1973–74 purjehditun kisan voittaja oli ensimmäinen ja samalla viimeinen sarjatuotantovene, Sparkman & Stephensin suunnittelema, Pietarsaaressa rakennettu Swan 65. Kipparina oli meksikolainen Ramón Carlín ja miehistö oli melkoinen sekoitus purjehtijoita ja purjehtijoiksi haluavia. Mukana oli mm. kolme veljenpoikaa.
Veljenpojista Roberto Carlín oli perheineen saapunut nyt kesäkuun lopulla Italian Genovaan viimeisimmän valtamerikisan The Ocean Racen maaliin vastaanottamaan pitkän purjehduksen tehneitä venekuntia. Carlín kertoi purjehtineensa koko elämänsä aina ensimmäisestä Whitbreadista lähtien. Nyt hän oli kunniavieraana juhlistamassa 50-vuotiasta kisaa.
Ensimmäisestä Whitbreadista on kerrottu monenlaisia tarinoita, niin myös Sayula II -veneestä. Sen kippari Ramón Carlínia luonnehdittiin myös kisan jälkeen tehdyssä dramatisoidussa dokumentissa viikonloppupurjehtijaksi. Veljenpoikien lisäksi veneen miehistössä oli kuitenkin myös aikansa kovia ammattilaispurjehtijoita.
Sitkeään elänyttä tarinaa Sayula II:n erittäin hyvin varustetusta viinikellarista Roberto Carlín kommentoi naureskellen: ”saattoi siellä jonkin verran viiniäkin olla mukana”.
The Ocean Racen tämänkertainen maalilinja oli vedetty jo varhaiskeskiajalla merkittävänä satamakaupunkina tunnetun Genovan huvivenesataman ulkopuolelle. Kisakylässä maaliintuloa juhlittiin koko viikko ja veneet kisasivat viikon aikana vielä radalla sataman ulkopuolella.
Kisan viimeisenä päivänä tunnelma kisakylässä alkoi hetki hetkeltä kohota, vaikka veneet makasivat paikallaan lähes täydellisessä tyvenessä 20–25 meripeninkulman päässä maalilinjasta. Vähitellen tuuli kuitenkin nousi ja saksalaisen Boris Herrmannin kipparoima Team Malizia ylitti linjan ensimmäisenä. Kokonaiskisan voitti kuitenkin amerikkalaisvene 11th Hour Racing.
Ennen uusimpien Imoca 60 ja VOR 65 -veneiden kiinnittymistä laitureihin, yleisöllä oli mahdollisuus tutustua aiempien kisojen osallistujaveneisiin. Joukossa myös Sayula II:n niin ikään 1973–74 Whitbreadiin osallistunut sisarvene Tauranga, sittemmin Gandalf.
Tauranga: Ensimmäiseen Whitbread Round The World Raceen osallistui kaikkiaan 17 hyvin eri kokoista ja tyyppistä venettä. Merkittävä osa oli sarjatuotantoveneitä, kuten Italian lipun alla purjehtinut Tauranga, joka oli Swan 65. Se sijoittui Kapkaupungin, Sydneyn ja Rio de Janeiron etappisatamien kautta purjehditussa kisassa kymmenenneksi identtisen Sayula II:n voittaessa.
B & B Italia: Vuosien 1977–78 toinen Whitbread-kisa purjehdittiin lähes samalla reitillä, mutta Australian sijaan pysähdyttiin Uudessa Seelannissa. Osallistujia oli 15. Voittaja oli hollantilainen Flyer, jonka kipparina oli Conny van Rietschoten. B & B Italia on tyypiltään Gurney 54 ja se tuli ainoana italialaisveneenä yhdeksänneksi. Veneen kippari oli Corrado di Majo.
Rollygo: Kolmannen Whitbreadin (1981–82) reitti oli jälleen hieman muuttunut, sillä Kapkaupungin ja Aucklandin ohella pysähdyttiin Argentiinan Mar del Platassa. Kisaan starttasi peräti 29 venettä. Frers 51 Rollygon kippari oli italialainen purjehduslegenda Giorgio Falck, ja vene sijoittui sijalle 13, heti Skopbank of Finlandin jälkeen. Kisan voitti ainoana kipparina toisen kerran peräkkäin Conny van Rietschoten Flyer II -veneellä.
Endeavour New Zealand: Vuoden 1993–94 Whitbread oli ensimmäinen kisa, jota varten oli kehitetty oma veneluokkansa, Whitbread 60. Se oli Farr Yacht Designin piirtämä ja kisan 15 veneestä W60:iä oli kymmenen. Loput olivat maxeja. Grant Daltonin kipparoima 85-jalkainen Endeavour voitti kokonaiskilpailun niukasti ennen Ross Fieldin W60-venettä. Ennen starttia jotkut kipparit protestoivat voimakkaasti maxien ja W60-veneiden osallistumista samaan kilpailuun.
Ericsson 1: Vuoteen 2005 mennessä moni asia oli muuttunut. Kisan nimi oli nyt Volvo Ocean Race ja startti ei tapahtunut Englannista, vaan Espanjasta. Samalla kisa käytiin uudenlaisilla veneillä, Volvo Open 70. Osallistujia oli kahdeksan, joille maali oli Göteborgissa. Farr Yacht Designin suunnittelema Ericsson 1 tuli maaliin viidentenä hollantilaisen ABN AMRO I:n voittaessa. VOR oli varsinainen purjehduslegendojen kisa, mukana olivat mm. Torben Grael, Paul Cayard, Mike Sanderson, Neal MacDonald, John Kostecki.
Kosatka: Ensimmäinen venäläisvene VOR-kisassa oli Rob Humphreys’n suunnittelema ja 2008–2009 osallistunut Kosatka. Se oli tyypiltään toisen sukupolven VO70. Projekti sen takana oli myös ensimmäinen, jossa ympäristö nostettiin näkyvästi esiin. Kosatkan avulla haluttiin edistää valaiden ja delfiinien suojelua. Veneen kippari oli Andreas Hanakamp ja monenlaisista vaikeuksista kärsinyt vene sijoittui kahdeksanneksi eli viimeiseksi.
