Vänö
- Koordinaatit:
- 59°52,1' P, 22°12,0' I
- Satamanro:
- 608
- Karttasarja:
- B, D
- Merikartta:
- 647, 701
- Vieraspaikkoja:
- 30-40
- Syvyys:
- 2-3,5 m
- Kiinnitys:
- poiju
- Avoin:
- kaakko
- Yritys:
- Kahvila Strandhugget
- Puhelin:
- 040 701 6743
- WWW:
- www.vano.fi
Tiedot
-
Palvelut
- imutyhjennys
- jätehuolto
- kahvila
- kalamyynti
- kauppa
- luontopolku
- sähkö
- sauna
- tulentekopaikka
- uimaranta
- vesi
- wc
- yhteysalus
Päivitä polttoaineiden hinnat
Lisää kuva
Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.
Ilmoita virheestä sataman tiedoissa
VENE 7/2009:
Saaristomeren eteläreunalla, Kansallispuiston kupeessa, on Vänön 1300-luvulta peräisin oleva kalastajakylä. Kalastajista ei ole enää tietoakaan, mutta saaren rannassa aistii vielä satoja vuotta vanhan saaristolaiskulttuurin. Siitä muistuttavat Vänön ikivanhat kalastustilojen talot ja rannan pikkuhiljaa lahoavat kalastusveneet. Nykypäivää edustaa puolestaan aktiivinen kyläyhdistys, sekä kesämökkiläisten ja veneilijöiden hyörinä laitureilla.
Kun Vänötä lähestyy Jurmoon vievää jäänmurtajaväylää pitkin, näyttää kuin saari olisi tyystin autio ja asumaton. Se ei ole ihme, sillä kyläyhteisö ja satama on rakennettu Vänön etelärannalle. Satamaan on helppo navigoida 2,4 metrin väylää pitkin, joka erkanee Söder Lederklobbenin länsipuolelta lounaaseen. Ölonskärin pohjoispuolella oleva neljä metriä korkea vihreä reunamerkki on syytä pitää tiukasti styyrpuurissa, sillä Vänön itäranta on varsin kivikkoista.
Vieraslaituri löytyy välittömästi yhteysaluslaiturin länsipuolelta. Sen takana oleva pikkulaituri on jätelaituri, jonka juurella paikalliset asukkaat ja kesämökkiläiset pitävät yhteysveneitään. Satama on muuten suojainen, mutta kaakkoistuulet puhaltavat suoraan kohti vieraslaituria.
Satamamaksu käydään pudottamassa mustaan laatikkoon yhteysvenelaiturin juurelle, eikä satamakahvilaan, niin kuin luulisi. Järjestely johtuu siitä, että satamaa ylläpitää paikallinen Fiskargillet ja kahvila pyörittää taas yksi saaren puuhanaisista Gun-May Venberg.
Kauniina alkukesän iltana Vänön satamalahti on idyllinen. Haahkat mouruavat, ja tiirat kaartelevat luotojen yllä.
Vänön sydän on Strandhugget
Laitureilta on vain lyhyt matka Strandhuggetin kahvila-kauppaan, jonka ympärillä sataman elämä pyörii. Gun-May Venberg on hoitanut paikkaa jo vuodesta 1989 alkaen. Ala on tuttu, sillä Gun-Maylla on kahvila myös Hangossa.
– Strandhugget tarjoaa perinteisiä kotileivonnaisia ja kaupassa myyntivalttimme on äitini leipoma Vänön limppu. Suosittuja ovat myös Vänössä valmistetut saaristohenkiset lahjatuotteet, kuten virkatut villamyssymme, joiden langat ovat peräisin saaren lampaiden villoista, kertoo Gun-May kiireisenä tiskinsä takaa.
Kauppa on muutenkin hyvin varustettu ollakseen pieni ulkosaariston kesäkauppa, joten jos veneen pentteri ammottaa tyhjyyttään, löytyy Vänössä helpotusta asiaintilaan.
Strandhuggetin edustalla on pieni ulkoterassi ja grillivaja, jossa voi paistaa omalla grillillään illallispihvit.
Kahvilan takana laakeilla kallioilla on punaisia pieniä saaristolaismökkejä, joita voi vuokrata Strandhuggetista.
– Vieraskirjan mukaan meillä on noin 800 kävijää purjehduskauden aikana. Vänössä on rauhallista ja tunnelma on kaukana suurten marinoiden menosta, toteaa Venberg
Strandhuggetin kallioilta saa hyvä käsityksen ikiaikaisesta kylämiljööstä. Maa-alueet on jaettu Västerbyn, Nygårdsin, Pellaksen, Mårdsin, Klindtsin ja Bergsin tilojen kesken. Myös kalavedet on jaettu seitsemään alueeseen, jotka kiertävät tilojen kesken.
