Kotka, Haapasaari

Tiedot

Koordinaatit:
60°17,3' P, 27°11,9' I
Satamanro:
134
Karttasarja:
A
Merikartta:
608
Vieraspaikkoja:
18
Syvyys:
1,5 - 1,7 m
Kiinnitys:
ankkuri
Satamamaksu:
8 e/vrk
Yritys:
Haapasaaren kioski
Puhelin:
050 63 013
  • Palvelut

  • esteetön satama
  • jätehuolto
  • kaasu
  • kalamyynti
  • kauppa
  • kirkko
  • museo
  • polttoaine
  • sauna
  • sähkö
  • tulentekopaikka
  • vesi
  • wc
  • yhteysalus

Jakeluaseman tiedot

Hinnat perustuvat lukijoiden antamiin tietoihin.

2019

Puh. 050 63 013

Bens 98, D

Rekisteröityneet käyttäjät voivat päivittää polttoaineiden hinnat.

Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.

  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Arkistosta:

Kerhosataman jälkeen oli mukava vierailla ulkomeren reunalla olevassa Haapasaaressa.

Haapasaari oli 1970-luvulle asti itsenäinen kunta ja siihen kuului laaja saaristoalue. Kuntaliitoksen myötäjäisinä pääsaari sai Kotkalta 
vesijohdon, mutta sähkö tuli huomattavan myöhemmin. Kunnan vaakunan ”kolme puikkaria” kertoo paljon saaren taloudellisesta historiasta.

Kyläsataman sisälle kuljetaan kallioon ammutun kanavan kautta. Vieraslaituri löytyy sataman koillisosasta kirkon edustalta. Vettä saa omaan astiaan polkujen varrella olevista vesipisteistä — ei letkulla tankkiin tai kannen pesua varten. Siistien puuvessojen lisäksi muita palveluja ei ole.

Kesällä saarella asuu satoja ihmisiä, joista useimmat vakituisiksi asunnoiksi rakennetuissa taloissa. Talviasukkaitakin on muutamia. Paikalla on paljon hienosta ympäristöstä nauttivia eläkeläisiä ja kesää viettäviä koululaisia. Mökkien rakentaminen on viime aikoina myös lisääntynyt.

Yhteysaluksen hidas kulku vaikeuttaa töissä käyntiä mantereella, ja saarelaisten elinkeinot ovat käyneet vähiin.

Saarella ei ole teitä, vaan matkaa taitetaan polkuja pitkin talojen pihapiirejä sivistyneesti kunnioittaen.

Näkymä on pittoreski. Talojen ja pihojen pitäminen katseenkestävässä kunnossa vaikuttaa olevan asukkaiden kunnia-asia.

Saaren maankuulu osuuskauppa on samalla kylän keskus ja sen ympärille rakentuu koko alueen sosiaalinen toiminta. Valikoima on pikkukaupaksi mainio, ja rannasta saa myös polttoainetta ja kaasua.

Kalliolle kaupan edustalle kokoontuu saaren väki päivittäin rupattelemaan ja joskus ihan kaupan yhtiökokousta pitämään.

Ympäristössä on kesäasuttuja saaria, joista käytetään saaren palveluja.

Saarella on kirkko ja pitotalo, joiden häävalmisteluja satuimme pääsemään seuraamaan.

Merivartioasema palvelee rajanylitysasioissa ja tuottaa vesiliikenteen pelastuspalveluja.

Naapurisaarella Vanhankylänmaalla on puolustusvoimien toimintaa ja pääsaarellakin on jäänteitä saaren linnoittamisen ajalta samoin kuin sodanjälkeisestä saareen tukeutuneesta miinanraivaustoiminnasta.

Haapasaaren satama on täysin suojainen kaikilta tuulen suunnilta. Se on koko alueen tuki ja turva silloin, kun mereltä pitää päästä suojaan. Haapasaari saattaa usein olla paljon lähempänä kuin lähin satamakaupunki.

Klaus Salkola
Kippari 2/2019

Haapasaari on mielenkiintoinen retkikohde. Sijainti Itäisen Suomenlahden kansallispuiston kupeessa tekee siitä luontomatkailijalle oivan tukikohdan, kylänlahden ympärille levittäytyvä saaristolaiskylä sykähdyttää kauneudellaan ja saaren vuosisatoja vanha historia herättää kiinnostuksen. Vene-lehti on poikennut Haapasaaressa monesti aiemminkin ja vierailu on ollut aina yhtä miellyttävä.

