Pähkinäinen (Naantali)

Kippari 2/2022

Kauden ensimmäiset löylyt

Jo vappuna veneilijöille avaavassa Pähkinäisten vierassatamassa on perinteisen tiedon mukaan saariston paras sauna. Mutta onko näin yhä, 2020-luvulla?

Pähkinäisten saunan maineen ymmärtää, kun vierailee puulämmitteisessä saunassa. Rakennus on vuodelta 1939. Takavuosikymmeninä vierassatamien saunat olivat kömmänöitä, joissa akkunat olivat enintään lehmihakaan päin. Pähkinäisissä suuret ikkunat osoittavat merelle. Samoin se, että Pähkinäisissä on aina luotettu varausvuoroihin, on tehnyt siitä aikanaan poikkeuksellisen kokemuksen. Toisin on nyt, kun moderneihin vierassatamiin rakennetaan uusia arkkitehtonisia saunoja. Kilpailua saariston paras sauna -arvonimelle on huikeasti enemmän.

Pähkinäisten ehtoisa emäntä Birgit Parkkinen vaivaa taikinaa jämäkällä otteella. Teossa on kahvilan ehdoton hittituote, valkosuklaa-viinimarjakakku, joka on ollut valikoimissa 11 vuotta, eli siitä asti, kun Parkkinen otti Pähkinäisissä vetovastuun.

Pähkinäisiin tullaan yhä saunan vuoksi. ”Just sen takia. Löylyt ovat mielessä kaikilla, jotka tänne tulevat.”Sen huomaa myös itse saunalla, jossa esillä ovat vieraskirjat viimeisen vuosikymmenen ajalta. Sanapari ”saariston paras” toistuu sivulta toiselle.Puulämmitteisessä saunassa poltetaan halkoja kauden aikana 60 kuutiota, jotka saadaan suurimmaksi osaksi viereisestä Maisaaresta. ”Yhdeltätoista on ensimmäinen vuoro, ja niin kauan kuin on kysyntää, jatketaan. Tarvittaessa aina aamuyöhön asti”, Parkkinen kertoo.

Parkkinen asuu koko kauden Pähkinäisissä vanhassa talossa. Pähkinäinen on auki vapusta lokakuun loppuun. ”Alku- ja loppukaudesta palvelen veneilijöitä Saaristomerellä yksin. Lokakuu on esimerkiksi yllättävän kiireinen, kun muita ei ole enää auki. Yritysasiakkaita on paljon. Järjestän silloin myös itse muun muassa kalastusleirejä.”Keväällä Pähkinäisissä vierailevat puolestaan varttuneemmat veneilijät. ”Vieraskirjan mukaan kahtena vuonna peräkkäin sama vene oli ollut saaressa ensimmäisenä ja viimeisenä vieraana.”Tuleva kausi saattaa jäädä näissä löylyissä viimeiseksi vähään aikaan, ellei Turun kaupunki löydä saareen uutta yrittäjää. Parkkisen sopimuskausi päättyy kesän 2023 jälkeen, eikä hän ole varma, jatkaako. ”Eläkeikä on tullut jo täyteen. Mutta saa nyt nähdä, maltanko sittenkään jäädä pois, kuten olen suunnitellut. Tämä paikka on minulle niin rakas.”Ja loppuun toimittajan terveiset: kun kajauttaa valoisassa saunassa mansikkana hehkuvalle kiukaalle napollisen vettä ja jurmauttaa niiden päälle sihauttamaan nahkaa meriveteen, tietää, että Pähkinäisissä on todellakin paras sauna – saariston paras perinnesauna.

Markus Ånäs

VENE 4/2021

Pähkinäinen on eteläisin Turun kaupungin ulkoilusaarista. Saaren koko on peräti 175 hehtaaria. Nurmikkojen lisäksi silmä lepää vanhassa kulttuurimaisemassa, sillä saarella laidunsivat aikoinaan vuosikymmenien ajan Turun Hippoksen hevoset.

Hippoksen aikojen perua on myös Pähkinäisten päärakennus. Se on rakennettu erikoisella liukuvalumenetelmällä. Seinien materiaalina on käytetty savea, hiekkaa sekä kanervanvarpuja. Nykyisin rakennusta voi vuokrata majoitustiloiksi.

Vierailija havaitsee saarella heti myös isoja vihreitä pensaita. Ne ovat pähkinäpensaita, jotka kasvattavat oikeita pähkinöitä. Tosin ne eivät ehdi kypsyä syötäviksi Suomen lyhyen kasvukauden aikana.

Pähkinäisten tunnettu historia alkaa jo 1500-luvulta. Silloin se kuului Pakinaisten kartanon maihin. 1600-luvulla Pakinaisista tuli merkittävä talonpoikaispurjehduksen keskus. Tästä huolimatta Pähkinäinen säilyi vielä pitkään asumattomana. Sitä käytettiin kalastukseen, linnustukseen ja puidenhakkuuseen.

Kaikesta tästä osaa venevieraille kertoa Pähkinäisten sielu, kymmenisen vuotta saarella yrittäjänä toiminut Birgit Parkkinen, kun nautimme Birgitin tekemää herkullista valkosuklaamansikkakakkua Piitin tallin pihalla. Piitin talli on Parkkisen valtakuntaa. Sinne maksetaan satamamaksu ja sieltä voi varata yksityisen saunavuoron rantasaunaan, jonka terassilta avautuu fantastinen merimaisema.

