Arkistosta:

Hankoniemen ympärillä

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen leirisaari Hankoniemen pohjoispuolella. Satunnaiselle kävijälle tarjolla mukavia kävelymaastoja ja vaiherikasta menneisyyttä. Kiinnittyminen laituriin sovittava saaren isännän Jari Saalastin kanssa.

”Helsingin kaupunki omistaa Bengtsårin saaresta suurimman osan sekä monta ympäröivää pienempää saarta kokonaan. Bengtsår, Äspholmen ja Barnholmen ovat nuorisoasiainkeskuksen kesäleirikäytössä ja muut veneilijöiden vapaasti hyödynnettävissä: muun muassa Ekholmenin kaakkoinen niemi, Bengtsårin pohjoiskärjessä olevat Killbyholmen, Bässholmen ja Bengtsår Prästö sen keskikaistaletta lukuun ottamatta sekä Bengtsårin länsipuolella sijaitseva Orrgrunden.

Yhteysveneen laituri Hankoniemen puolella on kohdassa 59°53,3´ P, 23°06,6´ I ja sen viereisessä kalliossa on kiinnittymislenkkejä. Laiturin itäpuolella on suurehko yksityinen satama.

Bengtsårin päälaituri on saaren lounaiskulmalla (59°53,8´P, 23°06,8´I) Barnholmenin saaren suojassa. Bengtsårissa voi tehdä mielenkiintoisia kävelyretkiä, sillä risteilevien teiden lisäksi täällä on opaskylteillä varustettu luontopolku. Saaressa on tammilehtoja, rannoilla lepikkoa ja korkea näköalakallio pohjoisessa, lähellä Strömsholmeniin johtavaa kannasta.

Saaren isäntä Jari Saalasti antaa luvan kiinnittyä päälaiturin pohjoispuolella olevaan sivulaituriin. Jari kertoo, että saaren keskellä olevassa päärakennuksessa voi käydä syömässä edullisesti, jos ruokaa riittää, mutta ennakkovaraus tarvitaan. Soitamme emännälle ja suuntaamme ruokalaan makkarakeitolle nuorten leiriläisten seuraan.

Ruokailun jälkeen käymme keittiön takana olevalla niityllä rapsuttelemassa tuttavallisia lampaita. Niitty on osa vuosisatojen takaista maisemaa, sillä aikakirjojen mukaan saari on ollut asutettu ainakin 1500-luvulta alkaen. Jäljellä on vielä muutamia peltotilkkuja, jotka ennen toivat niukan leivän asukkaille.

1900-luvun alussa Helsingin kaupunki osti maat. Poluille astelemaan tuotiin pahatapaisia nuoria, jotka oli lähetetty tänne parantamaan käytöstään. Kasvatuslaitos, myöhemmin koulukoti, toimi vuoteen 1940, jolloin venäläiset miehittivät saaren noin vuodeksi. Toisen maailmansodan jälkeen tänne asutettiin muutamia siirtokarjalaisia perheitä. Nuorten leiritoiminta alkoi vuonna 1945, aluksi ajan luonteen mukaisesti alkeellisissa olosuhteissa mutta vähitellen kehittyen.

Bengtsårista ajamme pienen matkan pohjoiseen tutkimaan sen ja Strömsholmenin välistä lahtea, mutta ranta on kivikkoinen ja niin matala, ettei maihin pääse kuivin jaloin.

Palaamme Äspholmenin lounaiskulman laituriin ja lähdemme tutkimaan leirisaarta. Rannassa uiskentelee läpikuultavan hentoja meduusoja. Nousemme jyrkät portaat rantakallion huipulle, astumme auringon kuumaksi paahtamalle kalliolle ja pysähdymme grillauspisteen penkeille – hieno näkymä.

Kallio nousee saaren keskiosaa kohti, ja huippu on lähes puuton. Sieltä huomaamme, että saaren luoteisnurkassa on laituri. Siirrämme veneemme sinne yöksi Bengtsårin isännän poikkeusluvalla.”

Jari O. Tenhunen
VENE 6/2011