Krokholmen

VENE 6/2008:

Vantaan kaupungin ulkoilualue saaren pohjoisosassa. Kiinnityslenkkejä koilliskalliossa ja pohjoislahdella. Pohjoislahti vain matalakulkuisille veneille. Lisäksi keittokatos, huussit, jätehuolto ja telttailu sallittu. Kaivovesi keitettävä. Saunan vuokra 70 e/kesä, puh. (09) 8392 2663. Yhteyslaituri kylänlahdella. Ajo kylänlahdelle etelärantaa myötäillen. Länsirannalla rauhallisia paikkoja melojille.

Vantaan kaupungin verkkosivut kertovat, että Krokholmenin kylänlahdella on kaupungin sauna. Lähden katsomaan ja ajan sisään itäpuolella sijaitsevaan kylänlahteen etelärantaa myötäillen. Sauna löytyy lahden pohjukasta. Sen eteen on rakennettu vankka laituri. Haluaisin mennä katsomaan rantaa, mutta kiinnittymiskielto saa minut kääntymään takaisin. Ajan lahden keskellä hiljaa itään tutustuen maisemaan, kun pohjassa rusahtaa ja Wiku pysähtyy. Vesi on melko kirkasta ja huomaan olevani kivien keskellä. Peräsimen tukirauta on veneen alin kohta ja se seisoo nyt kivellä. Mietin, kannattaako yrittää eteenpäin vai taaksepäin. Jumittava kivi on aivan veneen perässä, joten taaksepäin yrittämällä se voisi joutua veneen alle kiusaamaan. Arvioin edessä olevien kivien olevan tarpeeksi syvällä ja päätän yrittää eteenpäin. Heiluttelen venettä ja työnnän samaan aikaan airolla. Irti. Annan moottorilla aivan pieniä potkuja eteen ja odottelen, milloin kolahtaa uudelleen. Pääsen kuitenkin yli. Lahdelta päästyäni harmittelen, ettei mukana ole kansalaisen karttapaikalta printattua Krokholmenin karttaa, josta näkyisivät kivet merikarttaa paremmin.

Koko saaren pohjoisosa on Vantaan kaupungin ulkoilualuetta. Sen ydin on lavea pohjoislahti, jonka itäsivulla on laituri. Päähän on kiinnittynyt pari venettä. Lasken ankkurin ja ajan niiden väliin, koska kiinnityslenkkejä ei ole kuin laiturin päässä. Kalervo Sarlin on tullut perämoottoriveneellään viettämään iltaa.

– Vantaa hankki tämän joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Alussa täällä oli villin lännen meininki. Saari oli aivan täynnä, eikä telttapaikkaa meinannut löytää. Joka sunnuntai sai hinata mantereelle jotakuta, joka oli kuluttanut polttoaineen humalapäissään. Kerrankin hinasin yhtä aikaa kahta venettä, joista toisen kuljettaja oli Tikkurilassa poliisina.

Vantaan kaupungin alueeseen kuului maatilarakennuksia. Nuoriso oli levotonta, murtautui sisälle ja tuhosi ne. Lopulta rakennukset purettiin ja vain sauna jäi. Nyttemmin väki on muuttunut. Kalervo kuitenkin harmittelee, ettei vanhempaa ja tuttua ikäpolvea enää juuri näy. Veneetkin ovat nykyään isompia ja väki viihtyy niissä, eikä enää juttele kuin ennen.

Lahden pohjukassa on hiekkaranta, joka on peittynyt haisevaan levämassaan. Sen takana on uudehko keittokatos ja sen takana huussi. Tästä kulkee polku etelään, ensin läpi metsän ja sitten villiintyneen puutarhan. Tulen uudelleen kylänlahdelle, nyt saaren puolelta. Seinällä oleva infokyltti kertoo, että saunaan voi lunastaa kesän käyttöoikeuden seitsemälläkympillä. Rakennuksen takana on mehevää multaa ja lapio ilmeisesti matojen kaivuuta varten.

Saunalta kävelen länsirannalle kosteata polkua pitkin läpi villiksi räjähtäneen puutarhan. Rannalla on toinen huussi ja runsaasti veden tuomaa roskaa. Länsiranta on kivikkoista ja metsäistä. Siellä täällä näkyy vanhoja jäänteitä rakennelmista ja teltan pohjista.

Vuosaaren sataman valmistuessa tästä voi tarkkailla ohi lipuvia rahtilaivoja. Sipoon kanoottiklubi suosittelee sivuillaan rantaa melojille. Täällä on rauhallisempaa ja telttapaikkoja runsaasti, mutta rantautuminen kivikkoon vaatii valppautta. Syvempien veneiden rantautuminen onnistuu koillisen niemen kärkeen, jossa on muutama kiinnityslenkki ja jyrkästi syvenevä kallioranta. Sen läheisyyteen on pystytetty pari pysyvän näköistä telttaa. Siirryn tästä Vantaan omistamasta saaresta puoli mailia koilliseen Helsingin kaupungin saareen.