Stora Hästö

KIPPARI 3/12:

Gyltön länsipuolta ajetaan alas väyläristeyksen yli 2,4 metrin väylää noin 2,1 meripeninkulmaa, josta itäviitan jälkeen käännytään vasemmalle. Tällöin vältetään 1,2 metrin matala ja ajoreitin pohjoispuolelle jäävät vedenalaiset kivet sekä ennen Stora Hästön lahteen menoa 1,8 metrin matala, joka myös jää pohjoispuolelle. Matkalla on itäviitalta reilusti alla vettä, joten voi ajella vapaasti.

Paikka löytyy lahden eteläiseltä sivulta missä on kiinnitysrenkaita.

Satama on Saaristomeren kansallispuiston alueella ja on sen hoidossa oleva retkisatama.

Satamaan ajo ja turvallisuus

Satamaan ajo on helppoa, kunhan tähystää oikeaan rakoon saaressa. Satamaan kiinnitytään ankkurin avulla ja ankkuri pitää hyvin ja rannasta kannatta katsoa omalle veneelle sopivan syvyinen kiinnittymiskohta.

Kovempi luoteis- ja länsituuli jumppaa kiinnityspaikkaan jonkin verran, joten kovemmalla kelillä tulisi ajoissa siirtyä parempaan paikkaan. Yksi mahdollisuus on länsituulella hakeutua saaren itäpäähän, josta on tilaa poistua tuulen voimistuessa vielä kovemmaksi.

Kävelyllä kannattaa käydä varapaikka tarkistamassa hyvän sään vallitessa, jolloin hermoilu jää vähemmäksi tositilanteessa. Muun suunnan tuulille paikka on aika rauhallinen, myrskylukemat ovat sitten asia erikseen.

Maissa havaittua

Saaren koko pituus on noin puolitoista ja leveys reilu puoli kilometriä. Saareen työntyvä lahti päättyy kaislikkoon ja on noin 400 metriä pitkä. Saaren itäpuolen kallio kohoaa reilusti muuta ympäristöä ylemmäs, jolloin näkymät ympäristöön laajenevat huomattavasti. Rannan kiinnityspaikkoihin sopii useampia veneitä. Muutama kivi kuitenkin haittaa koko rantaviivan käyttöä, mutta onneksi vesi on kirkasta ja matalan huomaa ajoissa.

Satamaan saavuttaessa näkyy oikealla puolella kalliolla infotaulu ja yksi makkaranpaistopaikka on heti rannassa. Puita rannassa on nokikahvien keittoon riittävästi. Puuvarasto on vähän ylempänä ja yleensä moitteettomassa kunnossa. Rannat ovat harvinaisen siistit roskista, vaikka jäljistä päätellen porukkaa on liikkunut runsaasti.

WC on infotaulun suunnassa ja ainakin kesällä 2011 käydessäni olivat siistit ja jopa paperia oli useampi rulla.

Luontopolku on merkitty ja kannattaa kiertää kumpaan suuntaan hyvänsä. Kaiken hiljaisuuden keskellä saattaa kesällä kuulua mää, mää, mutta se ei tarkoita, että saaressa olisi turkulaisia, vaan lampaita. Kävin viime kesänä pikaisesti alueella, joten tällä kertaa en ole varma oliko yhtään määtä paikalla.

Vedenalainen luontopolku

Saaren rantavesissä on myös Metsähallituksen ensimmäinen vedenalainen luontopolku. Merenalaiseen maailmaan voi tutustua snorklaten tai laitteilla sukeltaen. Reittejä on kaksi, joiden pituus on 150 ja 300 metriä. Pitempi polku on lähinnä laitesukeltajille.

Opastetaulut ovat kiinnitetty betonilaattoihin, jotka ovat pohjalla 0,5-10 metrin syvyydessä reitistä riippuen. Opastaulut yhdistää köysi ja reittiä on sen avulla helppo seurata. Tekstit ovat toistaiseksi suomeksi ja ruotsiksi.

Veneen ankkurointi vedenalaisen luontopolun läheisyyteen on kiellettyä. Vedenalainen luontopolku sijaitsee tuloaukon oikeanpuoleisen niemen takana.

Nähtävyydet

Saaren korkein kohta on maisemiltaan kohtalaista tasoa ympäristöineen. Veden kirkkaus on hyvää tasoa melkein koko kesän ja hyvällä säällä unohtumattomia kokemuksia kertyy jopa useammalle päivälle. Kävelyreissu tai jollalla soutelu ympäri saarta kohottaa kuntoa ja antaa silmälle iloa.

Suosittelen kohdetta matkaveneilijälle muutaman päivän oleskeluun ja kiinnittymistä myös itäpuolen kallioihin. Tällöin saa vaihtelua arkeen, joskin hieman enemmän kertyy sitten kävelymatkaa makkaranpaistopaikalle ja vessalle. Veneilijälle verryttely tekee välillä vain hyvää.