Arkistosta:

Viron viehättävät saaret

Kihnuakin eristyneempi saari on Ruhnu keskellä Riianlahtea. Se kuuluu Virolle, vaikka on lähempänä Latvian mannerta. Ruhnun vuonna 2005 valmistuneen sataman nimi Ringsu tulee saaren eteläkärjen Ringsuddenista. Ruhnulla on kukoistanut vuosisatojen ajan vahva ruotsalaiskulttuuri.

Ringsuun on helppo navigoida. Punavalkoiselta turvavesipoijulta johtaa valaistu linja kapealle satama-altaan suulle. Kovassa merenkäynnissä ja itätuulella aukosta saa sompailla kieli keskellä suuta.

EU-rahoilla rakennettu satama on erittäin suojainen ja leveille aisapaikoille mahtuu melkein jahti kuin jahti. Palvelutaso on hyvä. Vessat olivat siistit ja tilaussaunan olisi saanut lämmitetyksi parillakymmenellä eurolla.

Satamakonttorissa häärivä Priit Kapsta on yksi 60 asukkaan saaren puuhamiehistä. Priit on Saarenmaan poikia ja tuli aikoinaan korjaamaan Ruhnun vanhan kirkon kattoa. Mies ihastui saareen ja sen asukkaisiin, eikä palannut enää Saarenmaalle.

”Meillä käy kuutisensataa venettä vuodessa. Suurin osa vieraista on latvialaisia, sillä heillä ole yhtään omaa saarta koko Riianlahdella. Saksalaiset eläkeläiset tulevat jo huhtikuun lopussa, suomalaiset heinäkuussa”, tietää Priit Kapsta.

Satamasta kannattaa vuokrata polkupyörä, jolla saaren nähtävyydet (uusi ja vanha kirkko, kotiseutumuseo, majakka ja pari kauppaa) kiertää kätevästi. Saarella on myös lentokenttä helpottamassa kelirikkoaikojen elämää.

Ruhnun keskustaan on Ringsusta kolmisen kilometriä. Kylällä on pari kotimajoitusta ja ruokaa tarjoavaa yritystä. Tunnetuin on Liise Talu, Luise-Maria Jõersin omistama majatalo. Sama yrittäjä pitää myös sataman kapakkaa. Iltaseitsemältä ovensa avaava liike on maanantaisin suljettu.

Parasta Ruhnussa on sen vaihteleva luonto, vihreät kangasmetsät ja houkuttelevat hiekkarannat. Vajaan 12 km&³2; kokoinen saari nousi Itämeren sylistä liki 12 000 vuotta sitten.

700 vuotta sitten Saarenmaan hylkeenpyytäjät alkoivat käyttää Ruhnua tilapäisenä leiritukikohtanaan. Vuonna 1341 Kuurinmaan piispa mainitsee saaren kirjeessään. Piispallinen mahtikäsky antoi ruotsalaisille luvan muuttaa Ruhnulle ja elää siellä omien lakiensa mukaan.

Myöhemmät ajat koettelivat ruhnulaisten sitkeyttä ja elämänuskoa, sillä 1600-luvulla merirosvot hyökkäilivät yhtenään ja seuraavalla vuosisadalla musta surma tappoi saaren väestön lähes kokonaan.

”Ruhnulaiset ovat kuitenkin aina selvinneet ja jaksaneet uskoa elämään mystisellä, meille niin rakkaalla saarellamme”, sanoo Priit Kapsta katsellen ilta-auringossa kylpevää satamaansa.

Risto Nordell
VENE 3/2011