Arkistosta:

Itämeren paratiisisaari

Gotlannin länsirannikolla, kolmisenkymmentä meripeninkulmaa Visbystä etelään, lepää henkeäsalpaavan kaunis Stora Karlsön saari.

Se on täynnä pingviinimäisiä etelänkiisloja, kirkuvia selkälokkeja ja huimaavan korkeita kalkkikivikallioita, jotka putoavat jyrkkänä seinämänä sinisen meren syleilyyn. Tähän paratiisiin saattaa päästä myös omalla veneellä, mutta takuuvarmasti ainakin yhteysaluksella Klintehamnin suojaisasta vierassatamasta.

Läpimitaltaan vain parin kilometrin levyinen Stora Karlsö nousee horisontista kuin mikä tahansa jylhä kalliosaari jossain Kreikan rannikolla.

Stora Karlsö on Ruotsin vanhin luonnonsuojelualue ja äärimmäisen herkän luonnon takia kävijämääriä pyritään rajoittamaan jatkuvasti. Koska saarella saa yöpyä korkeintaan 50 henkeä kerrallaan, on omalla veneellä tulijoiden otettava yhteyttä saaren isäntään ja kysyttävä lupaa rantautumiseen.

Pohjoispuolella sijaitseva Norderhamnin satama on saaren ainoa ja sen pikkuruisen laiturin itäsivu on varattu Klintehamnista liikennöivälle m/s Stora Karlsölle. Länsisivulle mahtuu kerrallaan puolisen tusinaa venettä. Epäonneksemme tilaa ei tällä kerralla ollut, joten jatkoimme matkaa vielä 9 mpk koilliseen Klintehamniin.

Stora Karlsöstä laituripaikan saaneet saavat nauttia kristallinkirkkaasta satamalaguunin vedestä, etelätuulilla suojaisesta satamasta ja ympäröivistä jylhistä maisemista. Palvelut löytyvät viereisestä ravintolasta.

Stora Karlsössä on ymmärrettävistä syistä vapaata liikkumista rajoitettu. Saaressa yöpyvillä on laajemmat kulkuoikeudet kuin päiväkävijöillä.

Paras tapa tutustua Stora Karlsöhön on ottaa osaa ilmaisille opaskierroksille, jotka alkavat useita kertoja päivässä satamasta. Yhteysaluksen aikataulut ja opaskierrokset on suunniteltu niin, että ennen opastusta on aikaa syödä ravintolassa konstailematon ja edullinen kotiruokalounas ja nauttia samalla merellisistä näkymistä satamalahdelle.

Englanniksi ja ruotsiksi järjestettävät noin 2,5 tuntia kestävät opastuskierrokset alkavat kokoontumisella museon edessä ja saaren luonnon ja historian lyhyellä esittelyllä. Itse opastuskierros tehdään suhteellisen rivakkaa vauhtia, eikä se sovellu liikuntaesteisille.

Etelänkiisloja ja ruokkeja

Kun seuraavana päivänä saavuimme Klintehamnista, oli heinäkuun päivä vielä edellistäkin paahteisempi. Stora Karlsön kierroksen aluksi tutkailimme korkealle kalliopaadelle kiinnitettyä rintakuvaa. Siinä patsastelee ”Karlsökungen” Willi Wöhler. Hän oli saksalaisherrasmies, joka pelasti koko saaren 1800-luvun lopulla perustamalla Stora Karlsön metsästys- ja eläinsuojeluyhdistyksen. Riistometsästyksen takia saaren rikas eläinkunta oli nimittäin vaarassa tuhoutua.

Näimme rantakivikossa uskomattoman kauniita fossiileita, kiviin koteloituneita simpukoita ja matoja. Ne kertovat saaren arkeologisesta historiasta, joka alkoi jo yli 400 miljoona vuotta sitten.

Matka jatkui yhä ylemmäs kalkkikivikallioille, joiden lakea peittävät laiduntavien lampaiden puhtaaksi kalvamat kivikkoiset niityt. Ne muistuttavat pinnanmuodostukseltaan Öölannin autioita alvareita.

Saaren korkeimmalla kohdalla, jyrkän putouksen reunalla, on Stora Karlsön majakka, jonka valo sytytettiin ensi kertaa vuonna 1887. Majakka on listattu Ruotsin viidentoista arvokkaimman majakan joukkoon ja siellä voi myös yöpyä ja nauttia ainutlaatuisen merellisestä maisemasta. Vaihtoehtoisen yöpymispaikan tarjoaa
pohjoissataman vaatimattomampi retkeilymaja.

Stora Karlsön kierroksen kohokohta oli seurata saaren etelärannalla etelänkiisla- ja ruokkiyhdyskunnan vilkasta elämää. Kummankin linnun kannaksi saarella on arvioitu peräti 15 000 yksilöä. Etelänkiisla on noussut Stora Karlsön symboliksi, sillä suurin osa koko Itämeren kannasta pesii saaren korkeilla kalkkikivijyrkänteillä, eräänlaisilla kalliohyllyillä, joissa nämä pingviiniä muistuttavat linnut räpistelevät tuhatpäisinä parvina. Etelänkiisla munii vain yhden munan ja heinäkuun alussa tuskin lentokykyiset poikaset hyppäävät kalliohyllyltään veteen, jossa koiras odottaa niitä naaraan seuratessa ylhäältä jälkeläisensä hurjaa ensilentoa kuohuihin.

Kun katselemme etelänkiislojen kisailua vasten huikean sinistä meren horisonttia ja saaren eteläkärjen vihreitä koskemattomia lehtoja, tuntuu kuin yhtäkkiä olisi keskellä Avara luonto -ohjelman kaukaisia rantoja.

Etelänkiislojen ja ruokkien ohella saaren rikkaaseen linnustoon kuuluvat harmaa- ja selkälokit. Lehdoissa laulavat monet harvinaiset pikkulinnut ja taivaan sinessä silmä tapaa usein maa- tai merikotkan. Koko saari on lintubongarin unelma, sillä kaikkiaan täällä on tavattu 250 eri lintulajia.

Botanisteilla on vähintään yhtä hyvät oltavat, kasvaahan Stora Karlsölla yli 600 erilaista kasvilajia. Niistä uhanalaisimpia ovat erilaiset orkideat, jotka kevätkesällä muodostavat punavalkoisina lainehtiviä meriä. Öölannin rannoilta useasti tapaamamme neidonkieli viihtyy myös täällä. Carl von Linné kävi Gotlannin retkellään myös Stora Karlsössä ja hänen mukaansa yksinäistä merelle vielä nykyäänkin näkyvää jättimäistä saarnipuuta kutsutaan Linnén saarneksi.

Geologiasta kiinnostuneet voivat kummastella monia rauta- ja pronssikautisia luolia, jotka kertovat esi-isiemme karskinpuoleisista elintavoista, sillä monesta luolasta on löydetty kannibalismin merkkejä.

Ennen kuin yhteysalus lähtee takaisin Klintehamniin, jää mukavasti aika tutustua pohjoissatamassa sijaitsevaan Stora Karlsön museoon. Se kertoo yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti saaren linnuista ja kasveista. Matka takaisin Klintehamniin taittuu puolessa tunnissa.

Risto Nordell
VENE 10/2009