Vene-lehden numerossa 2/1985 kerrottiin Alvar Aallon suunnittelemasta veneestä.
Yle Areenassa on katsottavissa Virpi Suutarin dokumentti Alvar Aallon elämäntyöstä.
Muuratsalon koetalo, Alvar ja Elissa Aallon kesähuvila sijaitsee Jyväskylän Säynätsalossa, Muuratsalon saaren länsirannalla Pohjois-Päijänteellä. Koetalon tontilla sijaitsevat kesähuvila, puuvaja ja savusauna.
Alvar Aallon vene on Jyväskylän kaupungin omaisuutta, mutta Alvar Aalto -museon hallinnassa. Venettä on kunnostanut 2000-luvulla veneenveistäjä Jarmo Heikkilä.
Veneen sisäkansi on purettu ja uudelleenkoottu. Myös mäntymahonkinen mittarilaatikko on kunnostettu. Kajuutan katto oli kärsinyt epäonnistuneen hartsikäsittelyn jäljiltä. Tilalle on tehty alkuperäisen mallinen kangaspinnoitettu puukatto.
Opastettuja kiertokäyntejä voi tiedustella: Muuratsalon koetalo/Alvar Aalto -museo.
LUE MYÖS:
Alvar Aallon uniikki vene esillä Jyväskylän satamassa
Säynätsalosta, Jyväskylän naapurista, löytyy puurakenteinen vene, jonka kyljessä komeilee nimi NEMO PROPHETA IN PATRIA (kukaan ei ole profeetta omalla maallaan). Osa nimen kirjaimista puuttuu – pitkäkyntiset keräilijät ovat käyneet korjaamassa ne parempaan talteen kesän aikana.
Aalto halusi ainutlaatuista
Veneen alkuperäiset piirustukset teki merenkulkuhallitus. Nämä piirustukset olivatkin aivan kunnolliset, mutta kun Alvar Aalto tapansa mukaan halusi rakentaa ainutlaatuista työtä ja peukaloi piirustuksiin omat muutoksensa, ei kaikki enää toiminutkaan suunnitelmien mukaan.
Alvar Aalto oli tarkka mies rakentamisvaiheen aikana. Uusia piirustuksia syntyi veneelle koko ajan lisää ja lopulta rouva Elissa Aalto olikin sanonut eräälle rakentajista, Että Alvarin tekemällä piirustusmäärällä olisi rakentanut ainakin kymmenen 7-8 kerroksista kerrostaloa. Pelkästään kajuutan kattoa varten tehtiin kuusi erilaista mallia.
Veneen reunoilla oli leveät suojalistat, jotka estivät veden pärskymisen kannelle. Suojalistojen tukiraudatkin tarvitsivat kukin omat piirustuksensa, sillä jokaisen raudan kaltevuus oli erilainen.
Veneen keulasta tehtiin yllättävän matala, kanoottimainen, vaikka vene oli yli kymmenen metriä pitkä. Eräs veneen rakentajista, säynätsalolainen Väinö Jokinen, kertoo keulan muodon selittyvän sillä, että Aalto voisi rantautua mihin tahansa Päijänteen erilaisista rannoista.
− Matala ja raskas keula tekivät veneen kuitenkin erittäin huonokulkuiseksi. Keulakannelle oli vielä rakennettu raskas tammiritilä, jonka päällä oli itämainen matto, joka sekin painoi kastuttuaan. Vene kulki kuin peltoaura, mutta komeat laineet se jätti”, nauraa Jokinen.
Veneen runko tehtiin syystalvella 1954 ja sisustustyöt seuraavana keväänä. Mahongista tehdyn hytin syvyys on lähemmäs kaksi metriä, samoin sen korkeus. Petäjästä tehty runko on puolestaan noin kymmenen ja puoli metriä pitkä. Leveys vaihtelee 1,5 metristä 2,5 metriin.
Arkkitehdin tarkoituksena oli tehdä myöhemmin samanlaisia veneitä Amerikan markkinoille.
Kauneus ja käytännöllisyys eivät aina kulje käsi kädessä. Pitkä kanoottimainen keula teki veneen raskaskulkuiseksi, selvittää Väinö Jokinen.
