Hinnat perustuvat lukijoiden antamiin tietoihin.
Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.
VENE 8/2023
Saavumme Remmarhamnin vierassatamaan sodanaikaista oikoväylää Ahvenanmaan pohjoispuolelta. On aurinkoinen heinäkuun sunnuntai. Kun kiinnitymme laituriin, rannasta kuuluu kansanmusiikkia. Käynnissä on jokakesäinen pohjoismaisen musiikin festivaali, jonka yksi esiintymislavoista on täällä.
Vuokraamme satamasta uudet polkupyörät ja poljemme muutaman kilometrin Pyhän Annan kirkolle, joka tunnetaan kattomaalauksistaan. Se rakennettiin 1400-luvulla Turun ja Tukholman välisen reitin yhteyteen.
Käymme myös Fälbergin muistokivellä, joka on pystytetty paikalle, missä ahvenanmaalaiset talonpojat kukistivat venäläissotilaat vuonna 1808. Kolmas kohteemme on yllättäen Ahvenanmaan saariston ainoa apteekki, jonka sisustus on vanhaa perua ja näkemisen arvoinen.
Satama on meistä rento ja kodikas. Palvelurakennus on tehty muutama vuosi sitten EU-tuella, ja se on myös läheisen mökkikylän vieraiden käytössä. Sataman palvelut toimivat hyvin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: pitkässä ponttonilaiturissa on vain yksi lyhyehkö vesiletku.
Istumme sataman viihtyisälle terassille syömään ribsejä, joita on tarjolla musiikkifestarin kunniaksi. Jälkiruuaksi otamme Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvin saa posliinikupista, mutta muuten aterioidaan kertakäyttövälineillä.
Anne ja Steffi Sjöholm
Tie Ahvenanmaalle vie usein Kumlingen kautta. Suositun sataman sesonki pitenee vuosi vuodelta, kun asiakaskunta monipuolistuu.
Pakkanen kiristää tunnelmaa monessa veneilijäperheessä. Kaikki paatit ovat ylhäällä, eikä merellä kukaan mene minnekään, millään asialla. Suksilla pääsee ja moottorikelkalla, mutta aaltojen rauhoittavaa liplatusta ei kuulu, kun tuuli pöllyttää lunta nenälle ja vain vinkuu mennessään.
Näin on myös Ahvenanmaalla, Kumlingessa, jossa sijaitseva suosittu vierassatama on tukevasti talviteloilla. Toisin oli vielä jokunen kuukausi sitten, kun laiturille olivat kiinnittyneinä veneet pitkin Suomen rannikkoa, pohjoisesta ja etelästä, mutta myös ison meren takaa Ruotsista.
”Vieraiden määrä kasvaa koko ajan”, kertoi vierassataman yrittäjä Désirée Johansson.
”Vuosi 2018 on ollut meille hyvä.”
Vielä tässä vaiheessa alkusyksyä tulevan talven voima ei ole näköpiirissä – Ahvenanmaan ristilippu liehuu rannan tangossa komeasti ja laituriin parkkeerattu komea Lagoon-katamaraani ottaa kevyen tuulen nostattamat aallot kylkeensä vakaasti.
Johansson on kasvattanut liiketoimintaa kausi kaudelta. Vieraspaikkoja on pohjoistuulelta suojaisassa laiturissa 45. Nyt rannassa on uusi bensa-asema ja tulevaksi kesäksi laiturien viereen valmistuu veneilijöiden käyttöön uusi huoltorakennus. Mökkien remontointi on seuraavana vuorossa.
”Sesonki pitenee vuosi vuodelta, mutta hitaasti. Juhannukselta alkaa vilkkain aika, joka kestää kuusi viikkoa. Kun veneilijöiden määrä vähenee syksyllä, tilalle tulevat busseilla kiertävät ryhmämatkalaiset sekä leirikoululaiset. Sen lisäksi syksyllä ja keväällä näillä vesillä liikkuvat vielä kalastajat. Mutta kyllä töitä pitäisi tehdä, että täyttä sesonkia saataisiin pidennettyä”, Johansson sanoo.
