Ballen

Arkistosta:

Kalmarista Ærøn kautta Kööpenhaminaan 6:
Kohti ”tanskalaisten Hankoa”

Suoraan keulan edessä piirtyy Samsøn saari ja Ballenin satama, jonne kuulemma on pakko mennä.

Purjehdimme helposti vajaat 30 mpk ja saavumme alkuiltapäivästä sataman edustalle. Uimarannat välkkyvät vihreää vettä molemmin puolin aallonmurtajan suojaamaan satamaan. Väkeä ja veneitä on kaikkialla. Mahdummeko satamaan?

Ensin vastaan tulee muutama rivi valtavia ökymoottoriveneitä. Niiden kyljissä lankuissa lukee ”Varattu”. Ehkä kipparin egolle, koska kukaan ei koskaan kylkiin saavu. Erittäin epämerenkulullista ja epätanskalaista käytöstä.

Syvemmältä löydämme paikan neljännestä rivistä. Mukavat ruotsalaisnaapurit antavat pikaselostuksen satamasta. Sitten kylkeemme tulee lähiseudulta isä ja tytär pienellä moottoriveneellä. Kehuvat saaren Kolby Kåsin satamaa, mutta ovat tänään Ballenissa samasta syystä kuin poikkeuksellisen moni muukin: menossa on musafestariviikko.

Pitkä pyöräretki jää tukahduttavassa kuumuudessa tekemättä, vaikka nähtävää olisi: lintualue, satama saaren pohjoiskärjessä ja paikka, johon viikingit kaivoivat kanavan saaren poikki veneitään varten. Saari muuten tuottaa tuulesta ja auringosta enemmän energiaa kuin tarvitsee ja myy sitä mantereelle.
Paahteessa kävelemme pari kilometriä festarialueelle. Hiekkarantaa riittää sinne asti. Kaikkialla ihmiset etsivät vilvoitusta. Kekseliäät vievät pöydän ja tuolit kiehtovan vihreään veteen ja istuvat siinä vyötäröä myöden eväsretkellä.

Festariesitysten tauolla tutustumme satamassa myymälöihin. Ruokakauppa on hyvä, vaatteita ja lahjaesineitä löytyy, samoin useita ravintoloita. Savustamon ravintolan annos on pieni pettymys.

Tuuli nousee vähän. Kippari vie jollalla ankkurin pohjaan, jotta venerivimme pysyy suorassa eikä työnny toisen venerivin päälle. Tuulen voimistuessa alkaa viistosti edessämme olevasta moottoriveneestä sadella ohjeita: olemme liian lähellä heidän vesiskootteriaan ja meidän pitää viedä ankkuri kauemmas. Asia on itse asiassa päin vastoin: heidän punainen lelunsa on kiinni vain toisesta päästä, joten se liikkuu tuulen mukana kohti meitä. Onneksi viereinen vene kiinnittää toisen pään hissukseen.

Tämä episodi on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tanskalaiset ovat mukavia ja satamissa kaikki sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä. Hämmästyttävä piirre vilkkaissa tanskalaisissa satamissa on hiljaisuus. Täälläkin musafestarien aikaan kello 22 laskeutuu iltarauha, eikä sen jälkeen kuulu käytännössä ainuttakaan ihmisen aiheuttamaa ääntä. Tiiviiseen yhteiseloon tottuneet tanskalaispurjehtijat osaavat tämänkin.

Anne ja Steffi Sjöholm
VENE 3/2019