehtoisista, ”paremmista paikoista”. Tärkeää on kuitenkin se, että samalla kun suomalaiset ovat 2000-luvun aikana oppineet syömään ulkona koko kansan voimin, ravintolat eivät ole enää vain gastronomiasta viehättyneiden yksinoikeus.
Yksi ravintola on tunnettu ribseistään, toinen pastoistaan, kolmas saaristolaispöydästä, kun jossain tarjotaan hulppeissa puitteissa vaihtuvien kokkien fine dining -illallisia.
Ja kuten keskusteluissa ruokaharrastajien kanssa muistutettiin, onhan myös kahden Michelinin tähden Palace myös veneilijöiden ravintola: laituripaikat ovat suoraan oven edessä Vironaltaassa.
Korppoossa puolestaan Back Pocketin William Hellgren on linjannut, että hän ei halua tehdä saariston parasta ravintolaa, vaan Suomen. Teema on asiaankuuluva: ”Ruoka taiteena.”
Nykyisin saaristossa kulkeva voi luottaa siihen, että aina päivämatkan päästä löytyy kunnollinen ravintola, jos jaksaa nähdä vaivaa ja sellaisen etukäteen etsiä. Sillä nykyisin sellainen mietitään kaikkiin uusiin ja tai uudistettuihin vierassatamiin jo valmiiksi. Eikä sitä burgeria, eli hampurilaista, tarvitse enää syödä (ellei halua).
Björklund Båtslip
Iniön Björklund Båtslipissä tarjotaan aasialaistyylistä ruokaa.
- Mikä: Vierassataman yhteydessä oleva thaimaalainen kesäravintola Iniössä.
- Miksi: Viikkoa ennen juhannusta on yleensä vierassatamissa tilaa. Paitsi ei Iniössä Björklund Båtslipin laiturissa. On odotettu päivä. Kun Niramon Thanuddhanusilp saapui Iniöön vetämään venetelakan ja -huoltoaseman ravintolaa, kanakoreja ja burgereitaan aikansa pyöriteltyään hän kysyi, voisiko ravintolassa tarjota autenttista thaimaalaista ruokaa. Nyt vajaa vuosikymmen myöhemmin ravintola on ruoan perässä veneilevien keskeinen kohde Turunmaan saaristossa. Ja avajaispäivä on vuotuinen kaaos. Nytkään listalla olevaa som tamia keittiö ei ehdi valmistaa – liian aikaa vievää, huomenna vasta. Täällä kun kaikki tehdään itse, alusta loppuun.
