Arkistosta:

Gotlannin kiehtova itäranta

Viimeinkin saimme savukalaa! Mahtavan kokoisia ja makuisia kampeloita. Nordinin perhe savustaa rannassa itse pyytämäänsä kalaa sekä muita meren herkkuja, kuten katkarapuja. Puodissa kaksi neitiä palvelee vauhdikkaasti, ja kalavajojen edustojen pöydät täyttyvät hyväntuulisista herkuttelijoista. Valtaosa saapuu paikalle autolla tai pyörällä. Osa ostaa tuoretta kalaa, leipää ja vihanneksia kotiin vietäväksi.

– Aivan ihana paikka, huokasi eräs vaari meille pihamaalla. Hänellä on mökki lähellä ja hän on pitkäaikaisia kanta-asiakkaita.

Maaturisteihin nähden veneilijöillä on se etu, että me voimme yöpyä täällä. Satamaa on käytetty 1800-luvulta lähtien ja vanhat rakennukset ovat tallella. Yhteen on koottu kalastustarvikkeiden museo.

Tukeva betonilaituri rakennettiin 1950-luvulla. Rahat kerättiin monen vuoden kuluessa järjestämällä erilaisia juhlia. Valtionapua ei herunut, koska kruunut keskitettiin naapurisatamaan Herrvikiin. 1990-luvulla satamasta toimi vielä viisi ammattikalastajaa, mutta nyt jäljellä on enää sataman isäntä, Sten Nordin.

Pitkän laiturin päässä on vettä neljä metriä ja lähemmäksikin rantaa voi huoleti tulla. Sähköä järjestyy laiturilta ja vettä voi pumpata pihan kaivosta omaan kanisteriin. Puucee palvelee puodin takana, muita palveluita ei ole.

Uimaan pääsee aallonmurtajan takaa pieneltä hiekkarannalta. Jos halajaa enemmän valkoista santaa varpaidensa alle ja silmiensä iloksi, niin lähellä on upea Sandvikin ranta, jonne jäät toivat mahtavat hiekkamäärät 12 000 vuotta sitten.

Pelkästään Sysnen vuoksi kannattaa purjehtia Itä-Gotlantiin. Täällä kokee jotain erityistä.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 1-2/2012