Kahdeksan kuukauden purjehdus maapallon ympäri on takana. Ocean Globe Racen virallista palkintojen jakoa juhlitaan myöhemmin kesällä Italiasssa, mutta Suomeen tiedetään tulevan hyvä kokoelma kannuja.
Spirit sai kokonaiskilpailun kakkossijan, oli tasoituksilla laskettuna legeillä kerran toinen ja kerran kolmas sekä suoralla ajalla ensimmäisen osuuden nopein ja kaikilla muilla kolmas.
GalianaWithSecure, koko laivueen vanhin vene, oli IRC-tasoituksilla kahdella osuudella kolmas, samoin kuin oman Adventure-luokkansa lopputuloksissa.
Kannattiko, on ensimmäinen kysymys.
”Kannatti”, tulee Jussi Paavosepän vastaus salamannopeasti ja painolla, jonka antaa pitkäaikaisen unelman täyttyminen, ensimmäinen pallonkierto purjein.
”Sisko taitaa muistaa paremmin, mutta kuulemma olen siitä puhunut koko aikuisikäni.”
Paavosepälle parasta olivat matkan aikana koetut suuret tunteet. Se, että sai keskittyä vain ja ainoastaan purjehdukseen erittäin hyvällä veneellä päivästä ja viikosta toiseen ilman mitään keskeytyksiä on harvinaista herkkua kenelle vain.
”Joskus vähän oli paineita kipparin vastuista, mutta sitten taas muistutin itseäni: täällä mennään Swan 651:llä Etelämeren suurissa aalloissa täydellisessä surffituulessa, mitä minä oikein valitan!”
Tapio Lehtinen on konkari, kiertänyt maailman nyt kipparina, kerran yksin ja nuorukaisena Skopbank of Finlandin miehistössä. Hän myhäilee tyytyväisyyttä rauhallisemmin.
”Minulle tämä oli tavallaan paluuta nuoruuteen, mutta myös mahdollisuus antaa jotain takaisin lajille, jolta olen niin paljon saanut.”
Lehtinen huomauttaa, että Galianan tiimi oli korostetun nuorta.
”Jos laskee pois niin sanotut aikuiset eli minut, Ville Norran ja Pia Grönblomin, miehistön keski-ikä on aika lähellä sitä, mitä itse olin Skopbankilla.”
Hankkeena Galiana poikkesi muista veneistä. Kolmen vuoden aikana joukkue paitsi opetteli purjehtimaan yhdessä, myös teki mittavan urakan veneen kunnostuksessa. Juuri se mahdollisti nuorten purjehtijoiden mukaan pääsyn, kun osallistumismaksun voi korvata talkootyöllä.
Spiritin miehistö koottiin toisin, mutta siinäkin oli haasteensa, Paavoseppä kertoo. Osallistumismaksut eivät aikuisille olleet niin suuri ongelma kuin ajankäyttö.
”Ei ollut ihan helppo löytää joukkoa päteviä purjehtijoita, jotka voivat ottaa töistä kuukausia tai melkein vuoden vapaata.”
Päiväntasaajalla Neptunus käy tervaamassa ja höyhentämässä ensikertalaiset, tässä Galiana menomatkalla.
Kaikki ratin taakse
Silti Spiritin tapa on se, millä myös suurin osa muista veneistä miehitettiin. Purjehduksen aikaisessa tehtävien jaossa molemmat suomalaisveneet sen sijaan olivat muita tasa-arvoisempia.
Lehtinen sanoo, että vaikka kaikilla oli omat vastuualueensa jo projektin varhaisessa vaiheessa, piti kaikkien sekä osata, että päästä tekemään kaikkea. Jokainen pääsi ajamaan sielunsa kyllyydestä, olihan matkaa kaikkiaan yli 8 000 merimailia. Lisäksi vastuita kierrätettiin loppua kohden.
Paavoseppä joutui huomioimaan sen, että joka legille tuli suuri joukko uutta miehistöä. ”Meillä oli selvä treeniohjelma, jolla ensin opeteltiin tietty positio niin, että vierellä on vanhan miehistön jäsen.”
