Jutut

Köydet kovassa vedossa – Veneen ja Kipparin suuri köysitesti

Vertailmme Kipparin ja Veneen yhteistestissä erilaisia kiinnitysköysiä ja testasimme niiden ominaisuuksia. Lujuus sekä kastumis-ja kuivumistestit höystettiin käyttöominaisuuksien arvioinnilla, joten saimme köydet hyvään järjestykseen.

08.02.2018

TekstiHeikki Parviainen

Kiinnitysköysiä on lukuisia erilaisia ja niissä on erona materiaalit, valmistustavat ja köyden paksuus. Vertailussa on kattava joukko alle 5 000 kilon lujuisia köysiä, jotka soveltuvat veneiden kiinnitykseen.
Mukana on polyesteristä ja polyamidista eli nailonista valmistettuja köysiä, samoin kuin verrokkina muutama polypropeenista valmistettu köysi.
Joukossa on 3-lyötyjä ja kaksoispunottuja versioita. Vertailun köysien paksuus on yleensä 14 millimetriä, mutta poikkeuksen tekee Biltema, jonka tähän lujuusluokkaan tehty köysi on paksuudeltaan 15 mm.
Verrokkina ovat lisäksi Robline Rapallon 12 ja 16 millimetrin köydet. Niitä verrataan lähinnä saman köysimallin 14-milliseen köyteen, joka on mukana varsinaisessa vertailussa.
Vertailun ulkopuolella on myös muita verrokkeja, jotka eivät ole todellisia vaihtoehtoja, mutta joita veneiden kiinnityksissä näkee melko usein. Mukana on yksi jo parhaat vuotensa nähnyt käytetty köysi, joka on ollut ilmansaasteiden ja UV-säteilyn armoilla usean vuoden ajan. Lisäksi testasimme yhden ei veneilykäyttöön tarkoitetun monofilamenttiköyden.
Viiden tonnin lujuista köyttä ei tietenkään ole tarkoitettu kestämään kyseistä kuormaa, vaan köysivalmistajat suosittelevat, että työkuorma köydelle olisi vain noin 20 prosenttia sen lujuudesta.
Hyvä peukalosääntö on se, että köyden murtolujuus vastaisi veneen painoa. Viisi tonnia painavan veneen kiinnitysköytenä pitäisi siis käyttää vähintään 5 000 kilon köyttä. Tosin sen olisi syytä olla paksumpi kuin vertailumme 14 millimetrin köydet.

