Venealan monipuolinen vaikuttaja, Nils ”Nisse” Häggblom menehtyi Kirkkonummella äkilliseen sairauskohtaukseen maanantaina 12. elokuuta, itselleen rakkaan Outboard Museumin pihalla. Syyskuun 19. päivänä hän olisi juhlinut 88. syntymäpäiväänsä.
Nils ”Nisse” Häggblom (1936 – 2024) asui lapsuutensa Suomenlinnassa ja vuosien kartuttua pääsi ensimmäiseen työpaikkaansa harjoittelijaksi Telvan telakalle. Sieltä alkoi 16-vuotiaan Nissen ura venekaupan, veneteollisuuden, kilpaveneiden ja eläkevuosinaan vielä vanhojen perämoottorien museon parissa.
Nisse oli työvuosiensa aikana uppoutunut syvälle perämoottorien historian ytimeen. Kesäpaikan sijainnista johtuen ”maailman pienin ja salaisin perämoottorimuseo” sai alkunsa Porvoon jokirannassa. Nissellä riitti museon aarteista paljon kerrottavaa. Jopa niin paljon, että museon alkuvuonna Radio-Suomen toimittajan esitettyä ensimmäisen kysymyksensä, piti Nisse nauhalle noin 17 minuutin katkeamattoman puheenvuoron perämoottoreista ja museosta.
”Mitä mä teen?” parahti toimittaja haastattelusta tultuaan. Uutiselle kun oli varattu radiossa aikaa noin kolme minuuttia.
Julkisuutta Nisse ei juossut karkuun – hän osasi hyödyntää sen museon hyväksi. Esimerkiksi Kipparissakin julkaistiin juttusarjaa ”Nissen aarteet”, jossa esiteltiin perämoottorimuseon erikoisia moottoreita usean vuoden ajan.
Vaikka Nissen elämä olikin lähes täynnä veneitä ja venemoottoreita, oli hänen elämässään myös paljon muuta. Kun purjelautailu löi läpi Suomessa, oli Nisse yksi ensimmäisistä lajin harrastajista. Hän ehti perehtyä myös kesäparatiisissaan Pellingissä Porvoon saaristossa yli kuuden vuosikymmenen aikana niin perinnepurjeveneilyyn kuin kirveenheiton saloihin.
Sitä eivät ihan kaikki Nissen kaveritkaan tienneet, että legenda oli myös hyvin taitava käsistään. Nisse pystyi helposti taikomaan työkaluillaan puupalikasta humoristisen isoräpyläisen sorsan tai sympaattisen saukon. Nisse itsekin mietti joskus, että jos veneala ei olisi häntä vienyt, olisi Häggblomin perhe elätetty todennäköisesti puusepäntöillä.
Jos joku ansaitsee heimopäällikön tittelin, niin Nisse ainakin sen osasi ottaa. Ei voimalla, vaan hienostuneesti, omalla karismallaan. Hän oli aina yhtä ilahtunut kohdattaessa, ilman teennäisyyden häivääkään. Hän sai toisen tuntemaan itsensä mieluisaksi vieraaksi, oltiinpa sitten Nissen kotona, museolla tai vaikka venemessuilla. Jos kysyttävää oli vanhoista veneistä tai moottoreista, oli Nisse aina valmis neuvomaan tai auttamaan kysyjää tiedon lähteille.
Venealan kohteliasta herrasmiestä jäävät kaipaamaan perheen lisäksi valtavan lukuisa joukko ystäviä, asiakkaita ja entisiä työtovereita.
Juha Virtanen
Ystävä ja Kipparin toimittaja, evp.
