25.11.2019

Jurmon uusi imutyhjennyslaite lisäsi kerätyn käymäläjätteen määrää Saaristomerellä

Pidä Saaristo Siistinä ry:n Jurmoon sijoittamasta kiinteästä imutyhjennyslaitteesta on sen ensimmäisellä kaudella kerätty yhdeksän kuutiota käymäläjätettä.

Jurmon suositussa vierassatamassa vierailee veneilykauden aikana pari tuhatta venettä, ja vierasveneille osoitettuja venepaikkoja satamassa on noin 80. Koska lähin imutyhjennysmahdollisuus on suhteellisen kaukana erityisesti purjeveneilijöille, on ollut suuri todennäköisyys, että veneen käymäläjätteet on saatettu tyhjentää mereen Jurmon läheisyydessä. 

Kelluvan imutyhjennyslaitteen sijaan päädyttiin yhdessä satamayrittäjän kanssa kiinteään laitteeseen, sillä Jurmon ympäristö ei sovellu kelluvalle tuulisuutensa vuoksi. Laitteen huoltotöistä ja säiliön tyhjennyksestä vastaa PSS ry omalla huoltoaluksellaan M/S Roopella.

Lähde: Pidä Saaristo Siistinä ry.

Jurmon sataman laituripaikoille sähköt ensi kesäksi

Jurmon sähkönsyötössä on tehty pitkään odotettuja muutoksia ja laitureille on vihdoinkin saatu oma sähköliittymänsä. Laitureille tulee viisi sähkönsyöttöpylvästä.

Satu Björn
24.4.2018

Lisää syvyyttä yhteyslaiturille

Saaristomeren suosikkisaaren, Korppoon Jurmon yhteysaluslaiturin ongelmat ovat poistuneet, kun yhteysalus m/s Eivorin käyttämän laiturin ja sille johtavan väylän syvyyttä on ruopattu. Nyt se on 4,20 metriä.

Ruoppauksen teki ELY-keskus ja jo elokuussa aloitettu väylänparannusprojekti muodostui paljon odotettua laajemmaksi urakaksi. Aikaisempi syvyys väylällä ja laiturin tuntumassa oli reilut kolme metriä, joka on johtanut mm. tänäkin kesänä siihen, että yhteysalus on matalan veden aikana joutunut jättämään Jurmossa käynnin väliin.

Väyläaluetta syventänyt ruoppaaja oli vielä lokakuussa Jurmon vierassataman rannassa, joka sai monet yhteysaluksella saarelle saapuneet olettamaan myös sen syvyyttä lisättävän.

– Tästä ei ole kysymys, satamasta vastaava Klas Mattsson sanoo.

Vierassataman syvyys on tällä hetkellä 2,10 metriä ja se on hänen mielestään riittävä.

Altti Holmroos
KIPPARI 11/2011

Arkistosta:

Aavan meren tuolla puolen

Jurmon luonnon karu romantiikkaa vetää saarelle vuosittain tuhansia matkailijoita. Ruuhka-aikaan heinäkuussa saaren vierassatamassa yöpyy päivittäin jopa 90 purje- ja moottorivenettä, ja saaren ainutlaatuinen luonto kiehtoo luontoharrastajia, lintubongareita ja retkeilijöitä. Vieraille vuokrataan saarella myös muutamaa mökkiä.

Jurmon nummimaista maisemaa hallitsevat matala, sinipunaisena kukkiva kanervikko ja kullankeltaisena lainehtiva niitty. Silmä kantaa esteettä aina horisonttiin asti. Laakeassa maisemassa on jotain käsittämättömän rauhoittavaa.

Jurmon saaren keskellä kohoavalta kukkulalta avautuu komea näkymä ympärille levittäytyvälle merelle aina Utön majakalle asti. Aurinko kimaltelee vihreänsinisellä ulapalla ja meri näyttää rannalta katsottuna lähes tyyneltä.

Todellisuudessa suojaisen sataman ulkopuolella aallot ovat yli metrin korkuisia ja tuuli puhaltaa 14 metrin sekuntivauhdilla. Tuulta ei pääse edes pakoon, sillä saari on lähes puuton.

