Belozersk

Arkistosta:

Matkalla Moskovaan: Unelmaa toteuttamassa

Ääniseltä kaakkoon noin sadan kilometrin päässä on Vytegran joen ja Volgan-Itämeren vesitien jälkeen lähes ympyrän muotoinen Valkeajärvi, jolle saapuessamme epäilemme kaiun rikkoutuneen. Sitten selviää, että järven suurin syvyys on 33 metriä ja keskisyvyyskin 5,5 metriä.

Valkeajärvellä säätila muuttuu ukkosmyrskyn jälkeen ja aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta saapuessamme etelärannan vanhaan Belozerskin kaupunkiin. Kaupungin 11 kirkosta muutama selvisi kommunismin vuosista. Yksi niistä on hienosti entisöitynä vallihaudan ympäröimässä linnassa, jossa kannattaa vierailla.

Belozersk on muutenkin kuin Vytegran vastakohta. Jo kaupungin silhuetti hellii silmää. Meille avataan ystävällisesti sataman ponttonisilta ja osoitetaan paikka vihreän talon edessä. Satama sijaitsee muinaisessa kanavassa, joka oli ensimmäinen tsaarinaikainen yritys yhdistää Volga ja Itämeri. Laituri näyttää melko uudelta ja hyvin hoidetulta, takorauta-aitaa seuraava rannan promenadi houkuttelee iltakävelylle.

Vihreä talo osoittautuu hotelliksi, jonka työmieheltä näyttävä johtaja Andrei ottaa köydet vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. Monen jatkoletkun jälkeen saamme hotellista johdettua vettä Azuraan. Saamme käyttää hotellin banjaa eli saunaa. Ystävälliseen kohteluun ihastuneina päätämme jäädä toiseksikin yöksi, jolloin Andrei kutsuu meidät kalaillalliselle. Tarjolla on herkullista kalakeittoa ja savustettua Valkeajärven kuhaa asiaankuuluvine lukuisine vodkaryyppyineen.

Kun haluamme osallistua kuluihin — vedestä, ruoasta, saunasta ja laituripaikasta ei ole veloitettu mitään — saamme venäläisen vieraanvaraisuuden oppitunnin: jos rahaa ei pyydetä, sinut on kutsuttu. Silloin on paras olla tarjoamatta rahaa, koska sitä voidaan pitää jopa loukkauksena.

Thomas Kittel
VENE 11/2018