Väänteenjoen sulku

KIPPARI 7/2012:

Lohjanjärveltä pääsee Väänteenjoen sulun kautta pohjoiseen Hiidenvedelle. Matkaa kertyy esimerkiksi Aurlahden satamasta pyöreästi 12 meripeninkulmaa, mikäli päätepisteeksi lasketaan Hiidenniemen silta, josta Uudenmaan toiseksi suurin järvi avautuu.

Kartta on ensikertalaiselle välttämätön – merikarttaa vastaavaa ei Hiidenvedestä ole, mutta maastotietokantoihin perustuvat sekä plotterien kartat auttavat.

Alkumatkalla ajetaan Ristiselän kautta Hiidensalmen sillan alitse. Pappilanselällä oleva Hakosaari sivuutetaan pohjoispuolelta, minkä jälkeen tullaan jokimaiselle osuudelle. Siitä lähtien on noudatettava kyltin mukaisesti 7 km/h:n nopeusrajoitusta seuraavat 12 kilometriä, käytännössä Väänteenjoen loppuun asti, kunnes Sirkkoonselkä aukenee.

Matalaa on, kaikuluotain todistaa aika ajoin alle metrin lukemia. Yhtään perävetolaitteellista venettä ei jokireitillä näy. Ehkäpä sitten alkukesästä, kun vettä on enemmän.

Ohitamme Hiidensalmen vaarallisen kiven lännen puolelta. Seuraava kriittinen reittivalinta on Kittiskosken Lammasaarten kohdalla, jotka puolestaan ohitetaan idän puolelta.

Kutsilanselällä on ”risteys”, kyltti houkuttelee länteen Kisakallion Urheiluopiston rantakahvilaan. Kannattaa poiketa, matkaa on vain 900 metriä. Laituriin mahtuu kymmenkunta venettä.

Sulku auki omin voimin

Väänteenjoen sulku palvelee veneilijöitä nyt neljättä kautta. Sulku on ollut tapana avata käyttöön vapun tienoilla, ja läpikulku on mahdollista veneilykauden loppuun.

Ennen kuin sulku valmistui, veneet piti vinssata kelkalla ohi viereisen padon. Nyt tarvitsee vain pyöritellä venttiilien ja porttien kampia. Ensikertalaisen piti pari kertaa päntätä ohjetaulua, ennen kuin toimintaperiaate kirkastuu.

Testireissullamme sekä sulun sisälle että sen viereisille ”odotuslaitureille” mahtui väljästi kaksi pientä avovenettä. Sulun hyötypituudeksi ilmoitetaan 14,3 metriä ja leveys on vastaavasti 3,5 metriä.

Isojen veneiden omistajien on toki huomioitava reitin mataluus, vaikka paatti sulun läpi mahtuisikin. Korkeiden, esimerkiksi yläohjaamolla varustettujen veneiden matka voi myös tyssätä seuraavaan joen ylittävään siltaan, jonka alituskorkeus on vaatimaton.

Levä vaivaa Hiidenvettä

Hiidenvesi ei sykähdytä ensikertalaista samaan tapaan kuin Lohjanjärvi monine koukeroineen. Yhdeksän meripeninkulman matkalla Hiidenniemen sillalta Vihtiin on varsin vähän sellaisia maisemia, jotka pysäyttäisivät ihastelemaan pitkäksi aikaa.

Vesi muuttuu matkalla aina vain sameammaksi, rusehtavanvihreäksi, ja paha haju voimistuu. Syynä eivät ole tehtaat, vaan vuosikausia laajoja alueita vaivanneet sinileväkukinnot. Merkkeinä niistä näkee vihertävää vanaa kallioiden seinämissä ja rannoilla.

Järven tilaa parantamaan on jo 1990-luvun puolivälissä perustettu Hiidenvesi-hanke, mutta kunnostustoimilla ei juuri ole ollut positiivista vaikutusta vedenlaatuun ja leväkukintoihin. Kunnostus kuitenkin jatkuu – vuosien 2012-2015 hankkeeseen on varattu yli 1,2 miljoonan euron budjetti.

Hiidenveden vedenkorkeutta säännöstellään sulun viereisellä Väänteenjoen padolla. Aivan kuten Lohjanjärvellä, myös Hiidenvedellä vesi tavallisesti laskee huomattavasti loppukautta kohden.

Paha on tätäkään järveä syväyksiltään isoille veneille suositella. Elokuun toiseksi viimeisellä viikolla vesi oli jo Vihtiä lähestyttäessä niin matalalla, että nostimme moottorin hyvissä ajoin matalanveden ajoasentoon. Kaikuluotain näytti tutuiksi tulleita nolla-alkuisia lukemia.

Rantautumispaikoissakaan ei liikaa vettä ollut. Pikkuveneellä pääsi kyllä varsin vaivattomasti Kiihkelyksenselän itäpuolella olevaan Puumannin rantaan sekä Mustionselän eteläisen lahden Rysätarhaan. Luontopolku johdattaa molemmissa paikoissa kallioille maisemia ihailemaan.