Enimmillään saarella on asunut satakunta ihmistä, mutta nykyään ympärivuotisia asukkaita on alle kaksikymmentä. Kesäsesonki moninkertaistaa väestömäärän, sillä kesämökkiläisiä on naapurisaarilla runsaasti.
Maisemallisesti Vänö tarjoa vaihtelevia näkymiä, lehto- ja kangasmetsiä, hiekkarantoja ja karuja katajikkoja. Luontopolku kiertelee meren hiomilla silokallioilla ja pitkin pirunpeltoja. Laiduntavat lampaat ja valtoimenaan kukkivat niityt tuovat pehmeyttä ulkosaariston karuun kauneuteen.
Kävelyretki kappelille
Iltateen jälkeen lähden kävelylle kuulaaseen ja tyyneen kesäiltaan. Kylästä johtaa hyvin viitoitettu polku Vänön kappelille, joka vie aluksi vanhan navetan ohitse. Sen tiloihin on kunnostettu paikallinen kulttuuritalo, Smugglarnästet (salakuljettajan pesä). Se on rakennettu Taalintehtaan rautatehtaan kuona-aineesta. Taloa hallinnoi Vänön kyläyhdistys, Vänö vänner, joka työskentelee aktiivisesti saaren tulevaisuuden puolesta. Kyläyhdistys järjestää useita tapahtumia, kuten Vänö-päivän latotansseineen, sekä perinteisen Puuvenepäivän, jolloin vanhat puuveneet kiertelevät saaren lähivesiä. Gasteja otetaan mukaan niin paljon kuin veneisiin mahtuu.
Kappelille vievän polun puolivälissä olen jo jättihyttysten syömä mies. Itikat inisevät parvina tiheissä lepikoissa, joten patikointiin kannattaa varautua asianmukaisella vaatetuksella ja hyttyskarkotteilla.
Vänön kappeli on rakennettu hyväntekeväisyysrahoilla ja talkoovoimin vuonna 1975. Kirkonkellon on lahjoittanut vänöläissyntyinen merikapteeni Bergen. Kappelissa on 1800-luvulta peräisin oleva keulakuva, joka esittää kuningas Alfredia. Kuva on nostettu englantilaisesta fregatista, joka haaksirikkoutui vuonna 1854 Vänön karikkoisilla vesillä. Vänön Kapelluddenilla on vielä vanhan kappelin jäänteitä ja muistoristi. 1800-luvulla palanut pyhäkkö mainitaan Kemiön kirkon inventaarioluettelossa vuonna 1680, mutta kappelista on maininta jo viisikymmentä vuotta aiemmin, kun Kemiön seurakunta lahjoitti saarelaisille messukasukan. Vänön vanhan kappelin synnystä on monia tarinoita. Kerrotaan, että se olisi pystytetty kiitokseksi pelastumisesta, kun Klas-niminen laivuri ajoi aluksensa karille Kapellvikenissä. Klasin mukaan karikko sai nimensä Klason.
Tarinoita menneisyydestä
Saaristossa – kuten muuallakin Suomessakin – on ollut jo varhain tapana antaa vieraspaikkakuntalaisille tai naapureille hyväntahtoisia pilkkanimiä, joita kutsutaan köllinimiksi. Vänöläisiä on aina kutsuttu Vänön hyttysiksi, vänömyggorna.
Saari on täynnä kiehtovia tarinoita menneisyydestä. Benedict Zilliacuksen kulttikirjan asemaan nousseessa teoksessa Ulkosaaristossa (Tammi 1974) kerrotaan niistä yksi, josta ilmenee se tyyneys, millä saaristolaiset suhtautuivat mereen ja sen armottomuuteen. Eräänä syksynä Bergsin isäntä meni renkinsä kanssa noutamaan rysiä, jotka oli nostettu maihin naapurisaaren rantaan jäiden tulon takia. Rysät tuotiin painavassa kelkkakuormassa, ja kuinka ollakaan, Torskharun luona jää petti. Renki yritti saada Bergsin ukkoa ylös, mutta ei onnistunut. Ruoka-aikaan renki tassutteli muina miehinä tupaan ja kävi pöytään. Kun isännän paikka jäi tyhjäksi, emäntä kyseli rengiltä, eikö isäntä tule syömään. – Ei tule, vastasi renki rauhallisesti ja jatkoi tyynenä puuroa lusikoiden: – Isäntä meni jään alle ja siellä pysyy.
