Arkistosta:

Gotlanti kannattaa kiertää

Ohitettuamme kaksi majakkaa, kaksi kirkontornia sekä sadan joutsenen parven käännyimme Djupvikin eli Djauvikin satamaan. Selvästi merkitty linja sekä viitat johdattivat pieneen aallonmurtajan suojaamaan kalasatamaan. Paikka oli kaunis!

Heti kun vene oli saatu kiinni poijuun ja laituriin, kunnioitettavaan ikään ehtinyt satamaisäntä Lennart Melin saapui paikalle. Hän toivotti ystävällisesti tervetulleeksi ja lahjoitti erittäin hyödylliseksi osoittautuneen Svenska Kustregistret -lehden. Jossain jutustelun välissä satamamaksukin (50 kruunua) tuli puheeksi.

Melinin mukaan parin laitimmaisen poijun kohdalla vettä on 3-4 metriä, sataman sisäosissa 1,8 m. Satamaa on tarkoitus ruopata, jos vain EU:lta tai jostain muualta saadaan rahaa. Kun arvelimme, että satamaan varmaankin tuulee sisään luoteistuulilla, Melin ei ottanut asiaan oikein kantaa.

- Kyllä toinen aallonmurtaja olisi hyvä. Se pysäyttäisi hiekan ja aallot, hän suostui sanomaan.

Rannalla saimme ensikosketuksen Gotlannin satamille tyypillisiin pärekattoisiin pikkumökkeihin, joita talonpojat käyttivät tilapäisasuntoina kalastuskauden aikana. Djupvikissä kalaverkkojen kuivaustelineet seisoivat edelleen parinkymmenen talon suojissa. Nykyisin rakennukset toimivat kesämökkeinä. Kesäasukkaista nuorimmat ja innokkaimmat pulikoivat edelleen meressä, vaikka alkoi olla aika myöhä. Mutta mikäs siinä: tarjolla oli sekä ihanaa hiekkarantaa että mahdollisuus ”liukastua” veteen aallonmurtajalta.

Vain yksi asia oli pienoinen pettymys: satamakirja lupaili, että satamasta saisi ostaa elintarvikkeita. Valitettavasti kioski myi vain maitoa, margariinia ja lenkkimakkaraa, kun me olisimme halunneet leipää ja juustoa.

Satamakirjan lupaama vessa löytyi rantavajoista, samoin lukittu kaivo. Kioskin myyjän mukaan avaimen voisi lainata lähellä satamaa asuvilta ihmisiltä tai vuorolaivan kipparilta.

Lennart Melin mainosti meille loistavia pizzoja, joita saisi parin kilometrin päässä sijaitsevalta leirintäalueelta. Perille päästyämme jouduimme kuitenkin toteamaan, että pizzapaikka oli ehditty juuri sulkea. Muuten leirintäalueella oli vielä täysi meno päällä, sillä väki oli kokoontunut nauttimaan yhteislaulusta. Lokikirjaan merkkasimme muistiin vastaisen varalle, että leirintäalueella pääsee suihkuun ja siellä voi käyttää pyykki- ja kuivauskonetta.

Iltakävely oli paikallaan. Pikkutie seurasi rantaviivaa, ja ilta viileni hyvin hitaasti. Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihailemaan aurinkoa, joka laski suoraan meren syvyyksiin.

Djupvikistä pääsee laivalla tutustumaan läheiseen Lilla Karlsön luonnonsuojelualueeseen. (www.snf.se/lillakarlso)

Anne Silvennoinen ja Steffi Sjöholm
VENE 6/2002