Kun lasikuituveneitä ryhdyttiin 1970-luvulla rakentamaan urakalla, rakenteet mitoitettiin lähinnä arvioimalla. Kokemusta uuden materiaalin ominaisuuksista ei vielä ollut, ei myöskään laskentamalleja; ei ainakaan sellaisilla pienillä veistämöillä, jotka Suomessa hallitsivat alaa.
Ylilyöntejä tapahtui molempiin suuntiin. Heikommat ovat jo poistuneet markkinoilta, vahvimmat nauttivat nostalgisesta maineesta veneinä, jotka tehtiin ”ennen vanhaan, kun vielä osattiin”.
Oikeasti osaaminen on vain kasvanut, mutta jos ylipaino ja -kulutus eivät haittaa, jykevyys toki antaa luotettavuutta sekä käytännössä että mielikuvissa, joista molemmista käy esimerkiksi Jurmo Cabin.
Sen kotiseuduilta lounaissaaristosta ei löydy niin etäistä ja syrjäistä kylää, etteikö laiturissa killuisi ainakin yksi Jurmo. Kun ne ovat palvelleet useita sukupolvia, on luottoveneen maine ymmärrettävä. Ja onhan vene vakuuttavan näköinen jo päältä tarkasteltuna, kuten vuosimallin 1994 testiyksilömme: se onkin viimeisiä alkuperäisen mallisia yksilöitä.
Laatu päälle päin
Kannen matalaan pilottikaiteeseen ulottuu laiturilta ja se jättää köysiohjaimet hyvin esiin. Keulassa on yllättävän tilava boksi kiinnitysköysille. Se, samoin kuin lastausluukku kajuuttaan, tulivat vasta myöhempiin vuosimalleihin. Kassien kantaminen sivukansilla ei houkuttanut, vaikka ne ovat kohtalaisen leveät ja kaide katolla hyvän pituinen.
Laatutyöstä kertoo alumiinikarmien käyttö ikkunoissa sekä kattoluukkujen jykevyys ja toimintavarmuus vielä vuosien käytön jälkeen. Sadevesiä ei ole sisään päässyt, kertoo omistaja, mutta suuremmat kannelle lyövät aallot työntävät noroa keulaluukun kovettuneen tiivisteen ohi.
Avotilan sivuilla on tyylikkäät puukaiteet. Perässä ei, jotta laidan yli on helpompi astua uimatasolle. Sieltä puuttuva uimatikas on helppo asentaa itse.
Konevaihtoehdosta riippuen Jurmojen avotiloissa on eri järjestelyjä. Tässä veneessä moottoritilan kansi on matala ja leveä, se kohoaa vain reilun vaaksan turkista ja täyttää sen laitojen vedenpoistokouruja lukuun ottamatta. Kannen päälle voisi nostaa puutarhatuolit, mutta luontevampaa olisi köllöttely vilteillä aurinkoa ottaen; laidan tuulensuojassa se kävisi jopa mukavammin kuin uusien veneiden täysin avoimilla tasoilla.
Kopan alla on koko veneen levyinen moottoritila. Veneet kestävät kauemmin kuin koneet, joten Jurmoissa mennään jo toista tai kolmatta moottorisukupolvea. Tässä veneessä Mercruiser MPI 430 mahtuu keskelle niin väljästi, että edellinen omistaja on käyttänyt tilan laitoja polkupyörien säilytykseen.
Avotilan kuomulle on kaaret, mutta itse kuomua ei omistaja ole laittanut paikoilleen. Pressusulkeiset eivät houkuta, kun ajohytissä kuitenkin on takaseinä ja lukittava ovi. Tällaisia, helppoa liikkeellelähtöä palvelevia ominaisuuksia hyvältä yhteysveneeltä toivoo.
Kun hytti jatkuu yhtenä tilana keulakajuutaksi, se tuntuu avaralta. V-vuoteiden mitat riittävät kahdelle nukkujalle. Kapean parivuoteen saa sijattua paapuurin laidalla olevasta dinetistä selkänojat laskemalla.
Etummaisen nojan voi siirtää niinkin, että apukuski matkustaa kasvot menosuuntaan. Koska karttatasoa ei ole, lienee silti kätevämpää navigaattorin pysyä dinetin pöydän ääressä, jossa myös on helpompi pitää kiinni aallokossa.
Styyrpuurissa ovat kaksiliekkinen spriikeitin, allas merivesihanalla, jääkaappi kuskin istuimen alla ja riittävästi laatikoita retkitasoiselle kattaukselle. Muuten säilytyslokeroita on dinetin istuinten ja keulan vuoteiden alla.
Pienen kojetaulun päälle ovat mahtuneet kaiku ja plotteri. Ne voi yhdistää monitoiminäytölle, jolloin vapautuu tilaa vhf:lle.
Trimmiä tarvitaan
Ajoon lähtiessä vaikuttuu ensimmäiseksi siitä, kuinka hyvä näkyvyys kuskilla on kaikkiin suuntiin. Ikkunat ovat suuret, eikä ahtaassakaan paikassa ole tarvetta kurkottaa ulos kattoluukusta.
