Kolmesta maxiveneestä kaksi rakennettiin Suomessa ja kolmas vuokrattiin ulkomailta. Ensimmäisenä vesille laskettiin kesäkuun 21. päivänä 1988 Union Bank of Finland, kansan suussa ”pankkivene” tai lyhyesti UBF.
Purjehduskaverukset, kippari Ludde Ingvall ja projektipäällikkö Mark ”Knäppe” Musgrove, olivat suhteidensa kautta hyvissä ajoin onnistuneet irrottamaan Yhdyspankilta noin 15 miljoonaa markkaa sponsorirahaa aikana, jolloin taloudessa meni kovaa. Projektista tuli näyttävä ja siihen liittyi suuri määrä yhteistyökumppaneita. Kippari Ludde oli hankkeen kasvot ulospäin, kielitaitoisena supliikkimiehenä ja hyvänä kilpapurjehtijana hän hoiti homman erinomaisella tavalla.
Alumiinia halvalla
Veneen suunnittelijoiksi kiinnitettiin ranskalaiskaksikko Michel Joubert ja Bernard Novelt. Valmistusmateriaaliksi valikoitui alumiini, ilmeisesti koska turkulainen Laivateollisuus Oy oli tehnyt edullisen tarjouksen rungosta. Siihen aikaan suurissa avomeripursissa oli jo siirrytty lujitemuovikomposiitteihin. Uusista Whitbread-maxeista UBF:n ohella ainoastaan venäläinen Fazisi oli alumiinivene.
Suunnittelijat piirsivät pitkän ja sulavamuotoisen rungon, jonka keula ja perä olivat kapeita. Ylhäältä katsottuna runkomuoto muistutti salmiakkikarkkia.
UBF:n runko hitsattiin alumiinilevyistä, joiden vahvuus pohjaosassa oli 8 mm ja ylälaidoissa 3 mm. Kansi oli kerrosrakennetta, joka muodostui Nomex-hunajakennoytimestä ja epoksi/kevlar-laminaatista. Liimaamalla ja niittaamalla runkoon kiinnitetty kansi painoi vain 450 kiloa. Ennen kannen asennusta sisälle asennettiin 130 hv:n MTU-dieselmoottori.
Valmis runko siirrettiin 15. toukokuuta risteilylaiva Sally Albatrossin autokannelle viimeisteltäväksi ja heloitettavaksi. Risteilymatkustajat saivat seurata hikistä työtä, kun alumiinirunko pakkeloitiin, hiottiin ja maalattiin. Laivateollisuuden miesten lisäksi osa miehistöstä teki pitkiä päiviä heloituksen ja sähköistyksen kimpussa.
Joubert/Niveltin piirtämä pitkä ja solakka maxivene kulki hyvin myötäisellä ja sivumyötäisellä. Parhaimmillaan loki näytti melkein 27 solmua. Rattia kääntää Ville Valtonen ja pylväsvinssiä kiertää nyt edesmennyt Kim Weber.
Vahdinvaihdon aikana sisällä oli vilskettä kun purjehdusasusteet oli saatava nopeasti päälle. Välillä käytävillä oli myös vaihtopurjeita valmiina käytettäväksi.
Vinssejä riittävästi
Veneessä oli kaksi rattia, jotka oli asennettu tavanomaista edemmäksi, jotta perämiehellä olisi hyvä näkyvyys eteenpäin. Avotilan kaukalot olivat matalia ja vain peräkaukalo tarjosi jonkinlaista suojaa. Kansiluukkuja oli yksi, joten yleensä peräkaukalon alla säilytettävät vaihtopurjeet kiskottiin kannelle kahden kulkuaukon kautta.
Levanki oli ohjauspaikan takana ja isopurjeen jalukselle oli oma kahvimyllyvinssi. Barduunavinssit sijaitsivat peräkaukalon etureunassa. Keskiveneessä oli kaksi kampitornia, joilla ristikytkennällä neljän miehen yhteinen voima voitiin keskittää yhdelle vinssirummulle. Veneessä oli yhteensä 17 Lewmar-vinssiä, kolme vinssiä ja neljä ns. snubberia kaukalon etureunalla nostimia, reivejä ja muita säätöjä varten. UBS:ssä käytettiin vaijeriskuutteja suuremmille keulapurjeille.
Teknillisen korkeakoulun insinöörit suunnittelivat mallikokeiden perusteella UBF:ään ensimmäisen suorakaiteisen, noin 14 tonnia painavan eväkölin. Se vaihdettiin myöhemmin tavanomaisempaan bulbiköliin, jolla painopiste saatiin alemmas.