Vänöläisten leipä on ollut aina tiukassa. Silakanpyynti ulkosaarten kalamajoilla kesäaikaan oli tärkeä osa vuoden tienestejä. Silakka myytiin pääasiassa markkinoilla Salossa ja Perniössä. Kauppa oli luonteeltaan vaihtokauppaa, sillä kalastajat vaihtoivat silakkansa suoraan viljaan. Silakalla oli niin tärkeä asema mantereen asukkaiden ruokapöydässä, että sunnuntain jumalanpalveluksessa pappi kuulutti Vänön silakan saapuneeksi. Linnustaminen on kuulunut vanhastaan vänöläisten elinkeinoihin. Erityisen haluttua saalista olivat kevätmuutolla olevat allit. Myös haahkoja ammuttiin ja telkän, koskelon ja pilkkasiiven munat toivat vaihtelua ruokavalioon. Haahkanuntuvan keräämiseksi tehtiin melkein mitä tahansa uhrauksia, sillä untuvista maksettiin mantereella hyvä hinta. Hylkeenpyynti oli mieluista talviaskaretta. Rasva myytiin, lihat syötiin itse ja nahasta valmistettiin erinomaisen kestäviä töppösiä.
Oma lukunsa oli hylkyjenryöstö. Haaksirikkoutuneiden alusten meressä ajelehtiva lastitavara koottiin myrskyöinä oma henkeä halveksuen parempaan talteen.
Kesäillan valon hiipuessa lasken Zilliacuksen mainion kirjan käsistäni. Laiturit ovat hiljentyneet ja veneiden kajuutoista pilkottavat tunnelmalliset valot. Haahkat ovat vaienneet ja tuhatvuotiset Vänön kalliot odottavat uuden päivän sarastusta.
8 kommenttia artikkeliin “Vänö”
Kommentoi
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiva lukea, että Vänössä on elämääkin. Olen itse pariin otteeseen yöpynyt Vänön laituriin kiinnittyneenä enkä kummallakaan kerralla ole nähnyt tahi kuullut pihaustakaan muista ihmisistä saarella. En edes tavoitellessani puhelimitse, kun olin satamaoppaasta lukenut tarjolla olevan tilauksesta jonkinlaista pesumahdollisuuttakin. Puheluihin kolmeenkin eri numeroon ei ikinä vastattu eikä koskaan perään soiteltu.
Jos se on idyllistä, että rannalta löytyy pari lahoavaa venettä ja samoin hyvää vauhtia paikalleen lahoava grillikatos, niin ihmettelen. Yleensä roskat pyritään siivoamaan pois silmistä ja pitämään paikat kunnossa.
On hyvä, että vieraslaitureita on. Huonoa on, että niiden tason ja palveluiden esitetään olevan korkeammalla tasolla, kuin oikeasti on. Minä en ainakaan enää yritä tuoda ropojani Vänön romusatamaan.
Sama havainto kuin edellisellä palautteen antajalla. Saari on erityisen kaunis ja miljöö historioineen viehättävä, mutta liian moni asia on päästetty huonoon kuntoon verattuna joihinkin muihin saaristomeren saariin; esim. saunaa ei voi suositella kellekään ennekuin se pestään kunnolla ja pesutilat kunnostetaan. Mainostettun paljuun ei tehnyt mieli edes katsoa. Näky saunasta mutaisen polun päässä ei houkuttele peseytymään; sauna vaikutti kaikin tavoin likaiselta, jo oven nuppikin oli poissa paikoiltaan. Joku sanoi, että sauna oli kylmä, tällä kertaa se sentään oli kuuma. Muita pesumahdollisuuksia ei (meressä uimista lukuunottamatta) saarella ole. Moni muukin asia on saarella rikki ja vaikutelma hoitamaton ja piittaamaton – hienoa ei tarvitsekaan olla, ja luonnon tila luonnossa hienoa, mutta kaikenlainen roina (mukaanlukien muutama talo ja vene) on jätety siihen, mihin se on käsistä laskettu (laiturin viereinen lahoava puuvene on kyllä kaunis, mutta sama trendi saaren muissa osissa on jo liikaa). Majoitus kaikissa mökeissä ei välttämättä täytä rakennusteknisiä tai perushygienian vaatimuksia. Kappeli on kauneista kaunein, kulttuuritalo kiva, talojen sijainnit ja luntopolku sekä silokivet ja hiekkaranta viehättävät – kuten sanottu, maisema sinänsä vertaansa vailla ja potentiaalia vaikka mihin. Kyläkaupassa oli kaikki hyvin – ystävällinen palvelu ja todella monipuolinen valikoima. Illan myöhäisempi aukiolo olisi tuonut saareen mukavasti eloa. Kukaan ei erityisemmin ”hyörinyt missään” ja lämmintä yhteishenkeä (saatikka lampaita) ei vieraana näe. Nyt pitäisi kiireen vilkkaa tarttua toimeen, Vänö Vänner / paikallinen kunta!
