Dyvig

Arkistosta:

Kalmarista Ærøn kautta Kööpenhaminaan 6:
Kohti ”tanskalaisten Hankoa”

Alsin kaakkoiskärjessä käännymme Dyvigin pitkään ja suojaisaan lahteen. Veneitä on paljon ankkurissa jo kauan ennen lahdenpohjukan kahta vierassatamaa. Pelkäämme, että satamat ovat aivan täynnä. Näin heinäkuussa on erityisen paljon saksalaisveneitä matkalla juuri tätä kaunista ja suojaisaa reittiä pohjoiseen. Satamassa on kuitenkin vielä neljän maissa monta paikkaa vapaana.

Viehättävien maisemien sijaan satamassa on vähän parkkipaikkafiilis. Toinen satama hotellin edessä on selvästi viihtyisämpi; ravintolan terassia reunustavat ruusuköynnökset, purjealus on ankkurissa, lapsille on vesiliukumäki, ja joku on vielä tilannut bändin soittamaan klassikoita laiturille veneensä viereen.

Viimeinen bussi läheiseen Nordborgin kaupunkiin ehtii juuri mennä. Olemme niin hellepäivän uuvuttamia, että emme edes harkitse pyöräilyä Nordborgin linnaa ihailemaan. Lähellä olisi kävelyreittejäkin, mutta valitsemme vetäytymisen veneen varjoon.

Meille ei selviä, mikä paikassa on mahtavaa. Lähiseutu on kaunista, mutta luonnonläheisyydestä ei satamassa ole tietoakaan. Ei ainakaan niiden tuntien aikana, kun viisi kumivenettä kaasuttaa ohi veneemme edes takaisin. Yhteen ovat lasten vanhemmat fiksusti hankkineet sähkömoottorin. Tämä olikin ainoa satamarallikokemuksemme Tanskassa.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 3/2019