Mustaviiri

VENE 6/09:

Mustaviiri ja Pitkäviiri sijaitsevat Itäisen Suomenlahden kansallispuiston länsiosassa Pyhtään Kaunissaaresta länteen. Mustaviirin koilliskulmassa on kivistä kasattu aallonmurtaja, johon voi tyynellä säällä kiinnittyä. Metsähallitus on suunnitellut Mustaviiriin laituria, mutta aikataulusta ei ole tietoa. Kovalla tuulella rantautuminen on vaikeaa.

Pitkäviiri on pohjois-eteläsuuntainen ja kapea. Saari on hiekkaa ja sitä peittää ohut humuskerros. Rantautuminen onnistuu ainakin länsirannalle, mutta kiviä meressä on runsaasti. Kotkasta lähtevä laivaväylä kulkee saaren pohjois- ja luoteispuolelta ja ohiajavat alukset aiheuttavat isoja aaltoja, jotka vyöryvät saaren rantaan.

Suuntaan tuulensuojaan Pitkäviirin länsipuolelle ja jatkan Mustaviirin pohjoisrannan tuntumaan. Nämä vierekkäin olevat saaret ovat tällä hetkellä Itäisen Suomenlahden kansallispuiston läntisimpiä. Mustaviirin pohjoisen niemen itäpuolelle on merkitty satamakirjassa ja merikartassa retkisatama. Kiikaroin pitkään, mutta en näe laituria. Koilliskulmassa on kuitenkin kivistä kasattu aallonmurtaja ja arvelen laiturimerkin tarkoittavan sitä. Myöhemmin soittaessani Metsähallitukselle asia varmistuu. Sinne on kuulemma suunnitteilla oikea laituri.

Saan myös selville, että pohja on laadultaan sellainen, ettei ankkurin pitävyyteen tuulisella säällä voi luottaa. Ajan lähemmäksi ja totean rantautumisen mahdottomaksi, sillä itätuuli puhaltaa suoraan rantaan. Kokeilen länsirantaa. Saari on pyöreähkö ja avomeri aukeaa eteläpuolella. Mainingit pääsevät kiertämään saaren takaa, eikä yhtäkään rantautumispaikkaa löydy. Metsähallituksen nuotiopaikka jää nyt kokeilematta. Harmi, sillä Mustaviirissä on kaksi jatulintarhaa sekä Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Struven mittausketjun piste.

Siirryn kokeilemaan Pitkäviirin eteläkärjen kalliota. Ajan lähelle rantaa, mutta nyt mainingit ovat liian suuria. Jatkan rantaa pohjoiseen. Eteläkärkeä lukuun ottamatta koko saaren länsipuoli on jääkauden kasaamaa hiekkaa, jossa on vaihtelevan kokoisia siirtolohkareita.
Saaren keskivaiheilta löydän hyvän kiinnittymiskohdan, josta voin loikkia isoja kiviä pitkin rantaan. Syödessäni lounasta huomaan kuitenkin saaren hankaluuden rantautumisen kannalta. Parin mailin päässä kulkee kymmenen metrin laivaväylä ja isoja aluksia. Ranta kuohuu tavan takaa, ja kiristelen aaltojen välissä köysiä. Varmuuden vuoksi lasken vielä toisenkin ankkurin.

Saari on harju, jonka laella on hauraan tuntuinen mäntykangas. Meri on pitänyt rannan kasvittomana ja koko kivimateriaalin kirjon näkyvissä. Rantautumispaikan kohdalla kasvillisuus on syöpynyt myös harjun laelta ja hiekka ulottuu itärannalle saakka.

Nyt olisi hyvä surffausilma. Kiinnostavin aaltonäytelmä on pohjoisen kärjen edessä olevilla karikoilla. Tyrskyt nousevat monen metrin korkeuteen. Kävelen muutaman metrin leveää hiekkakannasta aivan kärkeen. Kannaksen itäpuoli näyttää kivettömältä ja jyrkkenee nopeasti. Ihailen luonnon voimaa, kunnes tuuli kylmettää luut ja pakenen takaisin länsirannan suojaan. Aurinko porottaa ja on pakko riisua vaatetusta.