Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Purjevene myrskyssä – Ennakointi on parasta kovan kelin ongelmien torjuntaa

Ennakointi on parasta kovan kelin ongelmien torjuntaa, vaikka sitten aivan viime hetkeen jätettynäkin.

18.06.2021

Kirjoittajapasi nuutinen

Kuvaajapasi nuutinen, STEK, 123fr

Eri kokoiset ja tyyppiset veneet sekä erilaiset miehistöt kokevat myrskyksi erilaiset olosuhteet. Mielekkäintä on ajatella tilannetta suorana jatkumona kovenevalle tuulelle ja kasvavalle aallokolle. Silloin toimenpiteet hahmottuvat luontevaksi osaksi normaalia purjehdusta.

Perustana on sekä veneeseen että miehistöön kohdistuvien vahinkojen torjuminen. Niitä aiheuttavat veneen voimistuvat ja äkkinäiset liikkeet vesillä sekä hallinnan menettäminen rantautuessa. Keskitytään siis torjumaan niitä.

Ilmiselvä keino on hakeutua rantaan ennen kuin myrsky tulee päälle. Sisäsaaristossa ja järvillä on harvoin tilannetta, jossa ei ole vartin etäisyydellä vähintään hätäsuojaksi kelpaavaa luonnonsatamaa. Niin nopeasti yllättävää myrskyä kohtaa tuskin koskaan se, joka vähänkään seuraa pilvien liikkeitä ympärillään.

Avomerellä tilanne on toinen. Siellä tulee harkittavaksi, kannattaako mieluimmin pysytellä pois rannan ja matalien tuntumasta, kunnes myrsky on ohi. Jopa Itämerellä kyse on yleensä tunneista, ei vuorokausista.

Reivaa ajoissa. Mieluiten saarten välissä, suojassa sekä tuulelta että aalloilta, jos ulapalla odottaa kovempi keli.

Tavarat paikoilleen

Varoaika käytetään veneen valmisteluun. Painavien esineiden kiinnitys ruumissa varmistetaan niin, etteivät ne pääse liikkumaan. Varakanistereiden, ankkurien, köysilaatikoiden, taittofillarien ja pallogrillien tietysti pitäisi olla näin säilöttyjä jo lähtiessä.

Köysistä selvitetään ne, mitä tullaan tarvitsemaan purjeita vähennettäessä. Muut koilitaan siististi pois tieltä. Kansille ei jätetä mielellään mitään tavaraa, ja pakollisten kiinnitys varmistetaan niin, etteivät ne pääse liikkumaan jalusten tielle.

Sisällä käydään samanlainen kierros. Jokainen jättää kassiinsa päällimmäiseksi vähän lisävaatetta pakatessaan irtotavarat pois sinkoilemasta. Henkilökohtainen varustus laitetaan tilanteen tasalle. Pelastusliiveihin etsitään turvaremmit ja taskuihin valmiiksi lamput tai otsavalot.

Vielä varmistetaan miehistön jaksaminen. Energiapatukoita napataan takkien taskuihin, mutta tehdään myös täyttävämpää purtavaa valmiiksi, vaikka voileipiä. Keikkuvassa pentterissä ruoanlaitto on vaikeaa, vaarallista ja vastenmielistä. Juotavaa pitää olla esillä, mielellään myös lämmintä vettä termoksessa.

Valmistelun aikana kippari on selvittänyt mielessään taktiikan, jolla myrsky kohdataan. Toivottavasti vielä on aika käydä se läpi koko miehistön kanssa, muuten asia pitää selvittää vahtivuoro kerrallaan. Joka tapauksessa pitää kaikille olla selvää, mihin pyritään. Lisäksi palaveri on paras keino rauhoittaa miehistö uskomaan omaan osaamiseensa ja tilanteen normaaliuteen.

Pelkkä keulapurje on helppo hallita myötäisellä, mutta rajoittaa ohjailua muihin suuntiin pyrkiessä.

Alamäkeen vauhdilla

Harvassa perheveneessä on erillisiä myrskypurjeita, usein isopurjeesta puuttuu kolmas reivikin. Tämä voi tuottaa sen ongelman, että purjeita on väkisin liikaa tai ne pitää ottaa kokonaan pois. Jälkimmäinen ei välttämättä ole suuri ongelma, jos kyseessä on paikallinen ukkosmyrsky. Laitetaan vain kone päälle ja ajetaan hitaalla vauhdilla aallonhuippuja väistellen kohti myrskyä, kunnes se menee yli.

Purjeiden vähentämisen riittäessä valitaan ajosuunta. Sivuaalto on vaarallisin ja vaikein, joten käytännössä lähdetään joko myötäiseen tai vastaiseen.

Alas tuuleen kulku on pehmeintä. Aalloilla surffatessa vene ei hakkaa ja veneen nopeus vähentää suoraan suhteellista tuulta. Purjepinta saadaan hyvin pieneksi pudottamalla isopurje kokonaan, minimiin rullattu keulapurje riittää antamaan ohjailuvauhdin. Puomi kannattaa tällöin sitoa ylimääräisellä köydellä vaikka varvaslistaan, niin sen heiluminen loppuu.