Haapasaaren eteläpuolella kulkee itä-länsi-suuntainen 1,8 metrin väylä, joka haarautuu pohjoiseen Kylänlahdelle kapeana ja mutkikkaana. Lahden koilliskulmassa sijaitsevassa vierassatamassa palveluja ei juuri ole, mutta septitankin tyhjennys hoituu, kirkon pohjoispuolelta löytyy ulkohuone ja makeaa vettä saa hanasta.

Isolla aluksella kannattaa suunnistaa saaren lounaiskulmaan merivartioston lahdelle, jonne johtaa 4,5 metrin väylä. Lahden itäreunalla on ns. vanha Valtionlaituri, jonka länsisivulla voi tarvittaessa yöpyä. Luvan voi kysyä kioskilta tai maanomistajilta, joiden talot ovat aivan laiturin vieressä (ensimmäinen punainen ja valkoinen talo).

Suomen pienin osuuskauppa

Haapasaaressa sinnittelevä Suomen pienin osuuskauppa tarjoaa monipuolisia palveluja: postin, Alkon tilauspalvelun, rautakaupan sekä bensan, dieselin ja kaasun myynnin elintarvikkeiden lisäksi. Kauppa on avoinna joka päivä kesäkuun alusta elokuun loppuun. Sen edustalla voi siemailla saarelaisten seurassa pullollisen kylmää käsikaljaa.

Kaupan edustan penkiltä siirrytään läheisen kallion laella sijaitsevan kioskin terassille. Voileipää ja kahvia nauttiessaan sieltä voi ihailla upeaa merinäköalaa. Lähellä olevan ampumasuojan rauniossa kioskin puuhamies Timo Tuomala savustaa kalaa ja tekee tilauksesta ruokaa myös isommille ryhmille. Timo hankki aikanaan kioskinpito-oikeuden järjestääkseen pojalleen kesätöitä. Hänen tyttärensä Ida on hoitanut tätä saaren napaa jo muutaman vuoden.

Tunnusmajakka kohoaa saaren korkeimmalla kalliolla. Sieltä on mahtavat näkymät ympäröivään saaristoon, mutta vierailu tornissa ei ole enää aivan yksinkertaista. Lupa pitää pyytää etukäteen Kotkan rannikkoalueen esikunnasta.

Kylänlahden itäpuolella seisoo Haapasaaren kirkko, jota kuuluu nykyään Kotkan seurakuntaan. Avaimen voi pyytää kaupasta. Kirkon takana rapistuu Haapasaaren vanha koulu, jonka luontotupa tarjoaa tietoa Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta ja Venäjän puoleisista Suursaaresta, Tytärsaarista, Peninsaaresta, Seiskarista ja Lavansaaresta. Tuvassa ei ole henkilökuntaa, mutta ovi pidetään auki kesäkuun alusta elokuun loppuun. Samasta rakennuksesta löytyy saaristolaismuseo, johon saa avaimen kaupalta. Koululle kutsutaan kesäisin myös taiteilijoita, jotka asettavat näytteille teoksiaan. Kesällä 2006 vierailijoina ovat muun muassa Olavi Heino ja Kotkan taiteilijaseura.

Saaren kesätapahtuma Puikkarijuhlat järjestetään perinteisesti heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Ohjelmassa on elävää musiikkia, tanssia, Haapasaaren ympärisoutu ja ajelua armeijan veneellä.
Haapasaaressa luotseja jo 1200-luvulla

Haapasaari asutettiin 1600-luvulla, mutta vieressä sijaitsevassa Vanhankylänmaassa on asunut luotseja todennäköisesti 1200-luvulta asti, jolloin hansakauppiaat asettuivat Tallinnaan. Ruotsi halusi suojata kaupankäyntiään, kielsi hansakauppiailta pääsyn Suomeen ja paransi omia laivareittejään.

Vanhankylänmaahan määrättiin asumaan luotseja, joiden tehtävänä oli ohjata ruotsalaisia kauppalaivoja itäisen Suomenlahden matalikkojen eli Perkeleenkarien läpi kohti itää.