Lujuus avainasemassa

Veneen kiinnityksen kannalta on tietenkin ensiarvoisen tärkeää, että köysi on riittävän kestävä. Köysien kestävyyden selvitimme vetämällä ne poikki nimenomaan köysien ja liinojen vetokokeita varten valmistetulla laitteella. Se vetää tutkittavaa köyttä yhä suuremmalla voimalla, kunnes köysi katkeaa. Vetokone piirtää koko ajan grafiikkaa tarvittavasta voimasta köyden venymisen funktiona, eli tuloksista saadaan köyden lujuus hyvin tarkasti ja venymismatka summittaisesti.
Syynä siihen, että venyminen selviää vain summittaisesti, on se, että vetokoneen kiinnitysten liikematka sisältää sekä köyden venymisen, että köyden kiinnityksen kiristymisen ja mahdollisen luistamisen. Liike ei siis välttämättä johdu kaikilla testiköysillä pelkästään venymisestä.
Vetokoneessa on mahdollista mitata myös tarkka venymä laserin avulla materiaaleista, joissa venyminen on vähäistä. Köysien tapauksessa venyminen on kuitenkin niin mittavaa, että lasermittalaitteen vaatimat heijastintarrat eivät pysy venyvässä köydessä kiinni, joten tarkan venymisen arviointi on mahdotonta.
Mutta jo pelkästään kiinnitysleukojen liikkeestä pystyttiin havaitsemaan jo se tunnettu tosiasia, että nailonköydet venyivät huomattavasti enemmän ennen katkeamistaan kuin polyesteriköydet.
Nailonköydet kestävät myös nykäyksiä selvästi paremmin kuin polyesteriköydet, mutta koska vetokoneen tuottama voima kasvaa tasaisesti, ei tämä ilmiö tullut testissämme esille.
Kaikki ero köysien venymisessä ei tullut pelkästään materiaalista, vaan osa köysien venymisestä johtuu valmistustavasta.
Esimerkiksi kaksi samasta materiaalista tehtyä 3-kierrettyä köyttä voi venyä eri tavalla riippuen siitä, ovatko ne pehmeäksi vai kovaksi kierrettyjä, eli millaista jännitystä kuiduissa on valmistusvaiheessa käytetty.
Solmut heikentävät
Pehmeäksi ja kovaksi kierretyt köydet erottaa hyvin myös niiden jäykkyydestä. Mitä kovemmaksi kierretty köysi on, sitä jäykempi sitä on käsitellä ja sitä vähemmän se vedettäessä venyy. Punottu köysi venyy rakenteensa perusteella vähemmän kuin kierretty köysi ja se havaittiin myös vetokokeissamme.
Havaitsimme, että osa köysistä napsahti kerralla poikki, kun taas joissain 3-kierretyissä köysissä poikkesi ensin ainoastaan yksi kolmesta punoksesta, joten kuormitus ei ole jakautunut tasaisesti köyden rakenteessa.


Normaalisti punoksen rakenne jakaa tasaisesti kuormitusta, mutta kun solmu aiheuttaa kiristymisen, niin kuormitus ei ole enää tasapainossa.
Kuormituksen epätasaista jakautumista vähentää köysien kiinnitys vetokoneeseen. Ne kierretään päistään halkaisijaltaan suuren keskeltä halkaistun sylinterin ympärille ja yhden kierroksen jälkeen köysi viedään sylinterin keskellä olevan halkeaman hammastettujen leukojen väliin. Näin kiinnitys kiristyy sitä enemmän, mitä enemmän köyteen tulee vetoa.
Köyttä ei voisi kiinnittää solmulla tai pleissaten, sillä jo ne heikentävät köyden lujuutta. Usein köysi katkeaa solmun kohdalta jo paljon pienemmällä voimalla, mitä itse köyden murtolujuus on, mutta näissäkin tapauksissa vahva köysi katkeaa suuremmalla voimalla kuin heikko köysi.
Yleisesti tarkasteltuna solmu heikentää huomattavasti enemmän kuin pleissi. Jossain köysissä solmun tuoma heikennys on peräti 70 prosenttia, mutta pleissin aiheuttama heikennys samassa köydessä jää alle 10 prosentin. Lisäksi on huomioitava, että erityyppiset solmut heikentävät köyttä eri tavalla.
Mittausmenetelmämme aiheut-ti haasteita niille köysille, joissa on erikseen pintakerros ja sisäosa.
Esimerkiksi Liros Handy Elasticissa ja Gleistein Dock Twinissä kävi niin, että polyamidista valmistettu sisäosa pääsi luistamaan kuoren sisällä, eikä se osallistunut lujuuden lisäämiseen koko kapasiteetillaan. Osien välinen kitkakerroin on niin pieni, että vaikka vetokoneen leuat puristivat köyden päältä 2 500 kilon voimalla, pääsi sisäosa luistamaan, eikä se ottanut voimaa vastaan täydellä kapasiteetillaan.

