Arkistosta:
Pikkusaaria tutkimassa
Satamaan on ajettava tarkasti Fjaugenin ja Furillenin välistä. Paikalliset ovat viitoittaneet oman väylän, jonka syvyys on 3,5 m. Sitä on kuitenkin hankala hahmottaa.
Sade ropsautti muutaman pisaran lähestyessämme Vallevikeniä. Ajoimme tarkasti plotterin syvyyskäyrien ja sataman linjataulujen mukaan.
Siinä säässä ja seikkailupettymysten kiusaamina Valleviken näytti tylsemmältä kuin valokuvissa. Satamakirjan ilmakuvaan oli saatu mukaan paljon ympäröivän metsän vihreää ja päärakennuskin näytti niissä linnamaisemmalta. Hyvän suojan entisen sementtitehtaan satama-allas silti tarjosi.
Palveluita oli hankala löytää. Henkilökunnan päätehtävänä oli pyörittää suosittua krouvia ja vuokramökkejä. Tarjoilija otti rivakasti vastaan satamamaksun, muttei tiennyt, missä ovat suihku tai wc. Baarimikko tiesi, mutta ei sitä, että oveen tarvitaan koodi. Kekseliäinä kokeilimme naapuriovea ja pääsimme pesutiloihin siivouskomeron kautta. Rakennuksessa oli myös upea rantasauna, jota lämmitettiin perjantai-iltaisin.
Sähköpistokkeen löysimme läheltä poijupaikkaamme. Vettä oli tarjolla vain satama-altaan toisella puolella, missä suurempia veneitä oli kylkikiinnityksessä.
Ravintola oli tyylikkäästi sisustettu. Pöydät olivat leveää, harmaaksi maalattua lautaa. Kattoon oli levitetty vanha purje ja lampaantaljalla pehmustetut tuolit kutsuivat. Ruokalistalla oli noin 200 kruunun hintaan sekä kalaa että lihaa.
Aamun auringonpaisteessa myös ravintolan terassi näytti houkuttelevalta. Siellä voi nauttia aamiaista hotellivieraiden kanssa, jos varaa annoksensa edellisenä iltana.
Satamassa on aiemmin rakennettu purjeveneitä ja sieltä voi edelleen saada huoltopalveluita. Sieltä voi myös vuokrata kanootteja.
Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 3/2012
