Ulkosaariston idyllinen uudelleensynnytetty satama.
Lukijamme suosittelevat: Brännskärissä ei virallista ravintolaa. Sen sijaan he valmistavat päivittäin savustettua kalaa.
Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.
Brännskär on saanut reilussa viidessä vuodessa iloa ja eloa. nuorten miesten yritys luo uskoa vanhan kalastajatilan upeaan tulevaisuuteen.
Yöllä puhaltaa täydellä voimalla lännen puolelta. Vene ei kuitenkaan keiku lainkaan, sillä se on kiinni Brännskärin laiturissa tiukasti niin, että keula osoittaa suoraan tuuleen. Elokuun ensimmäinen aamu on kesäisen lämmin. Istumme Brännskärin kahvilan edessä ja nautimme aamiaista: lämpimiä sämpylöitä ja kotitekoista mysliä jogurtin kanssa. Puuroakin olisi tarjolla. Samalla seuraamme perhosten lentoa niittykukkien värisinfonian seassa ja kuuntelemme tuulen suhinaa pihakoivussa. Kukko kiekaisee aamutervehdyksensä kanalan nurkalta.
”Nämä aamiaispöydän munat ovat varmaankin omasta kanalasta?” kysyn seuraamme istuutuvalta Linus Söderlundilta, joka on yksi Brännskärin kolmesta isännästä.
”Valitettavasti eivät. Syömme omien kanojen munat kotiväen kesken, koska niiden tarjoamiseen vieraille tarvittaisiin erillinen lupa viranomaisilta. Lupa pitäisi vielä uusia joka vuosi ja se maksaisi enemmän kuin tuotto munista, mitä kanamme ehtivät munia. Mutta ehkä tulevaisuudessa. Meillä on suunnitelma ottaa joskus kanoja enemmänkin, ja silloin se voi onnistua”, Linus kaavailee iloisesti hymyillen. Reilussa viidessä vuodessa Brännskärissä on jo ennätetty paljon. Eikä suurempi kanala ole suinkaan ainoa tulevaisuuden suunnitelma.
Kolmikon seikkailu Brännskärissä alkoi talvella 2010, kun Linuksen veli Lennart luki lehdestä, että Turunmaan Saaristosäätiö on ostanut Brännskärin vanhan kalastajatilan ja etsii sinne yrittäjää. Ehtona oli, että vähintään yhden henkilön on asuttava saaressa ympäri vuoden, sillä säätiön tavoitteena on tukea saariston säilymistä elinvoimaisena.
Porukka oli nopeasti kasassa: veneenveistoa ja muutenkin puutöitä opiskellut Lennart, eräopas- ja liikunnanohjaajakoulutuksen saanut veli Linus sekä heidän lapsuudenystävänsä, näyttämötaidetta opiskellut Simon.
”Olemme kaikki kotoisin saaristosta, Dragsfjärdistä. Haluamme tarjota hienoja saaristoelämyksiä myös muille”, Linus kuvaa kolmikon pyörittämän Living Archipelago -yrityksen toimintaperiaatetta.
”Ja sellaisia oikeita, eläviä saaristoelämyksiä vuoden ympäri. Tässä kahvilan ympäristössäkin saa olla oikeaa elämää, ei tarvitse olla liian hienoa. Emme edes yritä piilottaa tuota halkopinomme, vaan se saa näkyä. Se on osa meidän elämäämme täällä”, Linus sanoo ja osoittaa pressun peittämää valtavaa puukasaa.
Lennart muutti saareen heti kesällä 2011 ja asuu aiemmin kahvilanakin toimineessa talossa puolisonsa ja poikansa kanssa. Simon muutti kesällä 2016, kun parisataa vuotta vanha, toinen asuinrakennus saatiin remontoitua. Lennart asuu vielä perheineen Nauvossa, mutta on saaressa paljon ympäri vuoden.
”Toivomme, että tänne Brännskäriin ja lähisaariin muuttaa lisää lapsiperheitä. Naapurisaaressa asuttiin vielä, kun Lennart muutti tänne”, Linus sanoo.
Brännskärissä on tehty rakennustöitä ahkerasti. Taloremontin lisäksi on pystytetty pieni majoituspaikka ja toinen sauna. Uuden kahvilarakennuksen vanhat hirret on tuotu Nauvosta.
