Arkistosta:

Taidetta ja gastronomiaa

Vain 40 mpk päässä Helsingistä on satama, joka tarjoaa monipuoliset puitteet viihtymiseen vaikka viikonloppuna.

Lähdimme aamulla Viron Pranglista kohti Viinistua kunnon aallokossa ja 10–12 m/s myötätuulessa. Tummat pilvet toivat mukanaan piukat puuskat ja kylmät vesisateet. Pienensimme keulapurjetta. Onneksi niin, sillä seuraavien pilvien myötä tuulimittarin lukema vain nousi ja nousi. Lopulta se vilautti oman ennätyksensä: 28,5 m/s. Sitten iski raju raekuuro. Hetkeen ei nähnyt mitään.

Vaikka matkaa oli kertynyt vain reilut 25 meripeninkulmaa, olimme Viinistun kohdalla erittäin halukkaita rantautumaan. Virolaisten ystäviemme suosittelema satamaa ei kuitenkaan ollut merikartassa, koska sitä oltiin vasta avaamassa uudelleen.
Etukäteen suomalaiselta nettisivulta katsomamme koordinaatit osoittivat hieman pidemmälle kuin missä näimme kutsuvan aallonmurtajan jököttävän. Uskaltaisiko tuosta reiästä ajaa sisään tässä kelissä? Oliko tämä varmasti oikea paikka?
Onneksi aallonmurtajalle ilmestyi mies. Sateen piiskatessa hän viittoi meitä ajamaan sisään ja kääntymään heti oikealle kylkikiinnitykseen. Hän otti kokeneesti köydet vastaan ja kertoi olevansa Jaan Manitski. Olimme tehneet sen verran kotiläksyjä, että ymmärsimme hänen olevan paikan omistajan ja Abba-yhtyeen entisen bisnesmanagerin. Myöhemmin selvisi, että hän oli toiminut myös Viron ulkoministerinä ja pyöritti nyt Viinistun hotellia synnyinseudullaan eräänlaisena hyväntekeväisyysprojektina.

Taivaallista

Jaan lupasi veneeltämme lähtiessä, että kuuma sauna odottaisi meitä vajaan tunnin kuluttua. Se oli parasta, mitä osasimme raekuuroseikkailun jälkeen toivoa.

Saunan lämmön jälkeen jäimme illalliselle hotellin ravintolaan. Ruokalistalla oli muun muassa jänistä ja sinisimpukoita. Päädyimme kuhaan ja lampaaseen. Maut oikein tanssivat kielellä. Eikä ollut kallista: pääruuat 10 euroa ja pieni kuohuviinipullo 2,50 euroa.
Jaan pistäytyi juttelemassa kaikkien ravintolan asiakkaiden kanssa, vaikka isännöikin suurta hollantilaisten liikemiesten ryhmää. Hän halusi tarjota meille jälkiruoaksi paikan erikoisuutta eli ”kamaa”. Sitä oli kuulemma saanut presidentti Tarja Halonenkin käydessään Viinistussa viimeisen valtiovierailunsa yhteydessä. Jaan tiesi hyvin, miltä sana suomeksi kuulosti.
”Taivaallista” kirjoitimme illalla lokikirjaan. Hurjan purjehduspäivän jälkeen Viinistu tuntui todellakin siltä. Ja samaa mieltä olimme vielä seuraavanakin päivänä hyvin nukutun yön jälkeen.

Taidetta ja tennistä

Viinistun satama avattiin uudelleen purjehtijoille kesällä 2014, kun uusi aallonmurtaja saatiin valmiiksi edellisen tuhouduttua kesän 2008 myrskyssä.

Satapaikkainen hotelli ja taidemuseo ovat sen sijaan toimineet jo yli 10 vuotta. Hotelli on tehty entiseen kalatehtaaseen ja taidemuseo tehtaan kylmävarastoon. Museossa on yli 600 Jaan Manitskin keräämää virolaista maalausta ja grafiikkaa. Arvostettuun kokoelmaan kuuluu muun muassa Eduard Wiiraltin (1898–1954), Konrad Mägin (1878–1925), Johan Kölerin (1826–1899) ja Ants Laikmaan (1866–1942) töitä sekä 2000-luvun taidetta. Museo ja hotelli ovat auki osan viikkoa myös talvella.
Näyttelyjä on myös kalatehtaan entisissä suurissa, pyöreissä vesisäiliöissä. Teatteri- ja musiikkiesityksiä varten on oma paikkansa, ja täällä voikin oikeaan aikaan paikalle saapuessaan päästä nauttimaan laadukkaasta teatterista tai sinfoniaorkesterin soitosta.
Erääseen rannan rakennuksista on tehty kokoustila, joka toimii myös kappeli. Alttaritauluna on mahtava näkymä merelle.
Viinistussa on myös leikkipaikka lapsille sekä koripallo- ja tenniskentät.
Viinistun kylässä on myös kotiseutumuseo. Bussiyhteyksistä voi kysyä hotellista.

Mohnin majakkasaarelle

Hyvällä säällä Viinistusta järjestetään tilauksesta retkiä läheiselle Mohnin eli Ekholmin saarelle, jonne ei pääse omalla veneellä.

Saari on luonnonsuojelualuetta ja upean luonnon lisäksi siellä voi ihmetellä vuonna 1870 rakennettua majakkaa.
Mohni tunnetaan muinaisten merenkulkijoiden turvapaikkana, munkkien saarena, viinan salakuljettajien piilona sekä neuvostoaikaisena rajavartioiden paikkana. Nykyisin saarella asuu ympäri vuoden kaksi henkeä.
Viinistussa käydessämme sää ei valitettavasti hellittänyt sellaiseksi, että Mohnille olisi voinut rantautua turvallisesti. Mutta ehkä pääsemme sinne seuraavalla kerralla. Viinistuun palaamme nimittäin varmasti.

Lähes ajantasaista kuvaa satamasta esim. osoitteessa ilm.ee/viinistu tai googlaamalla ”Viinistu webcam”.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 5/2015