Maassa maan tavalla. Olen aina viihtynyt Vänössä hyvin, vaikka paikka kieltämättä vähän epäsiistiltä vaikuttaakin. Täytyy aina muistaa, että saari kuitenkin on olemassa ensisijaisesti asukkaitaan eikä veneturisteja varten ja se, miten kukin tonttinsa hoitaa, on jokaisen oma asia. Mun mielestä on mukavaa, että saaristosta löytyy erilaisia paikkoja, hyvässä ja huonossa. Vaihtelu virkistää.
Konflikteja voi syntyä, kun urbaani maailma hetkellisesti kohtaa toisen todellisuuden. Saaristossa eletään 11 + 1 kuukautta vuodessa. Tuon yhden kuukauden aikana ovat odotukset korkealla, koska kallisarvoisen kesäloman aikana pitäisi kaikki mennä hyvin. Sää olla kaunis, vierailukohteet tiptop kunnossa ja palvelu toimia. Saarella asuu muutama ihminen, jotka pyörittävät palveluja, kyläyhdistyksiä ja kesäjuhlia. Pitävät kunnossa tiet ja laidunmaat. Monet näistä asukkaista ovat eläkeiässä. Jotka eivät ole eläkkeellä tekevät muuta työtä ja palvelua pyöritetään heidän vapaa-ajallaan. Rakkaudesta kotisaareen ja saaristoon. Kunta ei tuota palveluja Vänöllä. Jos puhelimiin ei vastata voi se johtua siitä, että lankapuhelimet on Soneran säästöjen vuoksi poistettu saaristosta jo muutama vuosi sitten. Tälläkin sivulla on vanha lankapuhelinnumero. Tai ehkä on kännykästä loppunut akku? Vänöllä vuokrataan yksityistä rantasaunaa, joka sijaitsee kilometrin päässä satamasta. Saunassa on sähkökiuas ja erillisessä suihkuhuoneessa makeavesisuihku. N. 30 m. päässä rannassa on kalliolta uimaportaat, josta pääsee mereen vilvoittelemaan. Sauna siivotaan kahdesti päivittäin heinäkuussa. Saunavuorojen välissä ei käydä siivoamassa vaan oletetaan, että edellinen saunoja jättää saunan siistiksi seuraavaa varten. Mitäpä tähän muuta voisi sanoa. Vänö ei ole museo ja jokainen kävijä liikkuu yksityisellä maalla. Mutta vieraat ovat tervetulleita ja Vänöllä ollaan mm. kunnostettu erittäin kaunis luontopolku, joka tarjoaa kaksi eri pituista kävelyreittiä.
Kaikki edellinen pitää paikkansa – kaunis paikka, aidossa ulkoasusssa edelleen ja omastakin mielestäni kaunis paikka. Satamassa kaikki toimii moitteetta mutta tuo tilaussauna on mielestäni armottoman surkea; isännän käytös olk tylyhköä, käsi ahneena ojossa ja sauna onnettomassa kunnossa. Askeesi lienee eri asia kuin laiska asenne. Vänöhön tulemme varmasti uudestaan mutta sauna saa puolestamme putputtaa 55 asteessa ihan itsekseen 🙂
9.7.2014, terveisiä Vänöstä, sataman ympäristö muistuttaa enemmän kaatopaikkaa kuin vierasvenesatamaa – paikat rempallaan ja joka puskan alla on jotain kaatopaikalle kelpaavaa. Tilaussauna oli aivan ala-arvoinen 18€ maksuun nähden. Hyvää on septityhjennys, sekajätepisteet ja rantsun kioski – laiturille kun saisi sähköt ja vedet niin voisi ajatella poikkeavassa uudestaan.
Vänön väki, vähän yritystä kiitos.
Sauna oli surkea, mutta ainoa mahdollisuus peseytymiseen. En suosittele lasten kanssa liikkuville edes tuohon pakolliseen peseytymiseen, sillä se on monin osin vaarallinen paikka. Saunaa ei muuten saanut käydä katsomassa ennen varausta, mahdollisiin mökkivieraisiin vedoten… Muuten Vänö oli sympaattinen saari. Satamakahviossa varsin ystävällistä väkeä.
Kyllä kaikki samat huomiot teimme viime vuonna, sauna on surkea, ja pusikossa. Ei lasten paikka. Vaihtoehto saunalle saattaisi auttaa nykyistä petraamaan tasoaan. Ehkäpä suora palaute omistajalle olisi aiheellinen…Kyläkauppa saa pojot ja maisema, niiltä osin kun se ei ollut romuinen.