Kun ensimmäinen paikka oli kunnolla hallussa tehtäväkenttää laajennettiin. Kaikki muun muassa pääsivät ajamaan ja omille haluille sekä taipumuksille annettiin tilaa.
”Esimerkiksi Hilla Paananen kehittyi ihan järjettömän hyväksi ohjaajaksi”, Paavoseppä kehuu ilmeisen onnellisena kaappauksesta; Paananen kuului alunperin Galiana-projektiin, mutta jäi viimeisenä henkilönä pois miehistöstä. Lehtinen muistelee, että asiasta kertominen Paanaselle oli ikävin puhelu, jota hän on koskaan joutunut tekemään.
”Ehkä Hilla oli syy siihen, että me pärjäsimme niin hyvin”, Paavoseppä virnistää ja hieroo suolaa haavoihin.
Hilla Paananen aloitti Galiana-projektissa, mutta nousi lopulta Spiritin luottopakiksi niin ratissa kuin sekstantin ääressä.
Kaisla Jacobyn tyylinäyte siitä, kuinka vene pysyy näpeissä Etelämeren mainingeissa yli 50 kn tuulessa.
Vahingossa sankareita
Paavoseppä korostaa OGR-purjehduksen olevan sataprosenttisesti joukkuelaji.
”Yksilönä siellä ei kukaan pärjää, mutta kun kaikki jaoimme saman unelman, se toi meille tiimihengen. Ei ollut ketään sankaripurjehtijoita, eikä edes lähdetty tekemään sankaritekoja”, Paavoseppä jatkaa.
”Teitte niitä sitten vahingossa”, Lehtinen naurahtaa vieressä.
Paavoseppä myöntää, että kipparin vastuu söi jonkin verran henkilökohtaista nautiskelua purjehduksesta. Vastapainoksi iloa toi miehistön yhteen hitsautumisen ja heidän osaamisensa kasvun seuraaminen. Lehtinen kertoo asiasta esimerkkiä.
”Olen sanonut, että GGR:n (yksinpurjehduskisa) ja OGR:n ero on 13 kiloa. Kun tulin maaliin Asterialla, painoin 69,5 kiloa ja nyt 82,5.”
Tällä kierroksella Lehtinen kertoo maanneensa omassa punkassaan kirjallisuudesta nauttien sitä enemmän, mitä paremmin miehistö oppi venettä ajamaan.
”Minulla oli mittarit näkyvillä koko ajan ja avotilaan pieni ikkuna, josta annoin ohjeita. Miehistö risti sen ensimmäisellä legillä huutoluukuksi”, Lehtinen selittää.
”Viimeisellä legillä ei enää tarvinnut huudella. Yleensä, kun lähdin kannelle huomauttamaan purjeen vaihdosta tai reivaamisesta, huomasin ulos päästesssäni että työ oli jo tehty tai ainakin aloitettu.”
Spirit aloitti varsinaisella paukulla, kun se nappasi Kapkaupungista kaikkien aikojen ensimmäisen suomalaisveneen osuusvoiton suurissa valtamerikilpailuissa.
Etelämerta ja ystäviä
Kippareiden tuntemukset matkan huippukohdista tuntuvat noudattelevan miehistön mieltymyksiä. Kun Spiritin sekä Galianan miehistöjä pääsi tapaamaan veneiden kotiinpaluujuhlissa, parhaat muistot ja elämykset olivat varsin samoja.
Kap Hornin kierto nousi esille useaan kertaan, vielä useammin purjehdus etelämerellä kokonaisuutena. Yhteishenki ja veneissä syntyneet ystävyydet olivat sellaisia, minkä takia matkaan sanottiin voitavan lähteä vaikka uudestaan.
Etenkin Galianan nuori miehistö ansioitui suhteiden ja kavereiden hankkimisessa myös muiden maiden veneistä.
Brittivene Maidenista tuli peräti kolme henkeä Helsinkiin vappua viettämään uusien ystävien kanssa, aussipursi Outlaw’n navigaattori India Simms taas liftasi Galianan kyydissä Kööpenhaminasta Helsinkiin. Spiritiin viime tingassa valtameriosaamista tuomaan värvätty Ian Herbert-Jones viihtyi veneessä niin hyvin, että jatkoi koko kierroksen ja vielä siirtopurjehduksen Cowesista Suomeen.
