Viidakko kaartuu päälle tiheänä. Polku muuttuu ensin kryptiseksi lukea ja katoaa sitten kokonaan. Saniaiset nousevat vyötärön korkeudelle, ruusupuskat työntävät piikkejään ihmislihaan. Kuuma hellepäivä vie hapen, tiheä lehto valon. Jossain pitäisi olla nähtävyys. Mutta, missä ja miten? Ja etenkin, mihin suuntaan?
Monelle retkiveneilijälle yksi päivän puuhista on luontopolun kiertäminen. Niiden kunto on kirjava, kuten on myös anti. Monesti luontopolulla tepsuttelu luontuu rantasandaaleilla, mutta sitten on Gunnarsörarna ja sen luontopolku – totaalinen kokemus!
Lyhyen ajomatkan päässä Hangon vierassatamasta, läntisellä selällä sijaitseva Gunnarsörarna on ollut vanhastaan paikallisten suosima retkisaari. Kun Hangon kaupunki vuonna 2013 rakensi sinne laavun, suosio kasvoi.
Sen seurauksena suojaisaan pohjoislahteen valmistui valtion avustuksella kaksi vuotta sitten tukeva laituri poijuineen, sekä uusittu luontopolku.
Gunnarsörarnalla on ollut pysyvää asutusta. Kolmella kalastajatilalla viljeltiin pienimuotoisesti maata verkonliotuksen ohessa. Ympärivuotinen asuminen loppui, kun Neuvostoliitto miehitti saaren talvisodan jälkeen.
Laavun itäpuolisilla kallioilla sijaitsevien venäläisten rakentamien ilmatorjuntapattereiden järeys kertoo, että he ottivat opikseen suomalaisten virheistä: kolmea taloa puolustettiin tiukemmin kuin suomalaiset puolustivat Nautsin kylää Petsamossa. Linnoitukset ovat hyväkuntoisia.
Gunnarsörarnalla sijaitsi neljän tykin ilmatorjuntapatteri, kun Neuvostoliitto miehitti Hankoa talvisodan jälkeen. Jatkosodassa Suomi valloitti alueen takaisin. Linnoitukset ovat säilyneet hyvin.
Tunnelma on kiihkeä läheisellä lahdella, joka on harvinaisen täynnä kesäisen iloisia lintuja. On kaikenlaisia töräytteleviä sorsia ja telkkiä, jos jonkinlaisia vislailijoita. Saarella pesii tiettävästi yli 60 lintulajia.
Pikku hiljaa polku alkaa kadota. Maasto on suota ja tiheää lehtoa. Olen onneksi varustautunut saappain, mutta shortsit ovat väärä valinta. Ryteikkö jatkuu aina vaan, eikä polkua näy enää missään. Kulkijoita lienee aika harvoin, eikä polkua ole raivattu. On taisteltava, koska takaisin ei pääse.
Karu viidakko, tätä voi suositella vain luontopolkujen tinkimättömimmille kiertäjille.
Villi lehto imee polun kateisiin ja pian kulkija on viidakossa omillaan.
Jossain täällä suolla nähtävyyden pitäisi olla, kartan mukaan ainakin. Ehdin jo luovuttaa, mutta kyllä! Siinä se on, kivijalka.
Ei ihan Machu Picchu, mutta viidakon keskeltä tämäkin raunio löytyy. Betonia, josta luonto on tekemässä jälleen maata.
Kun lopulta on ryynätty takaisin veneelle, saaliina on vain kaksi punkkia, hiestä litimärkä paita ja veriset sääret.
Gunnarsörarna – koe kerrankin erilainen Hanko!
Siinä se on: kivijalka! Saaren talot kuuluivat tiettävästi Hangon ikiaikaiseen mahtitilaan Gunnarsiin.
Gunnarsörarna
59°50’58” P 22°50’06”I
Missä: Hangon läntisellä selällä.
Satama: Tukeva kallionkylkilaituri, jonka selänpuoleisessa päässä syväystä riittää akselivetoisellekin. Pohjukanpuoleinen osa laituria on matala. Poijukiinnitys. Laavu ja nuotiopaikka, käymälä sekä luontopolku.
Kävijälle: Saarella on aikanaan ollut asutusta kolme tilaa, joten sieltä löytyy marjapensaita ja muita puutarhakasveja villiintyneinä.
Retkipäivä kruunataan partiolaisperunoilla ja pihvillä hauskan muotoisella, merisäältä hyvin suojaavalla matalalla laavulla.