Myös takila tehtiin Suomessa. Sen suunnitteli sveitsiläinen Andy Steiner apunaan suomalainen Yrjö Brummer. Yhteistyökumppani Nokia Kaapelin alumiiniyksikkö Pikkalassa valmisti tarvittavat työkalut. Noin 35 metriä korkea masto ja 12 metriä pitkä puomi koottiin niittaamalla ja liimaamalla Nokian pursottamista profiileista. Solakka masto tuettiin neljällä saalinkiparilla sekä ala- ja yläbarduunoilla.
Mukavaa myötätuulta neljännen etapin startin jälkeen. Vinssejä ja köysiä veneessä oli vaikka muille jakaa.
Sisällä
UBF:n sisustus tehtiin pääosin balsaytimellä jäykistetystä mahonkivanerista. Ennen maailmanympärikisaa kalusteet maalattiin valkoisiksi. Miehistötilat oli sijoitettu veneen keskelle, jossa aallokosta johtuvat liikkeet ovat pienimmät.
Veneen keskikäytävän molemmille puolille oli rakennettu yhteensä 12 miehistöpunkkaa, lisäksi navigointikajuutassa oli kaksi punkkaa. Keskellä käytävää oli laatikko, jossa säilytettiin varaisoa. Miehistö lepäsi kolmeen kerrokseen rakennetuissa meripunkissa, ja osastojen välissä oli tuuletetut kaapit vaatteita ja tavaroita varten.
Moottori sijaitsi uloskäyntien välissä. Kokoon taittuvaa Martec-potkuria pyöritettiin hydraulisella välityksellä.
Pentteri ja navigointikajuutta olivat päälaipion takana ja sen etupuolella oli vain tyhjää, poikkeuksena kuitenkin suuri Inmarsat-antenni. Se oli niin korkea että kanteen oli jouduttu tekemään pieni kupu. Antennin ja maston vieressä oli vessa, jonka käyttöä ei suositeltu antennin ollessa päällä.
Vessanistuin ja inmarsat-antenni päälaipion edessä.
Pentteri oli päälaipion perän puolella ja jokainen miehistön jäsen kokkasi vuorollaan pakkaskuivatusta muonasta ruokaa.
Kippari Ingvall oli panostanut suuresti uusimpiin, pankin rahalla saataviin navigointi- ja kommunikaatiolaitteisiin. Tämän ansiosta UBF saattoikin toimia linkkinä, kun Martela OF:n miehistöä etsittiin ja pelastettiin kaatuneen veneen pohjalta.
Täydellinen purjehdusmittaristo oli Brookes & Gatehousen Hercules-sarja, paikantamiseen oli käytössä Furunon GPS-navigaattori, lisäksi Satnav-, Decca- ja Loran C-laitteistot. Mukaan otettiin myös Apple Macintosh -pönttö siihen soveltuvien reititysohjelmien takia. Sääfaksi oli vakiotavaraa, mutta UBF:ssä Inmarsat-antennin ansiosta saatiin tietokonenäytölle ladattua myös sääsatelliittien kuvia.
Unionbank of Finland sijoittui 15 startanneen maxiveneen joukossa parhaana suomalaisveneenä yhdeksänneksi. Purjehditussa ajassa voittajaketsi Steinlager 2 oli 10 vuorokautta nopeampi. UBF osoittautui monesti nopeaksi, se ehkä oli tietyillä purjehdussuunnilla jopa nopein yksimastoinen maxi, mutta maston katkeaminen kolmannella osuudella murskasi haaveet hyvästä lopputuloksesta.
Kolmannen osuuden maaliin Aucklandiin UBF saapui ketsinä, kun miehistö oli rakentanut hätärikin katkenneesta mastosta.
Maxivene Union Bank of Finland
Pituus 25,1 m
Leveys 5,8 m
Syväys 4,0 m
Uppouma n. 29 000 kg
Kölipaino n. 13 500 kg
Isopurje 205 m2
Genua 165 m2
Spinaakkeri 365 m2
Maston korkeus 35 m
Moottori MTU 130 hv
Mittaluku IOR 70,0 jalkaa
Suunnittelu Joubert/Nivelt
Valmistaja Laivateollisuus Oy
Ranskalaistiimin käsialaa
Michel Joubert ja Bernard Nivelt on parivaljakko, joka on piirtänyt menestyksekkäitä avomeripursia vuodesta 1976 alkaen. He ovat tunnettuja usein epäsovinnaisista ratkaisuista. Myöskään UBF ei ollut aivan tavanomainen, kun verrataan esimerkiksi Bruce Farrin piirtämiin maxeihin. Ranskalaiskaksikko haluaa panostaa etenkin hyviin avo- ja sivutuuliominaisuuksiin.
Tonnariluokissa heidän piirtämänsä veneet ovat voittaneet maailmanmestaruuksia, ja nykyään heidän Archaumbault-mallistonsa menestyy hyvin avomerikilpailuissa. He ovat piirtäneet myös paljon vakioveneitä ranskalaisveistämöille.