”Majoitustiloja teemme lisää, kolme pientä mökkiä. Osa puista tulee tästä saaresta. Meillä on saha tuolla metsässä.”.
”Jos saamme rahoitusta, ensi kesänä täällä on myös suihkut ja pesutupa. Veneilijät toivovat niitä kovasti. Meillä vain ei ole niin paljon rahaa kuin esimerkiksi Örössä, että voisimme laittaa kaiken valmiiksi kerralla. Nuorina yrittäjinä meidän on edettävä hitaasti”, Linus toteaa.
Satamasta ei haaveilla suurta, mutta kymmenelle veneelle on suunnitteilla lisälaituri.
Kolmikon koulutus ja osaaminen näkyy Brännskärissä myös monipuolisena ohjelmana. Musiikki-iltoja on paljon. Lapsille vedetään leirikouluja ja kesäleirejä. Aikuisille on tarjolla saaristolaisruokaa ja vaikkapa melontaretkiä saaren ympäri.
”Toivoisin, että ryhmät voisivat viipyä kauemmin. Olisi kivaa ohjata pidempiäkin kanootti- ja veneretkiä täältä käsin”, Lennart miettii.
Sesonkia venytetään järjestämällä työporukoiden virkistäytymispäiviä ja pikkujouluja. Veneilijäkin voi olla varma siitä, että laituriin voi kiinnittyä aina, kun vedet ovat auki.
”Soittakaa vain etukäteen, niin laitamme saunan valmiiksi päälle. Kesäaikaan emme ota varauksia, mutta myöhään syksyllä sopii soitella. Kahvila on auki syyskuussa vielä viikonloppuisin, ja senkin jälkeen saa kahvia ja pullaa, jos istuskelemme tässä tauolla”, Linus lupaa.
Linus on noussut aamulla aikaisin leipomaan lähes sata korvapuustia sekä sämpylöitä. Päivä menee nopeasti sataman asioissa ja siitä tulee tänäänkin pitkä.
”Välillä sitä funtsaa, miksi vallitsi ryhtyä yrittäjäksi täällä. Saaressa, mihin pitää kantaa paljon tavaraa ja logistiikka on vaikea. Mutta on todella hienoa saada olla juuri täällä. Elää vuoden ympäri, nähdä vuodenaikojen rytmi. Talvella työkin on erilaista, rauhallisempia metsä- ja rakennustöitä”, Linus kertoo.
”Viime talvena meri ei jäätynyt. Toivottavasti ensi talvi on kylmempi. Jos on jäätä, mönkijällä pääsee mantereelle viidessä minuutissa”, Linus sanoo auringon lämmössä. Kesäpäivän vilinä on pääsemässä vauhtiin. Yhä useammassa veneessä herätään ja saavutaan aamukahville punamultaisen hirsirakennuksen pihapiiriin. Lapset ryntäävät tietenkin ensimmäisenä katsomaan näkyykö kanoja pihatarhan puolella.
Birsskäristä, 60°04,3′ P, 22°02,5′ I -pisteestä, koukataan noin kolme meripeninkulmaa takaisin Brännskärin kulmille, jossa ennen asui mm. savukalaa myyvä kalastajapariskunta.
Yksin jäänyt Heli Österman myi tilan saariston menneisyyttä ja tulevaisuutta vaalivalle säätiölle, joka etsi uuden touhukkaan isännän, Lennart Söderlundin, vetämään uutta käyntisatamaa.
Saari on kooltaan noin 50 hehtaaria, josta itäpuolella noin 20 hehtaaria on Turunmaan Saaristosäätiön hallinnoimaa aluetta ja loput on yksityisessä omistuksessa.
Yhteysliikenne takaa sen, että saarella voi asua ympäri vuoden. Satama on heti väylän vieressä, joten vahingossa sen ohi ei voi ajaa.
Ajo tähän satamaan on ehkä helpointa, mitä voi veneillessä kokea. Satamassa ovat poijut tarpeeksi kaukana, joten niihin on helppo kiinnittyä ennen toisen veneen peräpeiliin osumista. Joustoa löytyy köysiin tarpeeksi isojen poijujen ansiosta. Veden syvyydeksi ilmoitetaan 3-14 metriä satama-alueella.