Rinteestä löytyy myös yksi saaren salaperäisistä nähtävyyksistä, niin kutsutut munkinkehät. 1700-luvulla muistiin merkityn perimätiedon mukaan neljä suurta kivikehää ovat läheisen Kökarin saaren fransiskaaniluostarin munkkien rakentamia. Toisen tulkinnan mukaan kehät ovat jäännöksiä saarella keskiajalla yöpyneiden kalastajien majoista. Saarella on myös pieni kappeli, jossa järjestetään yhä kerran vuodessa jumalanpalveluksia.

Harjanteen toisella puolella on muutaman talon kylä, jossa asutaan vuoden ympäri. Tällä hetkellä saarella on vain seitsemän vakituista asukasta.

Jurmon pitkä historia

Korppooseen kuuluva Jurmon saari on viisi ja puoli kilometriä pitkä, pääasiassa soran muodostama Salpausselän jatke. Sen eteläpuolella aukeaa aava Suomenlahti.

Jurmo mainitaan tanskalaisessa keskiaikaisessa väyläselostuksessa yhtenä kolmesta Tanskan ja Viron välisen merireitin varrella sijainneista saarista.

Saaren pitkästä historiasta lännen ja idän välillä kertoo myös se, että saaren paikannimet ovat saaneet vaikutteita sekä Kihdin selän molemmin puolin että Virosta.

Ensimmäiset asukkaansa Jurmo sai 1200-luvulla, ja saari toimi vuosisatojen ajan kalastajien, metsästäjien ja merenkulkijoiden kohtauspaikkana.

Nyt 2000-luvulla saaren laiturissa kihnuttaa joka kesä vieri vieressä isoja purjeveneitä, mutta vielä 1900-luvun alussa rannassa keinui vain kalastajien puuveneitä. Jurmo oli vielä tuolloin pieni mutta elinvoimainen kalastajakylä.

1500-luvulta aina 1900-luvun loppupuolelle asti jurmolaisten pääelinkeinoina olivat kalastus, metsästys ja karjanhoito. Kalastajat lähtivät merelle pienillä, puisilla veneillään, joiden purjeet valmistettiin aluksi villasta, sittemmin pellavasta tai puuvillasta. Merestä nostettiin verkoilla silakkaa, ahvenia, kilohailia, siikaa ja haukea.

Jurmon rannoilla viihtyi menneinä vuosisatoina myös hylkeitä ja norppia, joita saarelaiset niin ikään metsästivät ahkerasti. Norppia kalastettiin verkoilla myöhäissyksystä aina jään tuloon asti.

Saaren isäntä Klas Mattsson muistelee isoisänsä kertoneen, että hyljeverkkoja viriteltiin talvella myös jään alle, sillä hylkeillä on jäässä hengitysaukkoja, joiden avulla ne voivat elää jään allakin.

Jurmo poltetaan tuhkaksi

Tarinan mukaan saaren puuttomuus johtuu siitä, että Kustaa Vaasa antoi 1500-luvulla käskyn polttaa Jurmon sen asukkaiden houkuteltua laivoja karille väärien merkkitulien avulla. Saaristossa kulki aikoinaan isoja kauppalaivoja, joiden lasti oli himoittua tavaraa köyhille kalastajille. Laivojen haaksirikkoutuessa rantaan ajelehtivat tavarat kerättiin talteen ja jaettiin kyläläisten kesken.

Kuningas määräsi merirosvoudesta julmistuneena koko saaren poltettavaksi ja mestautti hylynryöstäjät. Perimätiedon mukaan kuninkaan nihtien vierailusta selvisi hengissä vain kaksi jurmolaista.

Tänä päivänä saarella kasvaa myös istutettua mäntymetsää. Biologien mukaan eläinten laiduntamisen loppumisen myötä kasvillisuus saattaa vallata puuttoman saaren takaisin haltuunsa. Saaren pyöreillä kivillä tepsuttelevat lampaat ovat pitäneet niityn toistaiseksi matalana.

Klas Mattssonin kertoo Norgrannaksen tilan luopuneen lampaista syksyllä, ja saaren ainoat lampaat käyskentelevät nyt naapurin kotiniityllä.