Ergonomia on muuten tyydyttävä, mutta kaukohallintalaite on kovin kaukana edessä, samoin trimmitasojen säätimet. Se harmittaa, sillä tasoja pitää käyttää ahkerasti.
Jurmo nousee liukuun kohtuullisen loivalla kynnyksellä kymmenen solmun yläpuolella, ja nojaa heti voimakkaasti tuuleen. Kulkuasennon pitäminen kölillään vaatii nopeaa ja aktiivista trimmausta niin tasoilla kuin vetolaitteella.
Aluksi tilanne on kaikkea muuta kuin rento, mutta kuskin päästyä mukaan juoneen, vene kulkee nätisti. Vaikka Jurmo kohtalaisen syvän V-pohjan johdosta (22 °) kallistuu kaarroksissa voimakkaasti, suunta pysyy hallussa eikä taipumusta leikkaamiseen tai luistamiseen esiinny. Ennen käännöstä kannattaa kyllä tähystää, sillä suuretkaan ikkunat eivät pelasta näkökenttää ylös nousevalta partaalta ja alas laskeutuvalta katon reunalta.
Testiajo tapahtui varsin sileässä kelissä, mutta joitain vesibussien peräaaltoja löytyi kokeiltavaksi. Kohtalaisen tylppää keulaa on mainittu kovahkoksi, mutta sitä ei nyt huomannut. Vaikutuksen teki sen sijaan rakenteen jykevyys: vaimeat tömähdykset vastaisessa antavat kuvan, kuin Jurmo olisi yhdestä kappaleesta veistetty. Ei mitään rakenneääniä: ei rungosta, ei kannesta, ei osista.
Maine merikelpoisena veneenä perustunee tähän rotevuuden vaikutelmaan enemmän kuin sujuvaan ajettavuuteen.
Venettä vuosikausiksi
Jos hyvän mökkiveneen ominaisuuksia ovat helppo lastattavuus ”muuttokuormalle” ja perheen kokoiselle joukolle, retkitason yöpymismahdollisuus ja varmuus selvitä kohtalaisessa kelissä, Jurmo Cabin pitää edelleen pintansa.
Helpommin ajettavia ja vähäruokaisempia varmasti löytyy uudemmista veneistä, mutta vankkatekoisempia, tuskin.
Rakenteen jykevyyden takia Jurmo voi olla houkuttava kohde etenkin käsistään käteville, joilla on halua ja mahdollisuus päivittää vene modernimmaksi tekniikkaa uusimalla. Voimalinjaa vaihtaessa kannattaa kuitenkin pitäytyä kohtuudessa.
Jurmo on suunniteltu 20–25 solmun marssivauhtiin. Suurella koneella huippunopeuksia tavoitellessa voi käydä niin, että liian painavaksi muuttunut perä haittaa matkavauhtiakin.
Jurmo Cabinin sydän sykkii käytännöllisyydelle, ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Ominaisuuspuntari
Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.
Asuttavuus
”Aikanaan riitti lomareissulle, nykyisin lähinnä satunnaiseen yöpymiseen.”
Ajettavuus
”Reagoi vahvasti tuuleen. Vaatii niin paljon trimmausta, että aluksi varsin haastava käsiteltävä.”
Merikelpoisuus
”Vanttera ja kestävä kaikin osin, mutta työläs käsiteltävyys ja kovuus aallokossa leikkaavat mukavuutta.”
Käsiteltävyys
”Knaapit hyvin esillä ja kulkuväylät selkeät, mutta sivutuuliherkkyys kiusaa.”
Suorituskyky
”En lähtisi ahnehtimaan solmuja suurella koneella, vaan kahmisin maileja maltillisella kulutuksella.”
Laatu
”Hämmästyttävän hyvää työtä siihen nähden, ettei kuitenkaan ollut varsinaisesti luksusveneeksi tarkoitettu.”
Taustalla oli kovia nimiä turkulaisen Merivarusteen esitellessä Jurmo Cabinin vuonna 1973. Rungon linjat ovat Leon Basilierin kynästä ja kokonaissuunnittelu on John H.V. Lindblomin. Menestys oli huima: vuoteen 1993, veistämön konkurssiin mennessä, veneitä oli tehty yli 700.
Merivarusteen aikana venettä muunneltiin lähinnä yksityiskohdissa: ikkunat kasvoivat, keulaan tulivat köysiboksi ja lastausluukku, kaksi kattoluukkua yhdistettiin yhdeksi.
Aivan alkuvuosina valmistettiin myös versiota, jossa keulakajuutta oli suljettu välilaipiolla, eikä avotilan ja ajohytin välissä ollut seinää.
Ainakin vuosina 1994–98 venettä valmistettiin eri veistämöillä. Viimeisimmissä versiossa sisälle sijoitettiin erillinen vessakin ja kanteen integroitiin ankannokka. Puritaanit eivät kuitenkaan pidä näitä veneitä ”aitoina” Jurmo Cabineina.
Jurmo Cabin on koeajettu Vene-lehdessä 4/1977 ja 6/1974