Päiväntasaajan helteistä oli vain muisto jäljellä, kun Galiana palasi kotilaituriin.
Lehtisen projektin tavoite uusien valtamerikilpailijoiden kasvattamisesti on sekin oraalla. Viivi Moisio on jo käynnistänyt projektin Class Globe 5.80 -kilpailuun lähdöstä. Veneen aihio saapuu Suomeen tämän vuoden puolella ja toivottavasti valmistuu vesille seuraavana keväänä.
Mitä tapahtuu GalianaWithSecurelle pidemmällä tähtäimellä, on vielä auki.
”Tänä kesänä purjehdimme sponsoriemme kanssa”, Lehtinen sanoo.
”Nyt laulamme niiden lauluja, joiden leipää olemme syöneet.”
Spiritillä sen sijaan on selvä ja kunnianhimoinen suunnitelma.
”Minä pysyn perhesyistä nyt kotosalla ja keskityn päiväkisoihin Louhella”, Jussi Paavoseppä hymähtää.
Kahden muun pääosakkaan, Matti Anttilan ja Jouko Kallion kipparoima Spirit kuitenkin lähtee maailmalle RORC-sarjaa kiertämään. Trans-Atlantic, Caribbean 600, Trans-Pacific ja Sydney-Hobart kuuluvat kisasuunnitelmiin.
Evästystä seuraajille
Yhtä asiaa molemmat kipparit painottavat voimakkaasta: heidän kierroksensa todistavat, että OGR-konseptilla osallistuminen maailmaympärikisaan on suomalaisveneille mahdollista, vieläpä menestyksekkäästi.
”Nimenomaan niin, että otetaan valmiiksi kunnossa oleva nopea matkapursi, eikä puhdasta kisavenettä”, Lehtinen sanoo.
Paavoseppä on samalla kannalla, silloin väistämättä vaadittava kunnostus pysyy hinnaltaan hallittavana.
”Se, missä olisimme voineet parantaa, olisi ollut paljon tiiviimpi yhteistyö heti alusta alkaen”, hän pohtii.
”Ihan kaikessa veneiden rakentamisesta kisastrategioihin ja radioliikenteen sekä säätietojen jakamiseen.”
Onko tässä nyt siis kaksi kokenutta asiantuntijaa valmiina mentoroimaan tulevia suomalaisprojekteja?
”Ilman muuta”, vastaa Tapio Lehtinen.
”Totta kai”, vahvistaa Jussi Paavoseppä.
Tapio Lehtinen ja Jussi Paavoseppä toivovat pian näkevänsä horisontissa uusia suomalaisia OGR-hankkeita; neuvoja annetaan mielellään.
Ocean Globe Race -purjehtijat
GalianaWithSecure
Tapio Lehtinen, Ville Norra, Alexander von Flittner, Anton Eklund, Elia Koski, Juho Sattanen (legi 1), Kaisla Jacoby, Lassi Liimatainen (legit 1-3), Mauri De Meulder, Mikko Hongell, Pia Grönblom, Viivi Moisio.
Spirit of Helsinki
Jussi Paavoseppä, Matti Anttila, Jouko Kallio, Tommi Uksila, Aaro Immonen, Hilla Paananen, Ian Herbert-Jones, Ari Kokko (legi 1), Veera Toivanen (legit 1-2), Pasi Palmu (legi 1), Kari Ylikangas (legi 1), Kenneth Rehn (legi 1), Lucas Karlemo (legi 1), Antero Kaukonen (legi 2), Mika von Svetlick (legi 2), Topi Simola (legi 2), Jussi Nyrölä (legi 2), Oula-Matti Tuominen (legit 3-4), Markus Hongisto (legit 3-4), Panu Toppinen (legi 3), Tapani Hollmén (legi 3), Jyrki Korhonen (legi 3), Johanna von Bruun (legi4), Jukka Hopearuoho (legi 4), Pekka Raatikainen (legi 4), Niklas Saxén (legi 4).