Suuret erot kastumisessa ja kuivumisessa

Köysien kastumista ja kuivumista testattiin standardia SFS-EN ISO 2307 löyhästi mukaillen. Standardi on tehty varsinaisesti luonnonköysille, mutta sen avulla oli hyvä selvittää myös vertailumme köysien taipumus imeä vettä.
Testissä köysistä katkaistiin 40 senttimetrin mittaiset pätkät, jotka punnittiin ja sen jälkeen upotettiin 15 sentin syvyyteen 20-asteiseen veteen tunnin ajaksi. Upotuksen jälkeen köysien pinta kuivattiin ravistelemalla ja imupaperin päällä pyörittelemällä, kunnes köysistä ei enää siirtynyt kosteutta paperiin. Kun köydet oli saatu pinnaltaan kuiviksi, ne punnittiin uudestaan ja punnitustulosten ero oli köysien imemä vesimäärä.
Köysien kastumisessa oli kymmenkertaisia eroja. Kaikista vähiten kastui verrokkina ollut monofilamenttiköysi, joka tunnin upotuksen jälkeen oli lisännyt painoaan vain 2,4 grammaa.
Hyvin vähäinen vedenimevyys on monofilamenttiköyden ominaisuus ja siksi niitä käytetäänkin tilanteissa, joissa suuri painon lisääntyminen köyden kastuessa muodostuu ongelmaksi, kuten esimerkiksi paksujen köysien tapauksessa käy.
Myös käytetty köysi imi vähän vettä johtuen ilmeisesti pinnassa olleesta öljymäisestä kerroksesta. Vähän vettä imevä köysi oli luonnollisesti myös Robline Rapallon 12 mm, koska se on muita ohuempi.


Sen sijaan punotut köydet imivät vettä kuin sienet. Vertailumme ennätyksen teki Marlow Multiplait, johon imeytyi peräti 25,8 grammaa vettä tunnin upotuksen aikana. Käytännössä köyden paino lisääntyi yli kolmanneksen vedestä johtuen. Se oli niin märkä, että se tuntui kädessä todella epämiellyttävältä ja köyttä puristettaessa siitä valui runsaasti vettä.
Multiplait myös kuivui kaikista hitaimmin ja monofilamenttiköysi nopeimmin. Tai oikeastaan grammoina mitattuna kaikki köydet kuivuivat suunnilleen yhtä nopeasti, eli 40 cm köydet kevenivät kuivumisen alkuvaiheessa yhden gramman joka tunti.
Prosentuaalisesti ero oli kuitenkin valtava, sillä monofilamenttiköyden vesimäärästä oli kuivunut tunnin kuluttua 40 % ja toisen ääripään Multiplaintista vain alle 4 %.
Kuivumisnopeus oli lähes kaikissa köysissä tuo gramma per tunti, eli metrin mittainen köysi kuivuisi testiolosuhteissa 2,5 grammaa tunnissa ensimmäisen kuuden tunnin ajan. Sen jälkeen kuivuminen vähän hidastuu, koska köydessä oleva vesimäärä vähenee. Monofilamenttiköysi on ollut tuossa kuuden tunnin kohdalla tietysti jo pitkään täysin kuiva. Ainoa huomattava ero kuivumisnopeudessa on Roblinen 12 millisessä Rapallo-köydessä. Sen paksuus on muita pienempi, joten luonnollisesti vettä haihduttava pinta-alakin on muita pienempi ja siksi grammaa kohti laskettuna kuivuminen hitaampaa.Tosin 12 millin Rapallo myös imi vettä muita vähemmän, joten kuivumisaika ei ollut muita pidempi.
13 tunnin kuivumisen jälkeen suurimmassa osassa köysistä oli vielä muutama gramma vettä, mutta lähes kaikki olivat kuivia 24 tuntia kuivumisen aloittamisesta. Ainoastaan punotuissa köysissä oli vielä vettä punosten välissä ja ne jopa tuntuivat edelleen hieman kosteilta. Myös punotut köydet kuivuivat Multiplaittia lukuun ottamatta 27 tunnin kohdalla, mutta Multiplait vaati peräti 32 tuntia ollakseen rutikuiva.

