Arkistosta:
Gotlannin kiehtova itäranta
Kahden aallonmurtajaparin suojaama Herrvik on saaren suurin kalasatama. Paikalla olikin useita kalastusaluksia, mutta pääosaa näyttelivät silti huviveneet.
Suuntasimme sataman perukan poijupaikoille, vaikka vesi väheni. Kaiku näytti jälleen nollaa, mutta vene kellui ja henkilökunnan mukaan vettä oli kaksi metriä. Suuremmat vierasveneet kiinnittyivät kyljittäin aallonmurtajiin. Illan rantautumisnäytöksestä vastasi suuri, latvialainen moottorivene, joka haki paikkaa ulommaisessa altaassa jostain kumman syystä lähemmäs puoli tuntia.
Herrvikissä näimme kerralla eniten vierasveneitä Gotlannin itärannikolla: latvialaisen lisäksi tanskalainen moottorivene, me ja kahdeksan ruotsalaisvenettä. Ei siis ruuhkaksi asti, vaikka oli heinäkuun sesonki.
Tässäkin satamassa kalapuoti oli suljettu. Suuri rantaravintola ei meitä houkutellut sinä iltana, vaikka muita menijöitä riitti. Yksi suosion salaisuuksista lienee upea terassi, jolta näkee yli sataman ja kauas auringossa kimaltelevalle merelle. Ruokalistalla oli muun muassa savustettua kampelaa ja häränfilettä.
Langaton nettiyhteys toimii rannan ravintolassa.
Hyödynsimme harvinaista tilaisuutta lorottaa laadukasta vettä suoraan laiturilta veneen tankkiin. Sähköjen kytkeminenkin sujui helposti. Suihkussa käydessä yllätti sama, hyvin erikoinen laattavalinta, joka oli myös Vändburgin vierassataman pesutiloissa: pinkahtavaan beesiin, ruskeanpunaiseen, harmaaseen sekä vaaleansiniseen laattaan oli vielä yhdistetty kirkkaan vaaleanvihreäksi maalattu seinä.
Lauantai-iltaa elettiin ja kello tuli 18. Pyhäkellot soivat kauniisti satama-alueella sijaitsevasta kellotornista.
Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 1-2/2012
