Tilaa

Borstö

Tiedot

Koordinaatit:
59°51,64' P, 21°58,10' I
Satamanro:
782
Karttasarja:
D
Merikartta:
711
Vieraspaikkoja:
25
Syvyys:
1-4 m
Kiinnitys:
poiju, ankkuri
Avoin:
itä
Satamamaksu:
10 €
Yritys:
Borstö Byalag ry
Puhelin:
040 719 5871
  • Palvelut

  • imutyhjennys
  • jätehuolto
  • luontopolku
  • tulentekopaikka
  • wc

Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.

  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

VENE 8/2022

Borstö on viehättävä paikka, jolla on monta jännää tarinaa kerrottavanaan. Niistä yksi liittyy saarta vartioivaan puiseen eukkoon.

Vänö, Borstö, Jurmo. Vuosikymmenten ajan huviveneilijöiden matka on kulkenut tätä saarten helminauhaa pitkin Saaristomerellä. Nämä kolme saarta ovat kaikki vanhoja kyliä ja aika erilaisia.

Borstössä kylämiljöö on parhaiten säilynyt. Borstössä ei ole kauppaa kuten Vänössä tai Kaffelaa ja ravintolaa kuten Jurmossa. Borstössä veneilijälle on tarjolla vain peruspalvelut kuten hyvä laituri suojaisella lahdella sekä puucee. Sen vuoksi se on kolmikon satamista rauhallisin.

Saavumme Borstön lahdelle Vänön suunnasta. Vanhat rakennukset ja niiden sijoittelu hivelee silmää. Suurin osa taloista ja venevajoista on maalattu punamullalla, mutta yksi suurista venevajoista on keltainen, samoin yksi taloista. Täältä katsottuna yksi asuinrakennuksista näyttää valkoiselta, mutta tosiasiassa se on ylintä osaa lukuun ottamatta punainen.

Eukko vartioi saarta

Kiipeämme satamasta lähtevää luontopolkua ylös saaren korkeimmalle kohdalle tapaamaan Borstön tunnukseksi muodostunutta ”borstögummaa”. Lyhyen naisen kokoinen eukko katsoo tiukasti ympärillä aukeavalle merelle säässä kuin säässä.

Eukko löytyi jäältä Borstön edustalta joskus 1800-luvun puolivälissä. Sen uskotaan olleen keulakuvana 1700-luvulla rakennetussa ruotsalaisessa sotalaivassa. Löydettäessä siinä oli vielä alkuperäistä väriä. 1920-luvulla eukko maalattiin valkoiseksi ja nykyisin se on musta. Eukko on restauroitu viimeksi vuonna 1979 museoviraston toimesta. Talveksi se saa suojakseen ”palttoon”.

Aikoinaan Borstössä oli myös puinen, niin ikään merenjäältä löydetty ukko. Kylän pojilla oli tapana pilailla ja piilottaa se jonkun tytön sänkyyn. Jossain vaiheessa Borstön neidot saivat tarpeekseen ja paiskasivat ukon takaisin mereen. Se kuitenkin ajautui takaisin rantaan, mutta päätyi tyttöjen onneksi polttopuiksi.

Borstön eukkoa moikkaamassa Vene 8/2022

Anne ja Steffi Sjöholm

 

VENE 1-2/2008:

Kesä 2010: Borstössä on uusi 30 m rantalaituri. Ponttonilaituria on pidennetty (25 m). Veneitä mahtuu noin 30, poijuihin 12. Laiturilla on grillikatos. Ankkurikiinnitys mahdollinen.

Tutuksi tullut Borstö ottaa meidät vastaan heinäkuun auringossa. Tuuli tuivertaa sen verran, että laskemme purjeet vasta satamalahdella. Katse tavoittaa hetken kalastajakylän kauniita, vanhoja puurakennuksia, mutta sitten on keskityttävä laituripaikan etsintään.

Päädymme samaan aikaan rantautuvan moottoriveneen viereen. Muut vaihtoehdot ovatkin vähissä: mahtavan kokoinen venäläinen moottorivene on vallannut yhteysaluslaiturin sivun ja vieraslaituriinkin on kiinnittynyt kolme venettä poikittain. Onneksi niistä suurimman omistaja toteaa heti meidät maihin autettuaan, että nyt on väkeä tulossa niin tiiviiseen tahtiin, että on aika kääntää vene ja heittää ankkuri. Hän ryhtyy oitis puuhaan ja kaksi muuta kylkikiinnityksessä ollutta venettä tekee saman. Niistä toinen on kahdeksanhenkisen ranskalaisjoukon käytössä oleva vuokravene: siellä ankkuria lasketaan kahteenkin kertaan – ja kälätys on valtava.

