Mustakari (Kokkola)

Vene-lehti 6/2021

Tutustumme kaupungin merelliseen historiaan, kun kuljemme Mustakarin satamasta kaupungin keskustaan ohi vehreän Meripuiston ja sitten pitkän, pitkän Suntin salmen viertä. Kävelytien varrella infotaulut kertovat esimerkiksi satamatoiminnan eri vaiheista. Voimakas maankohoaminen on pakottanut tässäkin Pohjanmaan kaupungissa siirtämään satamaa monta kertaa. Näemme pitkät rivit yli satavuotiaita venevajoja, englannin laivastolta Krimin sodassa kaapatun maihinnousuveneen ja vanhankaupungin kirkkaanväriset, koristeelliset talot. Laaja puukaupunginosa ja kaupunki ylipäätään on positiivinen yllätys.

Anne Sjöholm

Kippari 10/2011

Mustakari on Gamlakarleby Segelföreningenin kotisatama. 27.2.1872 sen perusti 17 Sällskapsklubbenilla keskustellutta herrasmiestä. Siihen aikaan toimi Suomessa kolme pursiseuraa, BSF Porissa, NJK Helsingissä ja ASS Turussa.

Mustakarin pieni saari on yhdistetty pikku sillalla mantereeseen. Matkaa sinne on tehtävä pitemmän kaavan mukaan ison sataman ohi ja läjitysalueiden tuntumasta 2,5 metrin väylää ja kohti Trullevin kalasatamaa.

Runkoväylältä voi oikaista jonkin verran kolmion kärkeä pois lähinnä paikalliset vedet tunteva veneilijä. Mustakarille menee hyvin viitoitettu väylä perille saakka.

Mustakarin satama on suojattu aallonmurtajilla ja niitä on käytetty hyväksi laiturirakennelmissakin. Saaressa on vanha kaunis klubirakennus.

Satamaan ajo ja turvallisuus

Satamaan ajo on merkittyä väylää erittäin helppoa.

Vieraslaitureita on parissa kohtaa satamaa, joten valinnan varaa on veneen koon mukaan. Syvyyttä on tuo sama kuin sataman tuloväylälläkin eli 2,5 metriä. Satama-altaan keskimmäisen laiturin päässä on kolme paikkaa sekä ensimmäinen laituri altaan ulkopuolella ja lähinnä sen pohjoisin sivu.

Tuulen ja aallokon voimaa ei sinä aikana ollut, kun itse kävin paikalla, joten omakohtaista kokemusta tuulten vaikutuksesta ei ole. Epäilisin erittäin kovan pohjoistuulen jonkin verran pumppaavan satamassa olevia veneitä.

Maissa havaittua

Yleiskuva satamaan saavuttaessa on positiivinen ja ympäristö siistiä. Laiturilla on sähköpylväät, vesipisteet sekä rannassa roska-astiat.

Harvinaista runkoväyläretkelläni oli se, että muutama henkilö laiturilla toivotti tervetulleeksi eikä kysynyt ensimmäisenä kysymystä: ”koska lähdet pois?” Se nostatti heti tunnelmaa ja antoi positiivisen kuvan paikasta.

Kymmenen euron satamamaksuun sisältyivät jätehuolto, suihku, vesi, wc, pyykinpesukone ja kuivausrumpu. Saunasta ja sähköstä peritään lisämaksu. Sauna oli 10 euroa ja sähkö veneeseen kaksi euroa. Maksut suoritetaan ravintolaan – mikäli lähtö ajoittuu aamupäivään, niin maksu suoritetaan edellisenä iltana.

Sauna on kokenut suuremman remontin lähiaikoina, joten kyllä kelpaa kipakat löylyt taikoa. Saunarakennus sijaitsee klubirakennuksesta pohjoisen suuntaan katsottaessa.

Polttoaineasema on uudistettu ja viritetty kaikilla korteilla toimivaksi ja hinta pyritään pitämään kohtuullisena asiakkaille.

Septintyhjennys on käytössä. Veneiden lasku onnistuu melkein ravintolan nurkalta.

Tein pyöräretken kaupunkiin ja sen jälkeen oli vuorossa ravintolan antimien maistelu. Se ei tuottanut pettymystä. Kaupassa en käynyt kuin lähtöpäivänä ja muina aikoina söin päivän pääruoan klubilla. Iltapalan rakensin silloin tällöin aineksista mitä vielä sattui löytymään veneen ruokajemmoista.

Päivittäiset pyöräretket eri suuntiin olivat antoisia ja kaikkea pikkukivaa löytyi pyöräteiden varsilta. Vanhassa satamassa tuli käytyä myös hienolla uimarannalla sekä katsomassa Suntinsuussa rantavajoja, joita on yhteensä noin sata.

Nähtävyydet

Kaupungin puistoissa viihtyvät niin pienet kuin isotkin ihmiset. Kokkolassa on runsaasti ulkoveistoksia sekä muistomerkkejä, joista kymmenkunta on keskustan tuntumassa. Niihin voi tutustua esimerkiksi ohjatuilla kävelykierroksilla.

Tankarin majakkamatkoista, museoista ja nähtävyyksistä löydät tietoa kaupungin ja Kokkolan Matkailu Oy:n sivuilta.