Satama sijaitsee viiden metrin väylän varrella, joten väylältä vyöryvien peräaaltojen haitta on inhottava. Laiturit ovat tukevat veneen kiinnitykseen, mutta heijaavat turhankin paljon ohikulkuliikenteen johdosta tempoen kiinnitysköysiä.
Brännskärin satama on hyvä, ellei liikkeellä ole muita veneilijöitä eikä itä-länsituuli mellasta. Nopeusrajoitus on alueella, mutta sen teho on mitätön, kun tauluun on merkitty 15 kilometriä tunnissa. Ohi mennään keula pystyssä tehden suurinta aaltoa, mihin vene pystyy.
Maissa on vanhoja rakennuksia ja palvelut ovat vielä ehkä joillekin niukat, mutta satamaan mahtuu 25 venettä sovinnolla. Tarjolla on myös tilaussauna, saaressa on luontopolku ja pieni kahvila, josta saa vastaleivottua leipää ja käsitöitä.
Sähköt ovat laiturilla veneisiin, joiden elämä on nykyään sähköistä riippuvaista. Kaikkea ei tarvitse olla saariston satamissa, mutta joitain peruspalveluita kuitenkin nykyveneilijät kaipaavat.
Uusi isäntä Lennart Söderlund rakentaa vaikka perinteisen puuveneen tilaustyönä sekä tekee tilauksesta erilaisia käyttöesineitä, liikelahjoja ja huonekaluja.
Uusi wc on hyvällä paikalla käsienpesupisteineen. Pari nuotiopaikkaa ja tilaussauna ovat melko lähellä rantaa.
Palvelu oli kotoisan ystävällistä kahvila/infossa. Pihapiirin opastustauluissa teksti saisi olla myös suomeksi ja jos matkat olisi vielä mainittu saaren eri kohteisiin, olisi opastus lähes täydellinen. Kartta antaisi lisätietoa liikkuma-alueesta tontilla ja luontopolun lähtöpisteen.
Maissa oli mukava liikkua eikä tullut tunnetta, että pitää liikkua puolisalaa pihapiirissäkään. Pientä kilkatusta ja sahan ääniä kuului mäeltä, joten jotain uutta oli tekeillä.
Saaren luonto on tutustumisen arvoinen. Kallioilla kiipeily sekä pikku kurkistelu merelle, mistä se milloinkin näkyy, menee rauhoittavasta ajanvietteestä. Saaren sokkeloista löytyy myös lampaita ja olin kuulevani myös kukon kiekuvan aamulla.
Luontopolku on itäpuolella saarta ja länsipuoli saaresta on lähinnä yksityisomistuksessa. Kannattaa jaloitella luontopolku läpi, jolloin saa paremman kuvan saaresta. Hiljaisuus sekä maisemat rauhoittavia kiireen keskellä jopa hätäisen veneilijän.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ihan kiva paikka ja näyttää yritystä olevan tehty paljon investoiteja. Hyvä sauna, sähkö laiturilla ja poijut tarpeeksi kaukana. Peräaaltoja jonkin verran ja tietyllä tuulilla vähän hankala. Saarella kasvaa hyvin kanttarelleja ja niitä on maha täynä nyt. Suosittelen käykää ihmeessä.
Elokuussa 2012 oli myös vesipiste saatu rantaan. Vessat hoidetaan hyvin ja käsienpesu paikka plussaa. Kaksi nuotiopaikkaa, kahvila, luontopolku ja sauna. Ystävällistä porukkaa. Lauantai iltana oli myös live-musiikkia terassilla tarjolla.
Tervetullut satama etenkin kun Gullkrona meni kiinni. Salmessa on nopeusrajoitus josta useimmat moottoriveneilijät eivät piittaa eivätkä välitä satamassa oleville veneille tuottamastaan haitasta. Valvontaa tarvitaan kun oma järki ei riitä.
Kannattaa käydä katsomassa,paikka hieno ja rauhallinen kesällä 2013.
Saaren wc upeat näköalat,ja siistit ympäristöt.
Sataman ohi menee vilkas väylä,mutta ei mainittavaa haittaa.
Tulemme taas vierailemaan ensi kesänä!
Sympaattinen, pienimuotoinen ja omintakeinen paikka, kannattaa käydä!