Ankkurit karkasivat ensimmäiseksi
Veneen käyttöönotosta on tiedossa monta surkuhupaista tarinaa, sillä vene oli valmistuttuaan kovan onnen lapsi. Huono onni vainosi myös Aaltoa itseään, sillä vesillelasku iltana Aalto loukkaantui kaaduttuaan liukkaalla polulla ja joutui sairaalaan. Vesillelaskua siirrettiin, koska Alvar Aalto halusi olla tilaisuudessa mukana.
Kuten jo todettiin, vene oli huonokulkuinen. Muutkin puutteet alkoivat vähitellen paljastua: ikkunat särkyivät lämpövaihtelujen takia ja ankkurit vaijereineen putosivat Päijänteen syvyyksiin
− Onneksi ankkuria ei vielä kiinnitetty veneeseen, sillä veneestä olisi takuulla irronnut pala mukaan heikon rakenteen vuoksi, nauraa Väinö Jokinen.
Nykyiset ikkunat ovat joustavasta flexmuovista eikä ankkureitakaan tarvita, kun veneestä on tullut maakrapu.
Veneen laidoille rakennettiin leveät suojakaaret, jotka estivät veden pärskymisen kannelle.
Keulakannelle oli rakennettu raskas tammiritilä, jonka päällä oli itämainen matto, joka sekin painoi kastuttuaan. Vene kulki kuin peltoaura, mutta komeat laineet se jätti.
Kone Amerikasta, potkuri Tanskasta
Aallon vene oli aikoinaan Pohjois-Päijänteen kalleimpia ja nopeimpia vesikulkuneuvoja. Peräosassa oli 96-hevosvoimainen moottori, Amerikasta tuotu Scripps Marin. Potkuri löytyi Tanskasta, eräästä kööpenhaminalaisesta meritarvikekaupasta.
Polttoainetta kului paljon, eivätkä veneen peräosaan sijoitetut kaksi 150 litran tankillista riittäneet kovin pitkälle.
− Aalto piti vauhdista ja ajeli mielellään niin lujaa kuin veneestä vain lähti. Alvarin rouva ei puolestaan pitänyt vauhdista laisinkaan ja oli vain iloinen, kun vene ei niin kovaa sitten kulkenutkaan, kertoo Jokinen.
Rouva Elissa Aalto muistelee venettä kaiholla.
− Kyynel silmässä siitä luovuin, mutta se oli aivan liian suuri vene yhden ihmisen pidettäväksi. Alvarin kuoleman jälkeen vene jäi perillisille ja sitä käytettiin meressäkin. Se oli kuitenkin suunniteltu vain järvikäyttöön eikä sopinut merelle, kertoo rouva Aalto.
− Muistan vielä, kun Alvarin kanssa soudimme huvilaltamme viemään piirustuksia veistämölle. Se oli sellainen yhden miehen veistämö, veneen loppurakennusvaiheessa rakennusmiehiä oli töissä jo viitisentoista.
− Miehelläni oli erittäin hyviä ratkaisuja veneen suunnittelussa. Varsinkin ne leveät reunalistat estivät hyvin vesipärskeet ja moottorin sijoittaminen keulasta perään oli myös järkevää. Ihmisten ei tarvinnut istua kannella bensan katkussa ja yrittää huutaa toisilleen. Veneen pohjamuodon suunnittelussa hänen olisi pitänyt turvautua asiantuntijan apuun, myöntää rouva Aalto.
Kutakin suojakaaren tukirautaa varten jouduttiin laatimaan oma piirustus, koska kaikkien kaltevuus oli erilainen.
Teksti on julkaistu Vene-lehdessä 2/1985.
Veneen ympärille on rakennettu venevaja. Venevajasta järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu 1996. Kilpailuun tuli 223 ehdotusta ja sen voittivat tanskalaiset arkkitehtioppilaat Claudia Schulz ja Anne-Mette Krolmark. Voittaneen työn nimi oli Arc. Rakennuksen rakenteet suunnitteli jyväskyläläinen insinööri Jouko Rossi ja rakennuksen toteutti jyväskyläinen puuseppä Erkki Toiviainen.
Venevajan julkisivu on tehty lehtikuusirimoista ja vajan runko männystä. Rakennuksessa on huopakatto. Rakennuksen pääty voidaan avata osittain.
Lähde: Säynätsalon kyläyhdistys