Tie kiemurtelee pengerryksen yllä suoraan laitureiden vieressä. Paikalliset ukot ovat parkkeeranneet perämoottoriveneensä sillan kupeeseen, ahventa lienee tarkoitus jallittaa. Ahvenanmaan punainen asfaltti houkuttelee lainaamaan polkupyörän ja ajamaan Kumlingen keskustaan, josta löytyy kauppa, kirkko ja lentokenttä.
Veneilijöille Kumlingen vierassatama on ennen kaikkea tuttu Kastören-ravintolastaan. Nytkin Johansson löytyy itse tiskin takaa. Keittiössä työn alla on perinteiseen tyyliin leivottu leipä.
”Tämän nimi on åländsk hemvete. Tai jästbröd. Opin reseptini jo kotona nuorena ja teen sitä edelleen samalla reseptillä. En ole saanut alalle koulutusta. Olin töissä lautoilla, kuten useimmat täällä, ennen kuin heittäydyin omilleni. Äitini opetti minut laittamaan ruokaa, ja hyvin opettikin”, Kumlingesta kotoisin oleva Johansson kertoo.
Varsinaisessa ravintolassa aamiaisasiakkaat ovat vaihtumassa aamupäivän kahvittelijoihin. Asiakkaita tulee tasaisesti ja leivonta keskeytyy. Eräs pariskunta muistelee, kuinka he olivat järjestäneet salissa häämatkan juhlansa monen veneellisen kokoiselle seurueelle monta vuotta aiemmin. Pienen herutuksen jälkeen Johanssonkin muistaa tapauksen.
”Salissa oli kyllä silloin aivan erilaisen näköistä!”
Kaströren, bensa-asema ja vierassatama työllistävät noin kymmenen henkeä, jotka painavat pitkiä päiviä.
”Työntekijöitä tulee Helsingistä asti – he ovat tärkeitä, sillä he puhuvat suomea.”
Johansson onkin Kumlingen suurin työnantaja.
”No ehkä kesällä, mutta muulloin kunta”, hän empii.
Keskustelun kuulevat terassille saapuneet kaksi kokenutta merikarhua. Seppo ja Tapio ovat tulleet Raumalta.
”Vuodesta 1967 olemme käyneet täällä, fiskarilla. Kajuuttapaatilla”, Seppo kertoo.
Ahvenanmaa on miesten mukaan muuttunut vuosikymmenten aikana paljon.
”Tästä on tullut saaristo-disneyland. Samaan aikaan veneilijän tila on vähentynyt. Yllättävän täyttä täällä nykyisin on.”
Erityisesti Seppo osoittautuu ankaraksi puuveneilijäksi.
”Ensimmäiseni oli Merikarvialta, seuraava Summasta. Puuveneestä en ole vaihtanut pois, vaikka veneilystä onkin jo vuosikymmenten aikana karissut suurin romantiikka pois.”
Nyt miestä liikuttavat linnut. Bongareita kumpikaan ei ole, harrastajia vain. Kiikarit ovat kaulalla.
”Kun on näin pitkä historia täällä käymisessä, pystyy jo muodostamaan laajemman kokonaiskuvan. Erityisesti merimetsojen ja merikotkien kantojen muutosta on ollut vaikuttavaa seurata.”
Ahvenanmaan historian suuri mysteeri on sen täydellinen autioi- tuminen vuoden 900 kieppeillä. Nykyiset ahvenmaalaiset pohjautuvat Suomesta ja Ruotsista vasta 1100-luvulla muuttaneista uudisasukkaista. Kulttuurivaikutteita tuli myös Itämeren yli Saksasta, josta muistutuksena on Åland-nimen etymologia. Toisin kuin suomennos antaa ymmärtää, saariston nimi on johdettu tutkijoiden mukaan muinaisgermaanisesta vettä tarkoittavasta sanasta ahva – jokia kun Ahvenanmaalla ei ole.
