Arkistosta:

Pikkusaaria tutkimassa

Gotlandskust-kirja oli talvella synnyttänyt myös haaveen Fjaugenista.

Saaren omaperäinen ilmapiiri muistutti kirjan mukaan Kreikan saaristoa. Sieltä on louhittu kiveä 1920-luvulle asti, ja noilta ajoilta on jäljellä matala kivilaituri.

Olimme tarkistaneet sähköpostilla sataman palveluita eli puuceetä ylläpitävältä Ruten venekerholta, että saarelle todella voi mennä. Vastaus oli, että laiturin luona on ainakin kolme metriä vettä.

Valitettavasti laituri oli täälläkin pohjoispuolella ja pohjoistuuli tuiversi edelleen voimalla. Päätimme jatkaa läheiseen ja paljon turvallisempaan Vallevikenin satamaan. Fjaugeniin palaisimme seuraavana päivänä, koska se osuisi väkisin matkan varrelle.

Aallokko alkoi nousta heti ajettuamme ulos satamasta. Laitoimme köydet ja lepuuttimet valmiiksi Fjaugenia varten. Laskimme purjeet ja lähestyimme varovasti, mutta mokoma pohjoistuuli vain lisäsi kierroksia. Kävimme lopulta kymmenen metrin päässä laiturista, mutta poispääseminen olisi ollut haaste sillä tuulensuunnalla. Emme viitsineet kaivaa verta nenästä.

Fjaugen vaikutti todella kiehtovalta ja purjehdimme lähellä rantaa myös saaren toisella puolella. Ehkä seuraavalla kerralla on suotuisampi sää.

Fjaugenista on mainittu, että siellä olevasta puuceestä avautuu maailman upein näköala.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 3/2012