”Viihdyn Pähkinäisissä suurenmoisesti. Kautemme alkaa vapusta ja päättyy vasta lokakuussa. Sinä aikana teen työtä lähes vuorotta, mutta otan sitten loppuvuoden löysin rantein”, naurahtaa Parkkinen.

”Töitä riittää, sillä leivon kakkujen lisäksi esimerkiksi valkosipulisämpylöitä. Suosittuja ovat myös pizzapalani ja kasviscrepesit.”

Jos veneilijän pentteri ammottaa tyhjyyttään, täältä löytyy myös vähän elintarvikkeita.

Kahvituokion ja rupattelun jälkeen pieni lenkki kauniilla saarella on paikallaan. Birgitin kanit pupeltavat tyytyväisenä heiniä kopissaan, tuuli suhistaa pähkinäpensaissa ja lokit kaartelevat levottomina saaren yllä. Hakamaiden kukat loistavat ja kesän tuoksu on niin huumaava kuin se vain Turunmaan saariston heinäkuussa voi olla.

Risto Nordell

VENE 6/2013:

Pähkinäinen on Pakinaisten eteläpuoleinen saari, joka on Turun kaupungin ulkoilusaari ja sen omistaa Metsähallitus. Saaren koko on 175 hehtaaria ja se on Turun kaukaisin ulkoilusaari.

Saareen liikennöi myös yhteysalus m/s Kaita Röölästä ja matkaan kuluu aikaa alle kaksi tuntia.

Saaressa on kaksi etelänpuoleisille tuulille suojaista laituria, peräpoijut on vain niistä läntisemmässä. Pähkinäisissä ei ole sähköä laitureilla.

Rannasta lähtee viivasuora tie saaren sisäosiin. Vasemmalla avautuu laaja, mutta käydessämme tyhjä leirintäalue. Tien oikeaa laitaa reunustaa sen näköinen metsä, että tunsimme melkein jo tuoreen kantarellin tai herkkutatin tuoksun nenässämme.

Tie johtaa punaisten, vanhojen saaristolaisrakennuksien ympäröimälle kauniisti hoidetulle pihamaalle. Tunne siitä, että olemme Turunmaan sisäsaariston monisatavuotisen kulttuurin ytimessä, on syvä.

Yksi rakennus on sisustettu ulkoilusaaren toimistoksi ja kahvilaksi, Piitin talliksi. Pähkinäisten emäntä Birgit Parkkinen on nostanut uunista päivän ensimmäisen munkkipellillisen. Lankeamme halukkaasti kiusaukseen.

Parkkisen mukaan ulkoilusaarten brändi on muuttunut.

– Meillä on todella rauhallista. Suurin osa venevieraista on lapsiperheitä. Perheiden nuorimmat rakastavat pässejämme Viiviä ja Lolaa, sekä kaneja Kanervaa ja Rollea.

Kahvilassa on munkkien lisäksi tarjolla sämpylöitä, pullaa, makkaraa sekä jonkin verran elintarvikkeita.

– Hintamme ovat kohtuulliset, esimerkiksi ison wienerleikkeen saa eteensä alle kympillä.

Parkkinen mainostaa myös Pähkinäisten omaa sinappia, joka osoittautuu varsin tuhdiksi: hyvä, kun näki kyyneliensä läpi, mitä sinapin ohella pani suuhunsa.

Parasta Pähkinäisissä on puulämmitteinen sauna saaren etelärannalla. Sen voi vuokrata käyttöönsä tunniksi kympillä. Vilvoitteluterassilta on merelliset näkymät Kirppukarin aukolle, etelämpänä vilahtavat puna- ja valkeakylkiset laivat matkallaan Tukholmasta Turkuun.

Pähkinöitä ja hevosia

Saunareissulla huomio kiinnittyy isoihin, vihreisiin pensaisiin, jotka reunustavat pihamaata. Ne ovat pähkinäpensaita, ja kasvattavat oikeita pähkinöitä, jotka eivät tosin ehdi kypsyä syötäviksi Suomen lyhyen kasvukauden aikana.

Pähkinäisen menneisyys liittyy läheisesti viereisen Pakinaisten saareen. Pähkinäinen kuului 1500-luvulla Pakinaisten kartanon maihin. Seuraavalla vuosisadalla Pakinaisista kasvoi talonpoikaispurjehduksen keskus. Silti Pähkinäinen pysyi pitkään asumattomana hyötykäyttökohteena, kuten puidenhakkuualueena ja linnustusmaana.

1900-luvun alussa suuri osa saaresta siirtyi Turun Hippoksen haltuun. Se hallinnoi Pähkinäistä yli kuudenkymmenen vuoden ajan, ja silloin saarella laidunsivat hevoskasvatusyhdistyksen orivarsat. Saareen muokattiin suuria laidunalueita ja hakamaita, joista sen nykyinen vihreä yleisilme ja rehevä kasvillisuus ovat peräisin.

Hippos myös rakennutti vieläkin käytössä olevan päärakennuksen. Jyhkeän talon rakennustapa on erikoinen, se on tehty ns. liukuvalumenetelmällä, jossa seinien materiaalina käytettiin savea, hiekkaa sekä kanervanvarpuja. Nykyisin talo on vuokrattavissa majoitustiloiksi.

Risto Nordell