Samaan aikaan kun miesten edessä leivonnainen hupenee pala kerrallaan, Johanssonin leivät valmistuvat. Nyt onkin valmistumassa suuri satsi, sillä illalla on iso kunnan tapahtuma ja seuraavaksi yöksi on tulossa paljon vieraita.
Lopputulos on mahtava – pehmeä sisältä ja rapsakka päältä. Johanssonin kädenjälki ei näy viiltoina pinnassa, vaan lukuisina pistoina.
”Jokaisella on oma tapansa tehdä ne.”
Ja se pitää ensi kesänä kokea, uudelleen, kun veneen keula kohdistetaan jälleen Kihdin toiselle puolen.
Nähtävyydet: Kumlingen vanha, ilmeisesti noin vuonna 1510 valmistunut kirkko on vaikuttava: jykevää kiveä, barokkityylinen sipulikupoli ja jos on hyvä tuuri ja sisälle pääsee, sen maalaukset ovat harvinaisuuksia. Fälbergetin taistelun muistokivi; talonpojat kellistivät kahdella pienellä tykillä 472 miehen vahvuisen venäläisten sotilaiden osaston Suomen sodassa. Erikoinen nähtävyys, hyväkuntoinen miehittämätön lentokenttä, joka mahdollistaa veneen miehistön vaihdon myös ilmateitse, jos käytössä on oma lentokone.
Kihdin ja Teilin välissä, itäisen Ahvenanmaan saaristossa on Kumlingen pitäjä monine saarineen. Matkalla manner-Ahvenanmaalle Kumlingea on lähes mahdoton ohittaa, eikä ole syytäkään: Remmarhamn on perusviihtyisä satama ennen Teilille purjehtimista.
Remmarhamnia lähestytään pohjoisesta 4,8 metrin väylää pitkin.
Jos paikalle purjehtii Lapon suunnasta, väylä tekee turhan koukkauksen Teilin puolelle, sillä Remmarhamniin voi lasketella aivan turvallisesti Bärön länsirantaa seuraillen, kunnes saapuu reitille.
Etelästä Remmarhamniin seilataan Seglingen koillispuolelta kulkevaa väylää. Ljugarsholmin kummelin kohdalta ohjataan itään avautuvaan lahteen, jonka perukassa erottuu hyvin Snäckön saarelle johtava pengerretty maantie silta-aukkoineen.
Laituria lähestyttäessä tulee väistää lahdella olevaa kalanviljelyallasta. Paikalla on myös omatekoinen pieni eteläviitta, joka ohjaa sisäänajoa.
Remmarhamniin mahtuu noin 45 venettä. Paikoista suurin osa on päälaiturin poiju- ja ankkuripaikkoja. Lisäksi tarjolla on kuusi aisapaikkaa päälaiturin ja huoltolaiturin välissä.
Veden syvyys vaihtelee kolmesta neljään metriin.
Satama on lounais- ja länsituulilla suojaton.
Kun köydet on kiinnitetty, on aikaa tiirailla näkymiä. Kallioiselta rannalta pilkottavat saaristonpunaiset rakennukset, kahvila-satamatoimisto, huoltorakennus, grillikatos ja sauna. Rantaa ja rakennuksia reunustaa vankasti rakennettu laituribulevardi.
Satamasta saa kodikkaan vaikutelman. Luksusta täältä ei löydy, sen sijaan tarjolla on asiallista peruspalvelua.
Satamamaksu 15 euroa (kesä 2005) maksetaan kahvilaan. Maksu sisältää peruspalveluiden ohella sähkön, joka on vedetty erilaisilla keloilla laiturille. Kiinteät sähkötolpat olisivat tervetulleita, sillä tilapäiset viritykset ovat usein turvallisuusriski.
Huoltorakennuksessa on kaksi wc:tä ja kaksi suihkutilaa, joissa kummassakin on kaksi suihkua.