Museo kertoo oikeasta aarrelaivasta

Borstö on Nauvon kuntaan kuuluva 49 hehtaarin kokoinen saari. Saarella uskotaan käyneen kalastajia, linnustajia ja hylkeenpyytäjiä jo 1400-luvulla. Ensimmäiset pysyvät asukkaansa saari sai tiettävästi 1740-luvulla, kun eräs talonpoika muutti sinne Trunsöstä. Hänen kaksi poikaansa rakensivat saarelle omat talonsa, jotka edelleen ovat pystyssä. 1950-luvulta lähtien tiloja on ollut kolme: Strandgård, Södergård ja Norrgård.

Saarella ei asuta enää ympäri vuoden, mutta siellä käydään paljon myös talvella. Kesäasutuksen määrästä kertoo, että kylätoimikuntaan kuuluu 92 henkeä.

Kylätoimikunta on erittäin aktiivinen ja suhtautuu meidän veneturistien onneksi veneilijöihin erittäin vieraanvaraisesti. Kylätoimikunta on esimerkiksi tehnyt hienon luontopolun, joka kulkee jopa pihojen poikki kylän sydämeen.

– Kesällä täällä on mukavaa. Mutta talvella näin ulkona on välillä aika hurja ilmasto, toteaa saarella puolet vuodesta asuva Matti Lehto. Lehto on purjehtinut Saaristomerellä yli 30 vuotta ja päätynyt eläkeiässä Borstöhön. Hän hoitaa päätöikseen yhtä saaren tiloista ja esittelee sivutöinään saaren museota.

Seuraamme Lehtoa sisälle museoon ja kuulemme mukaansatempaavan esityksen saaren elämästä menneillä vuosisadoilla. Lehto selvästi kunnioittaa entisten asukkaiden kykyä selviytyä kovissa oloissa ulkosaaristossa. Monta kertaa hän korostaa, miten omavaraisia saarella oli pakko olla ja miten borstöläiset osasivat tehdä itse lähes kaiken tarvitsemansa: verkoista, köysistä ja silakkapytyistä aina sudenrautoihin asti. Jopa hiirenloukusta kehitettiin oma malli, ja luistimiin tehtiin terät messingistä, jotta ne eivät ruostuneet ja hapettuneet suolaisella jäällä.

Borstön museossa on esillä joitain esineitä myös lähiseudun karikkoisissa vesissä uponneista aluksista. Kivihiililastissa ollut parkkilaiva Nordsterna upposi vuonna 1798 ja kolmimastokaljuutti S:t Mikael vuonna 1747.

Matti Lehto kertoo, miten Amsterdamista Pietariin lähtenyt S:t Mikael vain hävisi matkallaan ja oli kadoksissa useamman vuosisadan. Kunnes börstöläiset kalastajat löysivät sen 1950-luvulla.

– Poikien trooliverkko tarttui kiinni S:t Mikaelin mastoon! Sitten myöhemmin sinne meni sukeltajia katsomaan. He tulivat hämillään takaisin ja kertoivat, että siellä on kokonainen laiva, Matti Lehto kertoo.

S:t Mikaelista on nostettu arvokkaita esineitä, mutta valtaosa aarteista makaa edelleen hyvin säilyneen aluksen uumenissa. Jäljellä on todellinen aarreaitta. Siellä on muun muassa Pietarin hoviin tilattuja, erittäin arvokkaita ja harvinaisia astioita Euroopan vanhimmasta, Meissenin posliinitehtaasta.

Vanhan kalastajakylän idylli on tallella

Matti Lehto innostuu näyttämään meille myös, mikä saaren rakennuksista toimi aikoinaan suolaamona. Näemme lisäksi savustamon, jonka läpi kulki parhaina päivinä 300 kiloa kalaa.

Kuulemme myös, miten sodan jälkeen Borstöstä vietiin Turun markkinoille vuosittain lähes 10 000 kiloa suolasilakkaa. Sitten Lehto näyttää nykyisten borstöläisten talkootyön voimannäytteen: troolarihalliin kunnostetun hienon juhlatilan.

– Meillä on täällä mieletön yhteishenki! Saaren maine ja ilme on kaikille ensiarvoisen tärkeä. Ajatuksena on, että saarta ei kaupallisteta. Liian monta satamaa on pilattu sillä. Tämä on kalastajakyläidylli, Lehto toteaa.