Taktiikan vaikeudet liittyvät myötäiseen ajon lopettamiseen. Ensinnäkin, edessä pitää olla paljon tilaa, sillä kun edetään myrskyn mukana, samalla maksimoidaan sen kesto. Toiseksi, tällainen ajaminen on varsin vaativaa teknisesti ja siksi rasittavaa. Yhden hyvän kuskin voimilla ei tuntikausia surffailla, ja väsyneen tai kokemattoman käsissä veneellä on vaara mennä broachiin, jos takaa tulevia ja edessä odottavia aaltoja ei osata ottaa oikeassa kulmassa.

Kolmas ongelma on venekohtaisempi. Purjeveneissä moottoria harvoin mitoitetaan minimiä tehokkaammaksi, ja yleensä potkurikin on mahdollisimman pieni ja taittolapainen. Myrskyssä ja aallokossa tällaisella yhdistelmällä ei välttämättä ole voimaa kääntää venettä vastaiseen ilman purjeiden apua. Jos isopurje on laskettu kokonaan, se apu puuttuu.

Näillä eväillä voi olla mahdotonta päästä turvallisesti aallonmurtajan suojiin, vaikka satama olisi muuten ulottuvilla.

Tuolla sataa, joten kohta täällä tuulee. Ympäristön tarkkailu varoittaa niistä ukkosista, joita ei ennusteessa mainittu.

Vastaiseen ja piihin

Luoville lähdettäessä hyväksytään veneen epämukavan suuret liikkeet ja kokemattomalle pelottava pauke, mutta ollaan hyvässä kontrollissa etenemisestä.

Molemmat purjeet ovat avattuina, vaikkakin minimissään. Ne trimmataan aivan litteiksi, mutta ei jalusteta aivan sisään, sillä tarkoitus on pitää selkeä ohjailuvauhti nousukulman kustannuksella. Jos isopurjetta ei saa reivattua riittävästi, sen jalus on pidettävä koko ajan valmiina löysättäväksi puuskissa. Keulassa melkein poikkeuksetta nykyisin olevissa rullapurjeissa ongelma ei ole pinta-ala, vaan sen sijoittuminen liian eteen ja kauas jaluspisteestä. Silti sitäkin on yritettävä pitää vedossa edes jollain lailla.

Maltillinen nousukulma sinällään vähentää rungon iskuja aallonpohjiin, mutta vasta asiallinen vauhti mahdollistaa ohjaamisen niin, että korkeimmat ja terävimmät huiput pystytään kiertämään.
Vastaiseen ohjaaminen ei vaadi yhtä suurta keskittymistä kuin myötäiseen ajo, mutta rasitusta lisäävät veneen rajummat liikkeet ja kovemman suhteellisen tuulen puhaltaminen suoraan vasten kasvoja. Vahtivuorot kannattaa pitää lyhyinä. Mikäli miehistön vatsa kestää sisällä oloa, ei ulkona kannata pitää yhtään ylimääräistä henkilöä – vähintään kaksi kuitenkin aina.

Taktiikan etu on se, että myrskystä päästään nopeammin eroon ajamalla sitä vastaan. Ei myöskään tarvitse olla huolissaan rantaan törmäämisestä ennen myrskyn helpottamista.

Toinen etu on, että vastaiseen ajamalla voitetaan koko ajan avointa vettä taakse. Jaksamisen heiketessä voidaan siten turvallisesti asettua piihin lepäämään.

Piihin asettumisessa ja siinä pysymisessä on suuria venekohtaisia eroja. Niiden kokeilun ja manööverin harjoittelun pitää ehdottomasti kuulua joka kesän ohjelmaan kaikilla kippareilla, jotka aikovat avoimia merenselkiä ylittää.

Yksinkertaisimmillaan vene ajetaan tuulensilmään, kunnes keulapurje pakkaa, jätetään sen jalus siirtämättä ja käännetään peräsin poikittain kääntämään keulaa vastaiseen. Vene jää ajelehtimaan hitaasti alatuuleen, mutta hallitussa asennossa keula melkein vastaiseen, mitä voi vielä korostaa ajoankkurilla.

Esimerkkivideoita eri mallisten veneiden piihin ajosta myös myötäkäännöksen kautta löytyy yllin kyllin Youtubesta haulla ”heaving to”

Myrskyn jälkeen

Kun synkän pilven kultareuna on viimein ohitettu ja sankarillinen miehistö lyö ylävitosia selviytymisensä kunniaksi, on kipparin aika ottaa käteensä höyryävä kahvikuppi ja eteensä ruutuvihko.

Tuoreeltaan kirjattuna muistaa parhaiten, mikä meni hyvin ja mihin jäi parantamisen varaa. Jos ennakointi oli tällä kertaa puutteellista, olkoon se ensi kerralla sitäkin parempaa.

Listata kannattaa tietysti niin veneen kuin miehistön varusteita koskevat puutteet, mutta erityisesti se, missä tarvikkeiden kiinnitystä ja sijoitusta pitää varmentaa. Toinen miehistön kanssa läpi käytävä asia on, mitä veneen käsittelytaitoja kunkin kohdalla kannattaisi harjoitella.

Ehkä tärkein taktiikka myrskyissä on nimittäin se, että veneestä löytyy useampia kuin yksi henkilö osaamaan joka ikisen manööverin.

Lue lisää: Myös moottorivene on altis ukkosille.

X