Enklinge

VENE 5/2022

Saamme veneen perän poijuun ja keulan kiinni puulaituriin. Keula osoittaa sopivasti tuuleen, ja olemme hyvin suojassa laiturin pohjoispuolella.

Satamatoimiston virkaa täällä hoitaa ilmoitustaulu, jolta löytyy kaikki oleellinen tieto koko saaresta: kauppaan on 800 metriä, ystävien kehumaan thairavintolaan kilometri ja Hermaksen museotilalle vajaat kaksi. Hermaksen saaristolaistila on ainoa kokonaisuutena säilynyt perinteinen pihapiiri Ahvenanmaalla, ja siihen kuuluu parikymmentä rakennusta.

Satamakirjojemme mukaan satamassa olisi vettä saatavana. Laiturilla ei kuitenkaan näy letkua, mutta ”satamatoimiston” vieressä on kaivo. Siitä neuvotaan kantamaan vettä saunalle. Saunominen hoituu muutenkin hyvin omatoimisesti: nimi varauslistaan, puut kainaloon grillikatoksesta ja saunaa lämmittämään. Maksun voi maksaa postilaatikkoon tai illalla laiturille saapuvalle Markku Lehtiselle, joka pyörittää sataman lisäksi myös kauppaa.

Satamassa on mukavasti useita aikuisten ja lasten polkupyöriä, joilla pääsee nopeasti metsä- ja peltomaisemien halki kauppaan. Enklinge butiken on kunnon saaristokauppa, jossa myydään ruuan lisäksi esimerkiksi työhaalareita, ompelulankaa, sisustusesineitä ja dieseliä. Vihannes- ja hedelmävalikoima on kohtuullinen.

Ystävällinen kauppias kehuu tyytyväisenä, että myynnissä on nyt ensimmäiset uuden sadon ahvenanmaalaiset omenat. Panemme merkille, että kanaa ja lihaa saa tuoreena, kun se usein pikkumyymälöissä tahtoo olla pakastealtaassa kovassa jäässä. Kalaa on vain purkissa.

Anne ja Steffi Sjöholm

VENE 7/10:

Sodanaikainen oikoväylä on esitetty yksityiskohtaisesti (myös GPS-reittipisteet) Vene-lehdessä 5/97 ja jutussa olleen virheen korjaus löytyy numerosta 8/97 (ja jutun pdf:n lopusta).

Meillä ei ollut GPSää, mutta löysimme ongelmitta eteenpäin kartan ja kompassin avulla. Näin hyvän väylän voisi kyllä viitoittaakin, miksihän niin ei ole tehty?

Ihailimme Myrskyluodon Maijan maisemia. Kirjailija Anni Blomqvisthan asui Simskälassa, ja tarinan tapahtumat sijoittuvat kauempana ulapalla olevalle Väderskärille. Tähystimme myös merikotkia, joita seudulla kuulemma elää, mutta nyt lintuja ei näkynyt. Hienoja maisemia riitti koko tällekin päivälle.

Kumlingen radiomasto näkyi jo kaukaa. Se veti magneetin tavoin, mutta tutun sataman sijasta käännyimme Enklingeen.

Tilava Enklinge

Tyynessä aamussa suuntaan Bärön kärjestä salmen toiselle puolelle Enklingen kylälaituriin Enghamniin. Palvelusatamaksi luokiteltu Enghamn voisi ottaa vastaan vaikka kokonaisen laivaston, sillä paikkoja on tukevassa
arkkulaiturissa ainakin 40 veneelle. Satamaan johtaa viitoitettu reitti, mutta silti kannattaa varoa lahden laidoilla olevia matalikkoja.

Enghamnin aamu on hiljainen, veneitä on vain kourallinen ja niissäkin nukutaan vielä. Suojainen lahti on luonnonkaunis ja maisemaa koristavat vanhat venevajat. Täältä on myös lauttayhteys Kumlingen pääsaarelle.

Satamatoimistoa ei ole, mutta laiturin juurelta löytyy asiallinen infotaulu. Se kertoo, että kymmenen euron satamamaksu kerätään illalla laiturilla, mutta sen voi sujauttaa myös pikkulaatikkoon. Maksun vastikkeeksi
saa käyttää sähköä, grillipaikkaa ja hakea vettä kaivosta.

Vaatimattomassa satamassa parasta ovat hyväkuntoiset polkupyörät, jotka ovat veneilijöiden vapaasti lainattavissa. Otan käyttööni vahvimmaksi arvioimani ja huristan raikkaassa kesäaamussa vajaan kilometrin matkan Enklingen kauppaan. Saaristolaiskauppojen tapaan se on valikoimiltaan monipuolinen kuin pieni tavaratalo. Tiskin takana seisoo kauppias Markku Lahtinen, joka hoitaa myös Enghamnin satamaa. Lahtinen on viihtynyt Enklingessä jo
20 vuotta.

– Meillä käyvät samat veneilijät vuodesta toiseen. He eivät välitä suurten, kaupallisten vierassatamien hälystä, vaan etsivät hiljaisuutta ja koskematonta saaristoluontoa”, kertoo Lahtinen.

Jäätelön mittaisen tauon jälkeen jatkan Hermasin ulkoilmamuseolle, joka on Enklingen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Vanhaan saaristolaistilaan kuuluu parisenkymmentä rakennusta, jotka ovat alkuperäisillä paikoillaan. Museo antaa erinomaisen kuvan saaristolaiselämästä satoja vuosia sitten. Pihapiirin rakennukset ovat 1700-luvulta, mutta Hermasin tila mainitaan aikakirjoissa jo 1500-luvulla.

Enklingen saaristolaiskulttuuri on toki vielä vanhempaa: ensimmäinen nimeltä mainittu saaren asukas tunnetaan eräästä kirjeestä vuodelta 1430.