Saarella kasvaa myös harvinaisia kasveja ja lintuja. Luontopolun varrelle on kiinnitetty niistä kertovia opaskylttejä. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa: niittyjen, kallioiden, kanervikkojen ja rehevien lehtojen. Katajaa lukuun ottamatta muita havupuita ei juuri näy – alun perin niitä ei ole kuulemma ollut lainkaan ja siksi aiemmin jotkut kutsuvatkin saarta nimellä Lövö eli Lehtisaari.

Polun varrelta löytyy myös upea näköalapaikka, josta meri siintää joka puolella, sekä sodanaikainen tykkiasema. Saarihan linnoitettiin vuonna 1941 ja väki evakuoitiin. Vain yksi saaren naisista jäi huolehtimaan lottana sotilaiden muonituksesta. Sodan jälkeen pohjoisrannalla olleet parakit ja laiturit purettiin.

Borstön ehdoton nähtävyys on kuitenkin kalliolla seisova Borstögumman. Tuo naisenmuotoinen laivan keulakuva löydettiin jäältä Borstön edustalta 1800-luvun puolivälissä. Se on restauroitu kahdesti, viimeksi Museoviraston toimesta vuona 1979.

– Talveksi se saa aina ”palttoon” päälleen. Vappuna se sitten paljastetaan ja meillä on isot juhlat, kertoo Matti Lehto.

Hyvin käyttäytyvät veneilijät ovat sydämellisesti tervetulleita

Kuten kaikkialla muuallakin, niin myös Borstössä veneilijöiden määrä lisääntyy. Lehto kehuu väen olevan pääsääntöisesti mukavaa. Mutta aina välillä kunnan rakentamaan vieraslaituriin rantautuu myös ihmisiä, jotka kurkkivat sisään asuntojen ikkunoista ja päästävät koiransa juoksemaan vapaana.

– Me täällä toivomme, että veneilijät sisäistäisivät tiedon, että Borstö ei ole Nauvon kunnan ylläpitämä virkistysalue, vaan kalastajasukujen vanha koti. Edellytämme, että täällä käyttäydytään niin kuin toisten kotipihoilla on tapana käyttäytyä, Lehto lausuu painokkaasti.

Toteamme yhdessä, että borstöläiset ovat avanneet kyläidyllinsä vierailijoille hämmästyttävällä tavalla. On todella sääli, että kaikki eivät osaa käyttäytyä sen mukaisesti. Lehto on kiinnittänyt huomiota erityisesti kasvavaan vuokraveneilijöiden ryhmään.

Lehto kertoo, että osa veneilijöistä kritisoi sitä, että tarjolla ei ole sähköä tai mitään muita palveluita puuceetä ja roskapistettä lukuun ottamatta. Osa tulee paikkaan kuitenkin juuri sen vuoksi, perusmarinoita pakoon. Näin myös vieraslaiturilla jututtamamme purjehtijat.

– Tämä on mukava, turhista palveluista riisuttu paikka, missä on mukava luontopolku, kiireetön tunnelma ja ystävällisiä asukkaita. Tämä on tällaisena oikein hyvä. Museo antaa kivan ripauksen elämysmaailmaa, ainahan on kiva jotain nähdä. Ja Borstögumman on kiva, siihen ei kyllästy koskaan, toteaa Helena Rintala s/y Sarista.

Samaa mieltä on myös Freiheit-purjeveneen nelihenkinen perhe.

– Olen käynyt täällä monta kertaa lapsesta asti. Eipä ole paljon muuttunut. Suht’ vaatimaton paikka, joka ajaa hyvin asiansa tällaisena. Sähköä ja vettä ei ole, mutta ei sitä joka paikassa tarvita, miettii Toni Hagström.

– Kyllä tästä tykätään! Käytiin luontopolkukin katomassa ja kyllä lapset siitäkin tykkäsivät, toteaa puolestaan Rita Hagström ja suuntaa valvovan katseensa kahden alle kouluikäisen pojan perään.

– Ainut miinusmerkki, jonka huomasin, on tuo jätekasa tuossa luodolla. Se ei ole niin kaunis vastaanotto, toteaa Toni Hagström ja viittaa laiturilta hyvin näkyvään läjään. Siihen on kieltämättä muidenkin purjehtijoiden ihmettelevä silmä tarttunut, etenkin kun rannassa on hyvä jätepiste. Aikanaan se kuitenkin palaa. Siitä kasataan nimittäin kokkoa kylän juhliin.

Kommentoi

X