Rusinat haettiin Turusta, vaimo naapurikylästä

Merenkulku Saaristomeren karikkoisilla vesillä oli menneillä vuosisadoilla vaarallista. Lisätuloja jurmolaiset saivat aikoinaan meripelastus- ja luotsitehtävistä. Lähistöllä sijaitseva niitty- ja majakkasaari Utö kehittyi kuitenkin vähin äänin tärkeäksi majakkasaareksi.

Pieni saariyhdyskunta tarvitsi mantereen kauppapaikoista suolaa ja muita elintarvikkeita. 1500-luvulla Jurmosta tehtiin harvakseltaan kauppamatkoja Tukholmaan. 1800-luvun lopulla veneiden keulat suunnattiin Turkuun, josta tuli tärkeä kauppapaikka saariston asukkaille. Turusta haettiin muun muassa saippuaa, kahvia, tupakkaa, ampumatarvikkeita ja rusinoita. Aviopuolison jurmolainen sitä vastoin etsi mieluiten toisesta saaristokylästä.

Kalastajakylästä syrjäseuduksi

Ulkosaaristolaisten pienimittakaavaisesta kalastuksesta ei kuitenkaan ollut kilpailijaksi halvalle, liukuhihnatyönä käsiteltävälle tuontikalalle. Kalastuksen laskusuhdanne muutti ulkosaaret 1900-luvulle tultaessa syrjäseuduksi.

Palveluja kehitettiin vielä 1950-luvulla ja saaristoon avattiin uusia postikonttoreita, kauppoja ja kouluja. Saaristolaisia muutti kuitenkin työn perässä mantereelle lähes samaa tahtia kuin kesämökkiläisiä saapui saaristoon. 70-luvulle tultaessa tiettömien taipaleiden päässä olevien saarien väkiluku putosi lähes 30 000 asukkaasta alle puoleen.

Roskat paljastavat vesirajan

Saaren matala Grönvik-niittylaidun on useiden uhanalaisten lajien koti. Saari on keväisin ja syksyisin myös muuttolintujen levähdyspaikka. Niityllä kasvaa muun muassa harvinaista rakkoapilaa ja merihaarikkoa, ja siellä pesii uhanalainen etelänsuonsirri.

Turun lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema on toiminut saarella vuodesta 1962, ja asemalla rengastetaan vuosittain 6 000-10 000 muuttolintua.

Rannassa on röykkiöittäin sinisiä simpukoita ja valkoisia näkinkenkiä. Rannoilla lojuu myös roskia, joista voi päätellä, minne asti meri on milloinkin kiivennyt.

Merta käytetään taiteessa usein alitajunnan symbolina, ja meren syvyyksiin on vuosisatojen aikana upotettu se, mikä on haluttu unohtaa. Nyt aallot ovat huuhtoneet autiolle hiekkarannalle tyhjiä muovipulloja, rispaantuneita köydenpätkiä ja lahonneita lautoja.

Saaristomeri 2006 -teemavuoden tavoitteena on herättää kiinnostusta Saaristomeren aluetta kohtaan ja tehostaa meren hyväksi tehtävää työtä. Itämeri on vesistönä haavoittuvainen, sillä sen vesi on liian makeaa suolaisen meren kasveille ja liian suolaista sisävesien kasveille. Mikään muu meri maailmassa ei myöskään koe vuoden aikana sekä uimalämpöistä pintavettä että paksua jääkerrosta.

Maailma klikkauksen päässä

Vieraat etsivät Jurmosta menneisyyden saaristolaistunnelmaa ja karua luonnonromantiikkaa, mutta saaristolaisten on tähyttävä jo tulevaan. Jurmo kytkettiin sähköverkkoon vasta vuonna 1996, ja sähköistys lisäsi uskoa tulevaisuuteen ja uudenlaisiin elinkeinoihin.

Jurmon pienen kylän taloihin on lisäksi vedetty nopea valokuitunetti ainoana koko Suomessa. Maailma on siis täälläkin vain klikkauksen päässä.

Jurmolaiselle Norgrannaksen tilalle on lisäksi rakenteille Klas Mattssonin isännöimät kotisivut, joiden vieraskirja on jo käytössä.

