Karviken

VENE 3/1999:

Aamulla matka jatkui kohti Saggön ylistettyjä kallioita. Sinne oli vain joitain maileja, joten päätimme käydä ensin tutkimassa Karvikenin.

Ihailimme pohjoisessa siintänyttä horisonttia sekä upeita kalliorantoja veneen toisella puolella. Aurinko lämmitti, tuuli oli kuitenkin viileä. Matka eteni pohjoisviittojen opastamaa 7,3 m väylää, jolta oli määrä kääntyä Karvikenin 3,7 m väylälle. Jo kauan ennen väylien risteystä näimme näillä seuduilla erittäin toimivan maamerkin, jonka piirsimme karttaamme: talon.

Se seisoi ylväänä Hundkubbenilla. Mutta oliko se punainen talo, jota juuri maalattiin valkoiseksi vai valkoinen rakennus, jonka pintaan siveltiin punaista maalia? Pitää tulla ensi kesänä takaisin tutkimaan tuokin asia!

Linjataulut juuri ennen Karvikenin suuta eivät sitten näkyneetkään yhtä hyvin. Etenkin Norrön taulua oli vaikea löytää puskien keskeltä, mutta itse vuono oli mahtava! Paljon pidempi kuin Djupvik, josta aamulla lähdimme. Länsirannan komeilla kallioilla kasvoi paikoitellen yllättävän rehevää metsää. Itäranta oli selvästi loivempi. Sinne oli rakennettu muutama mökkikin.

Vuonon pohjukassa odotti kylän pieni betonilaituri, johon vieraatkin ovat tervetulleita. Laiturin liepeillä seisoi puucee, jonka kylkeen oli huumorilla maalattu punainen risti.

Metsässä puut humisivat ja söimme lähes kypsiä mustikoita.

Hiljaista ja kaunista! Oikein upea ja suojainen yöpymispaikka, mutta jatkoimme kuitenkin Saggöhön.