Se oli varmasti kauden hauskin testipurjehdus. Tuuli puhalsi Biskajalta puuskissa reilusti yli 10 m/s ja työnsi muhkeaa maininkia kohti loivaa hiekkarantaa, jossa aallonharjat kipusivat aina pariin metriin ennen kuohuvaa murtumistaan.
66-neliöisellä genaakkerilla ryyditetty 27-jalkainen päiväpursi nappasi kerta toisensa jälkeen pitkiä ja vauhdikkaita surffeja. Testaajien välinen maaottelu parhaasta gps-lukemasta oli väistämätön. Nöyrällä ylpeydellä kerrottakoon, että Suomi voitti: 15,4 solmua.
Mutta yhtä riemukkaasti hihkuimme kaikki, olimmehan samassa veneessä. Saffier SE 27 Leisure on tehty täsmätyökaluksi, jolla aktiiviset purjehtijat pääsevät nauttimaan täydellisistä päivistä mukanaan pari ystävää puhtaasti matkustajina. Kyllä toimii!
Vaikka niin varalaidat kuin tuulilasi ovat matalat, isossakin aallokossa matkustamo pysyi todella hyvin suojassa roiskeilta.
Vaikutti uskalletulta lähteä navakkaan keliin pienellä ja kevyellä veneellä täysin purjein. Mitään vaikeuksia sen hallinnassa ei kuitenkaan ilmennyt.
Luovimme 8–10 m/s tuulessa itsejalustavalla fokalla tosituuleen nähden 35–40 astetta. Toisella halssilla aallonsuunta sopi paremmin ja kurssi nousi viitisen astetta ylemmäksi. Peräharuksen 14-kertaisella taljalla sai keulaharuksen todella kireäksi ja osatakilan mastonhuippua kaarelle, mutta aivan tiukin kryssi ei ollut kyseessä, sillä laskimme levangilla liikaa painetta pois maltillisen leveähuippuisesta isopurjeesta.
Ulkomeren tasaisemmassa aallokossa Saffier lähti avotuulessa liukuun 7–8 solmun paikkeilla. Parasta kyytiä antaneella, noin 160 asteen TWA-suunnalla genaakkerin kanssa gps vilkutti helposti yli 10 solmun lukemia jo ennen surffipyrähdyksiä.
Testiin oli varattu kaksi tuntia, jonka jälkeen satamassa odotti illallinen. Jätimme yksimielisesti aterian väliin ja telmimme merellä melkein viisi tunti. Se kertonee osuvasti purjehduksen maistuvuudesta.
Seuraavana päivänä tuuli laski kohtuullisempiin 5–8 m/s lukemiin. Testivuorossa oli Tofinou 9.7, täsmälleen samaan käyttöön tarkoitettu ranskalaispursi. Tunnelma vaihtui riehakkaasta elegantimpaan, aktiivisuudesta mitään menettämättä. Se tuntui sopivalta, sillä Tofinou lienee aistikkain ja tyylikkäin kokeilemani pursi.
Verrattain solakan Tofinoun valtteja luovilla ovat mainio nousukyky ja miellyttävän pehmeä kulku halki aaltojen.
Myös nyt keulassa oli kryssipurjeena st-fokka. Nousimme tosituuleen alle 30° kulmiin ilman suurempaa piinaamista 5,2–5,8 solmun nopeuksilla tuulen ollessa 5–6 m/s. Kun avasimme kulman 40–50 asteeseen ja nostimme keulaan code 0:n, saimme 2–3 solmua lisää vauhtia. Samat lukemat pysyivät vakaasti näytöllä laskiessamme genaakkerilla takaisin rantaa kohden. Surffeja vain oli hankalampi löytää matalamman mainingin takia, joten huippulukema jäi reilusti alle kympin. Edellispäivän testaajat olivat kyllä päässeet 12 solmuun saakka.
Purjehdus Tofinoulla oli varmasti kauden toiseksi hauskin testipurjehdus.
Saffier 27: Päävinssit ja vapauttajat ovat juuri Kipparin ulottuvilla, mutta mieluiten ne jättää gastien hoitoon.
Tofinou 9.7: Poikittaisten vapauttajien etu on, että köysien veto ristiin vinsseille ei tuota ylimääräisiä mutkia.
Lajinsa eliittiä
Hollantilainen Saffier ja ranskalainen Tofinou keskittyvät huippulaadukkaisiin päiväpursiin. Molemmat ovat täysin häpeilemättä luksusta, vaikka hieman erilaisilla painotuksilla.
Saffier on mitä hienostuneimmalla tavalla moderni. Vesilinjan pituus on käytännössä sama kuin rungon pituus. Laakea pohja antaa kantavuutta myötäiselle ja leveys muotojäykkyyttä luoville.
Uppoama/painolastisuhde on korkea (painavalla kölillä 47,36), eikä vene tunnu yhtä ylirikatulta kuin näyttää. Painoa on säästetty kennorakenteilla, sähkömoottorilla ja materiaaleilla; kansipinnoite on kevyttä tiikkijäljitelmää.
Tofinou on materiaaleiltaan ja valmistustekniikaltaan aivan yhtä nykyaikainen, mutta merkin imagoon kuuluu klassinen ulkonäkö. Se syntyy vivahteilla, ei antiikkia kopioimalla. Vaikka rungon peruslinjat ovat tätä päivää, matalalaitainen vene on Saffieria solakampi, uppoama jaettu tasaisemmin, vesilinja on kapeampi. Tyhjiölaminoinnilla ja kennoytimillä kevennetään sekä runkoa että kantta, mutta kanteen kelpaa silti vain aito tiikki ja ruffiin mahonkiviilu.
Lue pariesittely kokonaisuudessaan Vene-lehdestä 5/2021.