Kaislikkolahden suojissa on pikkuruinen sauna, jossa kylpeminen maksaa 10 e/tunti.
Saunan jälkeen valmistuvat useammankin venekunnan grilliherkut samanaikaisesti, sillä grillikatoksessa on useita tulisijoja.
Yöpyminen ja saunominen verottaa kukkaroa jo yhteensä 25 e, joten mikään halvin mahdollinen satama Remmarhamn ei ole.
Sydänkesällä satamassa myydään myös kalaa.
Lapsia on muistettu parilla keinulla ja hiekkalaatikolla.
Päälaiturin vieressä on asioimis- ja huoltolaituri. Veden lisäksi tarjolla on Nesteen bensiiniä ja moottoripolttoöljyä. Ostokset maksetaan kahvilaan, eikä automaattitankkaus ole valitettavasti mahdollista.
Laiturilla on myös kätevältä vaikuttava kärryillä liikuteltava septin tyhjennyslaite, jota tosin ei päästy käytännössä testaamaan.
Satamakahvilassa, puh. (018) 55 572, myydään myös peruselintarvikkeita sekä olutta, jota myydään myös ulos. Istumapaikkoja on lähinnä terassin ulkopöydissä.
Huoltorakennuksessa onnistuu myös pyykinpesu ja koneellisen pyörittämisestä veloitetaan 2, 50 euroa.
Remmarhamn avataan kesäkuun alussa ja suljetaan elokuun puolessa välissä. Varhainen sulkeminen on ongelma monissa muissakin Ahvenanmaan satamissa. Toki heinäkuu on sesonkiaikaa, mutta kyllähän monet veneilijät lomailevat vielä elokuussa, puhumattakaan nyt esimerkiksi saksalaisista purjehtijoista.
Kumlingen kirkonkylään on satamasta vain kolmen kilometrin kävelylenkki. Kauniisti kaartuva kylätie erkanee satamakahvilan nurkalta.
Heti sataman takana kohoavalla kalliolla sijaitsee pieni Remmarinan lomakylä. Sieltä voi vuokrata neljällä eurolla polkupyörän, jos kävely kirkonkylälle ei kiinnosta. Remmarinassa tarjotaan myös aamiaista (6,50 e), sekä lounasaikaan perinteistä kotiruokaa. Täältä lähtee myös patikoimisen arvoinen luontopolku.
Remmarinan mökit ovat tuskin jääneet taakse, kun tien mutkassa näkyy jo seuraava majoitusliike, Länsmans Värdshus, joka on kuuluisa herkullisesta seisovasta pöydästään. Apetta on tarjolla heinäkuun ajan joka päivä klo 13-18. Ruokailu maksoi vuoden 2004 kesällä 10 euroa.
Kylätieltä erkanee myös pikkutie, joka vie varsin viihtyisälle uimarannalle, jossa on pieni hiekkaranta ja kelluva uimalaituri.
Varsinaisesta kirkonkylästä löytyvät Ålandsbank, Osuuspankki, posti ja Kumlinge Andelshandel. Se on avoinna ma-pe klo 9-17 ja lauantaisin klo 9-14. Heinäkuussa ostoksia voi tehdä myös sunnuntaisin klo 13-16.
Kirkonkylällä on myös erilaisia suoramyyntipisteitä, mistä voi ostaa vaikkapa meheviä saaristolaislimppuja.
Kumlingen tärkein nähtävyys on Pyhälle Annalle omistettu kirkko, joka on kilometrin verran syrjässä kirkonkylän keskustasta. Harmaakivestä rakennettu yksilaivainen temppeli on peräisin jo 1300-luvulta.
Ainutlaatuiset fransiskaaniset kalkkikivimaalaukset kirkon katossa ovat 1400-luvun lopulta. Alttarikaappi, voiton krusifiksi ja kastemalja ovat jopa yli 800 vuotta vanhoja.
