Granhamn

VENE 5/94:

Granhamnsholmenin suojaama lahti Bråttöbyn edustalla Ledfjärdin itärannalla on pronssikaudelta asti ollut satama, jossa on odoteltu sopivaa tuulta matkan jatkamiseen.

Siellä oli krouvi, krouvareista tunnetuin oli amiraali Bergenstierna.

Grahamnin kallioista löytyy hakattuja nimikirjoituksia ainakin vuodelta 1654. Keisari Aleksanteri III:n vieraillessa täällä hän osallistui innolla vanhojen nimikirjoitusten etsintään ja kuuluu kaapineen kallioita puhtaaksi sammaleista niin kuin muukin seurue.

Granhamn oli hieno paikka seurata Flisön meritaistelua.

Flisö oli aikanaan tunnettu satama. 1597 Kaarle-herttuan laivasto piti siellä tuulta kolme viikkoa yhtäjaksoisesti ja kuningas Kustaa II Adolf ankkuroi siellä palatessaan sodasta Venäjää vastaan ja uudelleen 1622 palatessaan Puolasta.

Flisössä lienee ollut kirkko ainakin vielä 1665 ja siellä oli peräti kaksi uhrisalkoa spitaalisille.

Tunnetuin Flisö on kuitenkin vuoden 1720 meritaistelusta. Ison vihan keskellä 27.7.1720 puhkesi Ledfjärdillä Flisön meritaistelu.

Venäläisten laivasto oli Flisössä ja ruotsalainen kommodori Eric Siöblad komensi linjalaivaa, neljää fregattia, kolmea kaleeria ja amiraali Wachtmeister käski hänen perääntyä. Perääntymisen varmistamiseksi lähetettiin vastaan Siöbladin veljen komentama linjalaivan ja kahden fregatin osasto. Veljekset kohtasivat Rödhamnin kohdalla ja kääntyivät takaisin kohti Ledfjärdiä.

Kun venäläiset havaitsivat ruotsalaisten saaneen vahvistuksia, he kääntyivät. Silloin Siöblad päätti hyökätä neljällä laivalla, muut saisivat jäädä Ledfjärdenille. Reippaassa myötätuulessa venäläiset saatiin kiinni Bröndön ja Flisön välissä, heillä oli ruhtinas Galitzinin johdossa 61 kaleeria ja 29 pienempää laivaa.

Yhteislaukaus sai aikaan paniikin venäläisten kaleerisoutajien keskuudessa, mutta ruotsalaisten fregatti Danska Örn ajoi innoissaan karille. Kohta perään olivat karilla myös kolme muuta fregattia Kiskin, Stora Phoenix ja Vainqueur. Nyt oli matalakulkuisten kaleerien vuoro ja ruotsalaisalukset vallattiin. Kiskin upposi ja Vainqueur syttyi tuleen. Linjalaiva Pommern jäi yksin, mutta onnistui mahdottomassa tehtävässä luovia ulos Ledfjärdenille.

Venäläiset palasivat Turkuun. Ruhtinas Galitzin sai loistavan vastaanoton, mutta Siöbladia rangaistiin puolen vuoden palkan menetyksellä antautumisesta taisteluun vastoin käskyä, vaikka hän näin pelastikin Ruotsin rannikon venäläisten senvuotiselta ryöstöretkeltä.

Maarianhaminan museon edessä on ankkureita, jotka ovat peräisin ruotsalaisten fregateista.