Österskär

 VENE 7/2015:

”Saavuimme kauniissa auringonpaisteessa Österskäriin, jossa ei ole muita veneitä. Tuuli etelästä noin 5 m/s.”

Tällaisella yksinkertaisella merkinnällä kuittasin yhden rantautumisen ensimmäisenä yhteisenä purjehduskesänä vaimoni kanssa. Olimme liikkeellä elokuun puolivälin jälkeen, koulujen jo alettua. Lomaa oli jäljellä enää viimeinen viikko, ja olimme päättäneet uskaltautua H-30 Netallamme Turun saariston laguunin ulkopuolelle. Muutamaan päivään emme olleet nähneet kuin satunnaisesti muita purjehtijoita, vaikka loppukesä olikin hellinyt meitä helteellä.

Österskär on aivan Ahvenanmaan maakunnan rajalla. Saarella on suojaisa satama yhteysaluslaiturin vierellä, ja vaikka saaressa ei olekaan talviasutusta, sataman pitäjät asuvat saaressa pitkän pätkän vuodesta.

Niinpä sataman isäntä Ingmar seisoskelee rannassa erittäin lupaavalta näyttävän vesitynnyrin ääressä. Ahvenia! Hetkessä iltapäivän menu vaihtuu purkkiruoasta uusiin perunoihin, minuutti sitten fileoituihin, voissa ja yrteissä paistettuihin ahveniin sekä sitlooran laatikosta löytyvään Chardonnay-viiniin.

Österskärin satama antaa pohjoiseen, joten pääsemme nauttimaan laskevan auringon viimeisistä lämmöistä. Seuraavana päivänä etsimme uimapaikkoja saaren eteläpuolelta. Saareen kaivautuvan kaarevan lahden rannoilta löytyy tulikuumia kallioita, kristallinkirkasta vettä ja mielenkiintoisia vedenalaisia kasvistoja. Ihme kyllä, sinilevästä ei näy jälkeäkään. Satamaan palatessamme otan meistä hempeän kuvan kallion laella olevan pöytäryhmän ääressä.

Nämä muistot eivät takuulla häviä, tätä varten venettä jynssätään keväisin ja syksyisin kädet kohmeessa.

VESIHIISI KALLIOLLA

Kymmenen vuotta myöhemmin olemme taas matkalla Österskäriin, nyt paluumatkalla Ahvenanmaalta. On heinäkuun puoliväli ja meri on täysin puuroista sinilevästä.

Nyt meitä on neljä, sillä mukana seilaavat Aarne, 4, ja Maija, 6.

Saavumme lähes täynnä olevaan satamaan, jonka viehätys on yhä jäljellä. Saunomme vanhaan venevajaan rakennetussa saunassa, syömme taas hyvin ja tutustumme naapureihin ja erityisesti näiden leikkisiin koiriin.

Loikimme katajien reunustamien kallioiden halki saaren eteläpuolelle. Ei yhtään sinilevää! Lapsilta ei kestä
pitkään riisua vaatteitaan ja liukastella rannasta uimaan. Minun veteen pääsyni vie hiukan pidempään.

Nappaan kuvan lapsista kyykkimässä rantakivellä. Kaikki ovat hyvällä tuulella, kun tutkimme korkeita kalliota ja kuivattelemme itseämme. Hymy on herkässä.

Kuvaan meidät sataman ruokapöytien äärellä. Nyt mukana ovat myös lapset.

Vaikka olen käynyt Österskärissä vain kahdesti, on siitä muodostunut jonkinlainen saariston ihannekuva. Kalastajakylä on onnistunut säilyttämään alkuperäisen ilmeensä, ja meille Österskär on jo merkki rauhasta ja kesän nautinnoista.

Tapani Mylly