Hamnskär

VENE 6/2011:

Suojainen, mutta matala luonnonsatama on avoin pohjoiseen. 2,5 metrin väylä kulkee saaren takaa, joten se on yhtä aikaa sekä väylän läheisyydessä että sieltä näkymättömissä.

”Olemme neljän miehen joukolla matkalla Saaristomereltä itään. Kun tulemme Hangon länsipuolisten pikkusaarten luokse, aurinko on jo alhaalla. On aika etsiä yöpymispaikka. Kun tuuli on vaimea, saamme oivan tilaisuuden tutustua pieniin saariin.

Hamnskär vaikuttaa nimensä perusteella lupaavalta ja sen pohjoinen lahti on aivan väylän tuntumassa. Lahdella on rantaan kiinnittyneenä puufiskari. Katsomme pohjaa, matalalta näyttää. Saari on varmaan sata vuotta sitten ollut hyvä satama, mutta maa on noussut. Kun kellumme lähellä rantaa, tulee fiskarista rannalle mies kertomaan, mihin kannattaa kiinnittyä.

Saatuamme veneen paikalleen jatkamme juttua. Mies kertoo ostaneensa veneensä muutama vuosi sitten ja rakentaneensa sen omin käsin sisältä kokonaan uudelleen.

Oma vene ja vapaus – siinä motiivi. Kesällä saareen luonnon keskelle, tuuli puhaltaa kallion takaa aavalta ulapalta.

Oma vene ja meri – vähän samanlainen yhdistelmä kuin harrikka ja maantie.

Aurinko laskee ja porukkamme vetäytyy nauttimaan pihveistä ja hyvästä viinistä. Keskustelu fiskarimiehen kanssa on virittänyt antoisan jutustelun miehisistä harrastuksista.

Tulee pimeä, alkaa sataa ja kallio muuttuu liukkaaksi. Ennen nukkumaanmenoa pitää vielä käydä pissillä. Ystäväni kehottavat minua turvautumaan reelinkiin, mutta olen päättänyt olla lisäämättä meren nitraattikuormitusta ja suuntaan kohti keulatikkaita. Pieni ponnistus viimeiseltä askelmalta ja olen maissa, mutta en tukevasti. Liu’un kuin hidastetussa elokuvassa ja pian olen vyötäröä myöten vedessä.

Pinnistelen rantaan ja palatessa olen varovaisempi. Silti jalkani alkavat taas hitaasti liukua juuri, kun saan kiinni portaista. Tällä kertaa kastun kaulaa myöten. Onneksi on kesä ja lämmin.

Aamulla sateen taukoaminen tuo mahdollisuuden tutkia saarta. Kallioiden lomassa kasvaa monipuolinen pienoismaailma. Alempana on lehtipuita, avomeren puolella matalaa kasvustoa ja painanteissa märkää sammalta. Pohjoisessa kävelyreitin tukkii matala pensaikko. Näkymät ympäröivälle merelle ovat mukavat, koska kasvillisuus on niukkaa.”