Käyttö kuivana ja märkänä

Viimeinen testattava osa-alue kantaa nimeä köysien käyttöominaisuudet. Se pitää sisällään köysien käsittelyyn vaikuttavia seikkoja sekä köysien ollessa kuivia, että niiden ollessa märkinä.
Arvioitavia asioita olivat köyden notkeus ja miellyttävyys, sekä pinnan liukkaus köysien ollessa kuivana. Samoja asioita arvioitiin myös märillä köysillä sekä paljain käsin, että neopreenihanskat kädessä. Arviointi tehtiin sekä kuiville, että märille köysille huoneenlämmössä ja nollakelissä, joskaan nollakeli ei tuntunut muuttavan köysien ominaisuuksia. Lämpötila oli kuitenkin plussan puolella, joten köydet eivät jäätyneet testissä.
Yleisesti käyttöominaisuuksista voidaan sanoa, että punotut köydet olivat kuivana miellyttävyydeltään ja notkeudeltaan omaa luokkaansa, joskin liukkaus oli niiden huono puoli, sillä pinta on niin tasainen, ettei siitä saa oikein otetta.


Poikkeuksen liukkaudessa tekee Marlow Multiplait, jonka pinta oli jostain syystä muita punottuja köysiä pitävämpi sekä kuivana että märkänä.
Myös pinnan mukavuus oli kuivana erinomainen, mutta johtuen suuresta imetystä vesimäärästä, sen mukavuus haihtui täysin köyden kastuessa ja se muuttui koko joukon inhottavimmaksi veden pursutessa kudosten välistä ympäriinsä.
Myös Liros Moorex oli samantapainen, joskin pinta oli hieman liukkaampi, eikä köysi muuttunut aivan niin ikäväksi kastuessaan.

Tasainen joukko

Kun kaikki pisteet lasketaan yhteen, huomataan vertailun köysien olevan hyvin tasainen joukko. Mukana ei ollut yhtään ylivoimaista köyttä, mutta ei myöskään yhtään täydellistä floppia. Ne köydet, jotka olivat erityisen lujia, olivat sitten yleensä kastumisen ja kuivumisen suhteen hieman heikompia ja tämä tasoitti tulosta.
Vertailun voittajiksi selvisivät tasapistein Gleistein GeoTwist ja Marlow Multiplait. Tämä osoittaa, että köysi voi olla hyvä, oli se sitten 3-kierretty tai punottu köysi.
Molemmille yhteistä on se, että ne olivat erittäin lujia ja kun arvioinnissa annetaan suuri painotus lujuudelle, pärjäsivät nämä köydet hyvin.
Heikohko mitattu lujuus oli erityisesti Liros Handy Elasticin akilleen kantapää ja nimenomaan jo aikaisemmin selitetty ongelma köyden sisäosan luistamisesta kuoriosan sisällä.
Mikäli köysi olisi vetokokeissa pitänyt sen, mitä valmistaja on sen lujuudeksi ilmoittanut, olisi köysi hätyytellyt vertailun kärkisijoja. Nyt heikommalla lujuudella se jäi keskivaiheille ja testin pronssisijan saa toinen Liroksen köysi Moorex.
Loput köydet tulevat sitten arvosanoissaan heti perässä tiukassa nipussa, joten yhtään huonoa köyttä ei joukossa ollut. Varsinaisen vertailujoukon viimeiseksi jää Gleistein Dock Twin johtuen siitä, että myös sen sisäosa luisti kuoren sisällä vetokokeessa. Ilman tätä, köysi olisi ollut huomattavasti korkeammalla arvostelussa.
Kaiken kaikkiaan köysien voidaan todeta olevan niin hyviä, että minkä tahansa ostaminen on turvallista. Oikean valinnan jokaiselle määrittelee omat käyttötottumukset ja hankintaan käytettävissä oleva rahamäärä.

 

Jutun yhteydessä oleva köysien rakenteita esittelevä video on Vene-lehden taannoin julkaistusta Köysioppaasta.

Lue myös nämä