Pyhän Annan kirkkoa ympäröivä kirkkomaa on monien saaristolaiskirkkojen hautausmaiden tapaan viehättävästi rakennettu ja vanhoista hautakivistä voi lukea monia ihmiskohtaloita sekä löytää monia todisteita siitä, miten meri on ollut entisinä aikoina saaristolaisen koko elämän alku ja loppu.
Kumlingen historiaa värittää myös vanha postireitti, joka kulki kunnan alueella.
Kumlingeläisten velvollisuutena oli jakaa posti Brändöhön ja Vårdöhön. Tätä operaatiota varten kylän tilat oli jaettu 15 postiruotuun, jotka vuorollaan vastasivat postin ja vieraiden kuljetuksista. Kumlingeläismiesten vaarallisin postiosuus oli Teilin ylittäminen kelissä kuin kelissä matkalla Vårdöhön.
Tänään Kumlinge on yksi saariston vauraimpia kuntia. Alueeseen kuuluvat nykyään myös Enklingen ja Seglingen saaret. Kunnassa on liki 400 ympärivuotista asukasta ja pinta-alasta peräti 85 % on vettä.
Remmarhamnin lisäksi muitakin rantautumispaikkoja riittää, sillä Kumlingen alueeseen kuuluu yli 800 saarta.
Lisätietoa Kumlingestä ja sen tapahtumista saa nettiosoitteesta www.kumlinge.aland.fi.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kävimme Remmarhamnissaa ensimmäisen kerran n. 10 vuotta sitten. Sen jälkeen yövyttiin muutama vuosi sitten ja nyt jälleen 2.7.2013. Harmi, että paikat ovat hiukan rempallaan nykyisin ja arviossa mainittu septikärry ei myöskään ollut käytettävässä kunnossa.
Ahvenanmaalla tulee kielimuurikin välillä valitettavasti vastaan ja täällä siitä oli erillinen mainintakin: ”We speak only English and Swedish”…
Omistaja on ilmeisesti vaihtunut ja toivottavasti idyllinen paikka saadaan jälleen kuntoon. Mutta kuten alkuperäisessä tekstissä oli mainittukin, perusasiat toimivat edelleen.
Kävimme juhannuksen jälkeisellä viikolla (2013). Rantasauna ei ollut käytössä eikä polttoainetta myynnissä. Kivan oloinen paikka, kunhan uusi omistaja (toivottavasti) saa paikat kuntoon ja homman pyörimään.
Viimekesäänkin verrattuna nyt todella tökkii. Kahvilan piti olla auki 9-20, pitkin päivää pitkiä aikoja kiinni, ovessa lappu, että tulen pian. Ei saanut edes rahalla wlan koodia, vaikka viime kesänä toimi loistavasti. Siivoukseen ei jakseta panostaa. Ja polttoainetta ei saa. Hieno paikka, toivottavasti asiat saadaan kuntoon.
Saunan sai varata, haalea kiuas ja vettä ei tullut. Nyt puoli kymmenen, vettä ei tule. Asiakkaat kantaa kastelukannulla vettä vessaa….suihkuissa ei tietoakaan. Henkilökuntaa ei näy.
Nyt laiturilta sähköt poikki….henkilökuntaa ei näy.
Nyt laiturilta sähköt poikki….henkilökuntaa ei näy.
Tyypillistä oolanterien meininkiä.Itsekin puoliksi oolanteri joten aika kyllästynyt serkkujeni laiskuuteen!
Ei ole huonoa sanottavaa Remmarista! 🙂 Yövyimme 25.-26.7.14. Ravintolassa ruoka ja palvelu olivat loistavia, samoin vierasvenesataman kahvilassa palvelu oli ensiluokkaista. Saunassa saimme kunnon löylyt ja iltaa viihdytti nuori trubaduri.
Yksi suosikkisatamistani. Satamamaksu sähköllä 35 €. Rantasauna 20 €. Grillipaikka. Tilaa oli hyvin heinäkuun ruuhka-aikana.