Vanhankylänmaan ja ylipäätään koko Itäisen Suomenlahden asutus hävitettiin täydellisesti Ruotsin ja Venäjän välisessä 25-vuotisessa sodassa 1500-luvun lopulla. Seuraavan vuosisadan alussa Haapasaareen asettui asumaan Mats Marcusson, joka mainitaan kruunun tilitositteissa vuodelta 1611. Hänen jälkeläisiään ovat lähes kaikki nykyiset Haapasaaren asukkaat ja saaresta maata omistavat suvut.

Haapasaaren sijainti Venäjän rajan läheisyydessä on aiheuttanut monia vaarallisia kausia. Pikkuvihan aikana 1700-luvun puolivälin tienoilla suurin osa saaren miehistä vietiin Viroon vankileireille ja pakotettiin Venäjän laivojen luotseiksi. Vaaroista huolimatta saarelaiset arvostivat kotikontuaan ja ostivat saaren itselleen vuonna 1842.

Haapasaaren puinen tunnusmajakka rakennettiin vuonna 1733 Ruotsin kuninkaan Fredrik I:n määräyksestä Kotkaan johtavan väylän suulle. Nykyinen kivitorni rakennettiin 1860-luvulla pahasti rapistuneen puupookin tilalle.

Saarelaisten leipä hankittiin paloina

Saaristossa elanto on vuosisatojen ajan hankittu vaikeissa olosuhteissa raskaalla työllä ja yksi ammatti ei useinkaan ole riittänyt turvaamaan perheen toimeentuloa. Kun Ruotsi-Suomen luotsilaitos perustettiin 1600-luvun lopulla, kaikki Haapasaaren miehet pestautuivat saman tien luotseiksi, mutta tämä ei vielä riittänyt. Lisätuloja hankittiin kalastuksella ja seprakaupalla. Sepra on muunnos viron kielen sanasta sõber, joka tarkoittaa ystävää.

Saarelaiset vaihtoivat tavaroita virolaisten kanssa, koska siellä vaihtokurssi oli hyvä. Suomen rannikon saaristosta sai paljon kalaa, mutta Viron rannoilla kalastaminen oli vaikeaa. Suomenlahden eteläpuolella puolestaan oli viljaa, yleensä ruista, ja muita maataloustuotteita. Hyvän kauppasuhteen muodostuttua samat suvut saattoivat vaihtaa tuotteitaan monien sukupolvien ajan. Tämän vuosittainen tapa päättyi vasta toisen maailmansodan jälkeen Viron rajojen sulkeuduttua.

Kruunu asetti rajoituksia talonpoikaispurjehdukselle1800-luvulle asti. Kun rajoitukset vihdoin kumottiin, hankkivat haapasaarelaiset rahtialuksia, joita oli parhaimmillaan parikymmentä. Rahtia kuljetettiin jopa Englantiin asti, mutta pääasiassa alukset kuitenkin toimivat Itämeren alueella.

Haapasaari itsenäisenä kuntana

Haapasaaresta tuli varsinainen veroparatiisi, kun se erosi Kymin kunnasta vuonna 1914. Saarelaiset olivat askeettisissa olosuhteissa oppineet säästäväisiksi ja kunnallisvero oli Suomen alhaisimpia. Samoihin aikoihin perustettiin yhteistoimin Haapasaaren osuuskauppa, jonka kautta kanavoitiin yhteisiä hankintoja. Vaaleissakaan ei tullut riitoja, sillä ehdokkaita oli aina yhtä monta kuin paikkoja.

Suomen armeija kiinnostui saaresta toisen maailmansodan kynnyksellä, ja saareen rakennettiin linnoitus vuonna 1940. Sodan aikana se toimi lähinnä suojasatamana. Sodan loputtua haravoitiin Haapasaaren ja Kotkan väliseltä merialueelta 60 000 miinaa. Kaksisataa alusta ja kaksituhatta miestä työskenteli vaarallisessa työssä, jonka aikana menetettiin kymmenen alusta ja kaksikymmentäkahdeksan miestä. Heitä kunnioitettiin pystyttämällä Haapasaareen muistomerkki.

