Ulkoluoto

VENE 6/12:

Hyvin avoin, mutta pohjoistuulella suojaisa. Viereisen väylän aallot eivät haittaa. Kallion laella, kivilohkareiden suojassa on kivikautinen asuinpaikka.

Käytän retkikohteiden valintaan Atlasartin maastokarttasarjaa. Sen mukaan Ulkoluodon korkeimmalla kohdalla on luolia. Ennen matkaa olen selvittänyt, että ne ovat muinaisia asumuksia, vaikka luolamaalaukset ovatkin todennäköisesti jonkun vitsinikkarin kädenjälkeä.

Kiinnitymme kallion kupeeseen (60°03,2′ P, 22°50,9′ I) lähelle olettamaamme luolien sijaintia. Vaikka väylä on lähellä, eivät veneiden aallot haittaa.

Lähdemme kapuamaan mäkeä palaen halusta nähdä varhaissuomalaisten asuinsijoja. Ongelma on, että emme tarkkaan tiedä niiden sijaintia. Ei merkkiäkään luolista.

Aamulla tutkin uudelleen maastokarttaa ja varmistan sijaintimme gps:llä. Ei ihme, ettei luolia löytynyt: olimme väärällä kalliolla. Muistankin nyt, että lähestyessäni Ulkoluotoa olin kauempaa nähnyt korkeamman huipun, mutta lähelle tullessa se ei enää erottunut.

Kuljen käsikompassin avulla suoraa viivaa kunnes tulee kallionkieleke, josta on irronnut valtavia lohkareita. Niiden suojista löytyvät luolat, tai oikeammin kivenkolot. Niissä on kelvannut kivikaudella majailla, mutta on mahtanut olla talvella vilu!

Pienen kiertelyn jälkeen löytyy luola, jossa on piirroksia ja ulkopuolella kyltti, jossa muistutetaan avotulen teon olevan kielletty. Kiipeän vielä kallion laelle, josta näkee alla makaavien valtavien irtolohkareiden muodostelman.

Palatessamme löydämme helpomman reitin. Luolille pääsee meitä näppärämmin kulkemalla ensin rantaa pitkin itään kaislikon reunaan asti ja siitä kivikkoa pitkin, oikealle kaartaen mäen laelle.