Skanör

Arkistosta:

Kalmarista Ærøn kautta Kööpenhaminaan 3: Bornholmista Skåneen

Aamulla tuuli on lähes kadonnut. Sää on täysin erilainen kuin eilen. Vasta iltapäivällä saamme purjeet vetämään.

Livumme pitkin Skånen rantaviivaa, joka vain jatkuu ja jatkuu matalana. Siellä täällä kiikari näyttää kyliä ja satamia. Rantatietä pitkin ajavat autot ovat kuin leluja. Violetti juna keltaista viljapeltoa vasten näyttää todella omalaatuiselta.

Soittelemme syntymäpäiväonnittelut ystävälle, luemme plotterin ma­nuaa­lia, kirjoitamme, otamme vuorotellen päiväunet meripunkassa. Ruokaakin on helppo laittaa ja se on taas tarpeen, sillä tänäänkin on pitkä päivä merellä.

Kohti Falsteria ja Skanöriä

Viimeiseksi satamaksi Ruotsin puolella olemme valinneet Skanörin, joka sijaitsee vähän Falsterbokanalin länsipuolella, Skånen lounaisimmassa lonkerossa. Sieltä on hyvä lähteä yli Sjællandiin.

Falsterbon niemeä ympäröi laaja matala, joka on syytä kiertää kaukaa, laivaväylää viistäen. Oikomaan ei kannata lähteä, sillä vedenalaisten hiekkamuodostelmien paikat muuttuvat virtojen voimasta ja monin kohdin voi olla paljon merikarttaan merkittyä matalampaa.
Itse satamaan vie selkeästi merkitty väylä. Toukokuussa 2017 sen sijainti ja viitoitus uusittiin.

Taskuparkkiin mastokraanan alle

Tulemme sisään suurten aallonmurtajien suojaamaan Skanörin vierassatamaan. Kylläpä on täyttä! Kaikki laituripaikat on varattu, ja aallonmurtajassakin veneitä on useampi rinnan.

Ajamme sisemmäs satamaan. Saamme satamakapteenilta luvan parkkeerata mastokraanan juureen. Keulan eteen jää 10 senttiä ennen jollapurjehtijoiden laituria ja taakse saman verran ennen toisen purjeveneen keulaa. Saamme perälipun takaisin paikoilleen, kun veneen omistaja saapuu ja vetää purttaan muutaman metrin taaksepäin.

Pidämme satamasta heti. Henkilökuntaa on samaan aikaan vuorossa paljon. Kaikki on kätevän lähellä ja siistiä. Paikan vuosisataisesta sillinkalastushistoriasta kertoo muutama ammattikalastajan alus sekä kaksi kunnon kalakauppaa, jotka ovat myös ravintoloita. Muitakin ruokapaikkoja sekä tietenkin jäätelökioskeja löytyy.

Väkeä on liikkeellä paljon. Purjehtijoita, karavaanareita sataman viereiseltä parkkikselta sekä paikallisia, joista osa grillaa iltapalaa satama-altaan laidalla punamultaisten vajojensa edessä. Taitavat olla aiempien sukupolvien verkkovajoja.

Hiekkaranta sataman vieressä on upea. Pienempiä ja isompia uimareita kahlaa matalassa vedessä. Lisää väriä tuovat surffareiden varjot. Uimarannan viereinen baarirakennus on moderni, ja jostain kumman syystä sen edessä seisoo vaaleanpunainen elefantti.

Jäämme toiseksikin päiväksi

Tuuli nousee yöllä ja puhaltaa voimalla vielä aamullakin. Se tuivertaa lännestä ja olisi siis meille vastainen. Aallotkin ovat suuria. Useamman pitkän matkapäivän jälkeen ei huvita lähteä tuohon keliin.

Lähdemme sen sijaan kävelemään viiden kilometrin päässä satamasta seisovalle, vuonna 1795 rakennetulle majakalle. Hyvä kävely- ja pyörätie vie ensin lintujen rakastaman matalikon ja sitten värikkään uimakoppirivin ohi. Niitä on peräti 50. Aiemmin vaatteiden vaihtoon tarkoitetut pikkumökit ovat nykyisin vapaa-ajan tukikohtia hiekkadyyneillä, lähellä upeaa uimarantaa. Reitti vie myös golfkentän halki.

Kävelemme toista tietä takaisin asutuksen seassa. On hurjan kuuma. Huilaamme hetken kahvilassa. Vähän ennen satamaa käymme vielä isossa ruokakaupassa. Aurinko paahtaa, joten enempää ei jaksa.

Jos satama oli eilen täynnä, tänään se on tupaten täynnä. Moni muukin jäi odottamaan mukavampaa purjehdussäätä. Illan mittaan saapuu lisää veneitä.

Sekä meidän että takanamme olevan veneen kyljessä on kiinni kolme venettä, mikä on täysin tavallista eteläisessä Ruotsissa.

Kun kaikki paikat on satamassa hyödynnetty, veneet kiinnittyvät takatolppiin laiturin suuntaisesti, jolloin ”pilttuissa” olevat veneet jäävät mottiin. Onneksi satamaetiketin mukaan lähtöajoista sovitaan.

Illan viihdykkeen täydelle satamalle tarjoaa suuri ruotsalainen purjevene, joka ei huomaa, että väylä ja viitoitus satamaan on muuttunut. Vene jää hiekkaan kiinni vain vähän ennen satamaa. Väkeä kerääntyy entistä enemmän aallonmurtajalle katsomaan, kun satamasta lähtee muutama rib apuun. Vene saadaan irti, mutta sen kippari ei enää haluakaan satamaan, vaan kääntää merelle päin tuloreittiään. Pelkäämme veneen juuttuvan uudelleen, koska väylä ei enää kulje siellä, mutta se pääsee onneksi turvallisemmille vesille.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 11/2018