Saari muuttuu kesäkodiksi

Neuvostoliiton rajan sulkeuduttua toisen maailmansodan jälkeen luotsaus itään väheni huomattavasti ja seprakauppa loppui. Myös kalansaaliit vähenivät vähitellen ja kalastus tuli kannattamattomaksi. Luotsit muuttivat mantereelle helpompiin olosuhteisiin, saaren asukaskunta hiipui ja Haapasaari liitettiin osaksi Kotkaa.

Armeijan toiminta saarella jatkuu edelleen. Merivalvonta-asemalla työskentelee muutama vakituinen armeijan palkollinen ja kymmenkunta varusmiestä.

Haapasaarelaiset ovat kuitenkin edelleen niin kiintyneitä kesäkotiinsa, että ovat julkaisseet jo kolme sen historiaan liittyvää kirjaa. Kaksi niistä on toimittanut saaren teräsmummu, 83-vuotias Toini Kajatkari, joka parhaillaan työskentelee kolmannen kirjansa parissa. Kiintymys tähän pieneen maapalaan Perkeleenkarien keskellä ei ole ihme, kun sukujen historia liittyy samaan asuinpaikkaan 1600-luvulta lähtien. Juuret ovat ja pysyvät Haapasaaressa.

Kesäisin saaren kansoittaa kolmastoista ja neljästoista sukupolvi Mats Marcussonin jälkeläisiä.

 Jari Tenhunen
VENE 8/2006
TIETO LUKIJALTA KESÄLTÄ 2014:

Ei juomavettä eikä täyttöletkua. Septin tyhjennys lähinnä nimellinen, jos laiturissa on useampi vene ( letku noin 4 m! = pitää saada ihan viereen). Wc:t aikamoiset… ei kyllä 8 euron arvoista!

7 kommenttia artikkeliin “Kotka, Haapasaari”

  1. Urho sanoo:

    Käytiin lauantaina 3.7 Haapasaaressa. Ei ollut huussia eikä roskista. Vain kauppa, polttoaineen myynti, kirkko ja taidenäyttely. Mitä on tapahtunut???

  2. Venenetti toimitus sanoo:

    Soitto Haapasaaren kaupalle varmisti, että huussi on käytettävissä ja vierassataman käyttäjät saavat satamamaksua (7 e) vastaan avaimen jäteastioille. Kaupungilla on ollut vaikeuksia jätehuollon hoidossa, mutta tilanne on Haapasaaressa parantumassa.

  3. ritva sanoo:

    Haapasaaressa ei ole uimapaikkaa. Kylänlahdessa tuntuu vesi olevan jo niin sakeaa ettei sinne ole kutsumusta sulkeltaa.

  4. Päkätsy sanoo:

    Olimme vuorokauden ihanassa Haapasaaressa 18.-19.7.2011.

    Vieraslaiturin vieressä on vesipiste, kirkon vieressä oli kaksi vessaa (PuuC), jotka oli muuten hyviä, mutta paperit oli loppu, sekä kuivikkeeet.

    Saari oli niin ihana, ettei tehnyt mennä mieli valittamaan mistään. Kaupalta sai kaikkea mitä halusi ja kioski kaupan yläpuoella myy herkullisia siika- ja lohileipiä. Hintaa leivällä oli 2,80 kahvin kanssa 3,80. Maisemat oli huikeat, niitä leipiä mutustellessa.

    Uimaan ei tosiaa mieli mennä tehdä siihen Kylänlahdelle, kioskin setä neuvoi menemään tornille päin ja siitä sitten kalliolta alas laskeutuen rantaan. Oli huisin ihana uimaranta. Ekalla kertaa oli yksi seurue meidän lisäksi, joten uitiin uimapuvut päällä. Iltauinti tehtiin nakuna huisin ihanassa maisemassa. Tänne rannalle ei kioskin pitäjä suositellut lapsia, mutta oli niitäkin siellä. Lapset käy paikallisen mukaan koulun pihasta pääsevällä kalliorannalla. Ei testattu sitä rantaa, koska tuuli oli silloin niin kova siihen rantaa, etten olisi tätä tässä kirjoittamassa.

    Ei kaduta sitten yhtään, että uskallettiin lähteä käymään tässä ihanassa paikassa.

  5. Edlin sanoo:

    Väite että sataman syvyys olisi 1,5–1,7 metriä on meikäläisen kölituntumalla (1,8) alakanttiin.

Kommentoi

X