Lökholmen

Arkistosta:

Purjehdusperinteiden Sandhamniin

Kun vuosia sitten ensimmäisen kerran rantauduin Sandhamnin satamaan, en tuntenut oloani mitenkään kotoisaksi. Koin apupurjeilla varustetun pienen moottoriveneeni perin vaatimattomaksi ruuheksi Itämeren komeimpien jahtien seassa, joiden mastot hipoivat mielestäni pilviä.

Vaivautuneisuuteni lisääntyi, kun ryhdyin laskemaan ankkuria vailla poijuja olevan laiturin edessä. Hurja viittilöinti ja satamakapteenin möreä basso saivat minut vihdoin ymmärtämään, että ankkurointi on kielletty, sillä satamassa oli fasta linor, kiinteät köydet, jotka poimittiin venehaalla merestä. Mistäpä sen olisin tiennyt, kun moisia ei Suomessa missään käytetä.

Niskani punoituksen laskettua rohkenin lopulta katsella ympärilleni, jolloin viereisen saksalaisen Swanin kannelta huikattiin, maistuisiko maihinnousuolut. Juomaa seurasivat kohteliaat kysymykset, mistä olin tulossa ja mihin menossa.

Silloin ymmärsin, että veneilijöiden porukkaan voi kuulua marinassa kuin marinassa riippumatta siitä, millaisella veneellä on liikkeellä ja mikä on oma purjehduskokemus. Tämä välillä tuppaa unohtumaan, kun monet tuntuvat puntaroivan naapuriveneen kipparin substanssia veneen pituuden ja elektroniikan määrällä.

Sandhamnin satamaan saattaa olla vaikea päästä heinäkuussa edes alkuillasta. Paras taktiikka onkin tällätä itsensä illaksi naapurisaaren, Lökholmenin rantaan.

Sandhamnin tapaan sekin on Kungliga Svenska Segelsällskapetin ylläpitämä vierassatama. Tosin myös Lökholmeniin kannattaa suunnistaa jo illansuussa, vaikka vieraspaikkoja onkin liki parisataa.

Luonnonkauniin saaren kiinnittymispaikat löytyvät kapeasta ja suojaisesta laguunista, jonka sisäänajo on ahdas.

Lökholmenista löytyvät niin wc:t kuin suihkutkin ja saarelta pääsee pikkuisella lautalla lähes non-stoppina Sandhamnin puolelle.

Viime kesän reissulla myös Lökholmen oli tokiolaista metroakin täyteen ahdetumpi, mutta selvitimme tilanteen kiinnittymällä satamakapteenin lievästä vastustelusta huolimatta viileän rauhallisesti jätteenkuljetuslaiturin kylkeen.

Eikä aikaakaan, kun kylkeemme kiinnittyi iso suomalainen purjevene. Maassa maan tavalla, on sanonta, joka on hyvä muistaa Tukholman saaristossa. Siellä veneitä kiinnitetään tarpeen vaatiessa pitkiksikin letkoiksi, jotta kaikki halukkaat pääsevät satamaan sisään.

Pahimman aamuruuhkan purkauduttua Lökholmenin laguunista on aika yrittää Sandhamnin laituriin, jossa puolen päivän molemmin puolin alkaa tilaa olla kummasti.

Risto Nordell
VENE 3/2009