Jurmon vanhoja tarinoita ja satuja on koottu myös Pirjo Mattsonin kuvittamaan ja toimittaja Riitta Karamäen kirjoittamaan lastenkirjaan ”Iurima – kivipeikon tarina”.

Kesätuulet tuovat turistit

Jurmon rannasta löytyy matkailijoita kesäisin palveleva pikkuruinen kioski ja vanhaan aittaan rakennettu viihtyisä Kaffela.

Kahvilan emäntä Pirjo Mattsson karauttaa Kaffelan pihaan joka aamu pienellä mönkijällä. Ensimmäinen kahvipannullinen höyryää jo termospullossa ja korissa tuoksuvat tuoreet korvapuustit. Veneilijät lompsivat Kaffelaan aamukahville.

Kahvilan seiniä kiertävät lattiasta kattoon kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltelevat tyhjät viinapullot. Vaikuttava pullokokoelma karttuu joka kesä muutamalla uudella harvinaisuudella, siitä pitävät huolen veneilijät.

Kesän 2006 uutuutena rannassa loikkii kolme alpakkaa, joita lapset ja vanhemmat voivat ihmetellä.

Laiturissa on 80 venepaikkaa, mutta parhaimmillaan sinne on mahtunut jopa 130 venettä. Satamamaksu oli viime kesänä 10 e/yö. Palveluihin kuuluvat kioski, Kaffela-kahvila, sauna, jätehuolto ja kaivo, josta saa juomavettä. Saunan hinta on 10 euroa/tunti. Satamassa ei siis myydä polttoainetta.

Saaristomatkailun ympärivuotisuutta on yritetty kehittää jo lähes 30 vuoden ajan. Haasteena on erityisesti syksyn ja talven pitkä ja pimeä aika. Klas Mattssonin mukaan Jurmoon riittää tulijoita kuitenkin myös talvisin ja vuokramökit ovat olleet ahkerassa käytössä ympäri vuoden.

Saarella on kaksi vuokramökkiä ja yksi vuokrattava kahden hengen huone (kahden hengen huone 35 e, viiden hengen mökki 55 e ja seitsemän hengen mökki 75 e, www.jurmo.com).

Saariston tulevaisuuden viisastenkiveä etsitään muun muassa laatumatkailusta, etätyöstä ja palvelutuotannosta. Utön palveluiden kuihtumisella voi olla vaikutuksensa myös lähisaariin, joihin kuuluu Jurmon lisäksi myös Aspö. Yhden kylän hiljentyessä hiljentyminen uhkaa muitakin, sillä vähäväkisessä saaristossa ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. Pahimmassa tapauksessa aika hidastuu, kääntyy takaisin ja tuulet valtaavat saaret takaisin itselleen.

Illan valo värjää Jurmon saaren punaiseksi. Veneilijät istuvat pursiensa takatuhdoilla tunnustelemassa huomisen tuulia. Köydet hakkaavat mastoihin kilkuttavana kuorona. Ennen kuin aurinko katoaa taivaanrannan taa, koko saari kylpee opaalinhohtoisessa valossa. Pimeys lehahtaa saaren ylle ja taivaan yli kaartuu kirkas tähtitaivas. Tänne tullaan ja täältä lähdetään, sillä satumaa on satumaa vain kaukaa kaivattuna.

Saaren kärjet kansallispuistoa

Jurmo on koko Suomen halki kulkevan Salpausselän viimeinen maanpäällinen jatke. Tälle seitsemän kilometriä pitkälle sora- ja kivisaarelle on kehittynyt hyvin erikoinen ja rikas kasvi- ja eläinlajisto, ja sitä pidetäänkin Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena. Jurmon pohjois- ja eteläkärki kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.

Jurmon saarella sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston luontotupa Iurima, jossa voi tutustua saaren luonnosta ja historiasta kertovaan näyttelyyn. Luontotupa Iurima on avoinna vuoden ympäri ja sen näyttelyihin tutustuminen on maksutonta. Luontotuvalla ei ole henkilökuntaa.

Saarelta löytyy monta kävelypolkua. Kyläsataman lähettyviltä Moringharulla löytyy Saaristomeren kansallispuiston telttailualue.

Venla Hiidensalo
VENE 5/2006